tiistai 23. elokuuta 2016

”Ihmisen tarve ei ole puhua, vaan tulla kuulluksi.” (Ujon urakirjasta, kirjoittaja Kati Tiirikainen)


Maailmani on muuttanut rakkaus. Heräsin aamulla, keitin kahvit ja aloitin lukemaan Tommi Melenderin esseeteosta Onnellisuudesta. Heti Prologissa hämmästyin kyynistä suhtautumista onnellisuuden, kuten rakkaudenkin, ilmaisuun: jos siitä yrittää sanoa jotain tyhjentävää, syntyy vain latteuksia. Olen kunnioittavasti eri mieltä.

Minulle on muodostunut näkemys elämänkokemuksen, keskustelujen, sekä muutamien luettujen teosten jälkeen tilanteesta, jossa puhumme, mutta emme kuuntele. Tämä on liian kärjistetysti ilmaistu, mutta ajan takaa tilannetta, jossa yhteiskuntamme elää. Hektisyys ja sen aiheuttama mahdollisesti pinnallisempi havainnointi. Jos kuuntelemme tai luemme, emme pelkästään korvillamme, mutta myös sydämellämme, voimme huomata sanoman eräänlaisina esimerkkeinä ympäristössämme, historiassamme tai esimerkiksi omissa ihmissuhteissamme.  Tämä auttaa sisäistämään toisen ihmisen maailmankuvaa ja tekee kohtaamisesta hyvinkin merkityksellisen. Tätä voidaan kutsua myös empatiaksi.


Mikä sen suurempi jakamisen aihe, kuin onnellisuus.

Mikä sen suurempi puheenaihe, kuin rakkaus.

Jos kuulemme.


Koska aiheeni on tämä, päätin myös kuunnella. Tässä kahden henkilön kuvailu aiheesta onnellisuus ja rakkaus. Kuuntele.


”Mä koen, että rakkaus on kaikki mitä mä pohjimmiltani oon, puhdas olemassaolon energia, tietoisuus, kaiken yhteys. Onnellisuus tunnetilana mulle taas on rakkaudentäytteinen sisäinen tila, eli rauha, turvallisuus ja luottamus, niin sanotusti tila, josta puuttuu pelko. Arkisesti se tarkottaa sitä, että onnellisuuden tunne lisääntyy mitä eheämpi yhteys mulla on sisäiseen maailmaani ja mitä paremmin vastaantulevaa perusshittiä ja nihkeitä olosuhteita pystyy ottamaan vastaan rakkaudesta käsin. Eli rakkaus suhtautumisena on myös tavallaan valinta, jonka tekee joka kerta uudestaan kun reagoi ulkoiseen ärsykkeeseen, tapahtumaan tai mielenliikkeeseen. Koen myös, että rakkaus mussa näkee ittensä toisessa ihmisessä. Joskus se yhteys voi olla sitte niin voimakas, että haluu sen toisen ihmisen peilikseen ihan kaikkina päivinä! Kutsuisko sitä sitten romanttiseksi rakkaudeksi. J

-Paula Band

 

”Rakkaus ja onnellisuus. Ne molemmat on varmaan sellaisia asioita, mitkä tuo lämpöä sydämeen ja mieleen J Niistä tulee mieleen jotenkin turvallinen ja hyväksytty olo, niin fyysisesti kun henkisestikin. Itsensä hyväksymistä ja itsensä toteuttamista ja että on vapaus olla sellainen kuin on, se on mulle onnellisuutta. Ennen oon antanu onnellisuuden olla tavallaan muiden määrittämänä, että ensin pitää olla muiden hyväksyntä ja että muut on tyytyväisiä mun toimintaan jne. , mutta nyt oon ymmärtänyt, että se kaikki lähtee sisältäpäin. Ja siis ehkä pointtina on, että onnellisuus lähtee itsestä, sisältäpäin. Ja sitä kautta myös rakkaus. Ennen kun itseään rakastaa, ei voi täysin ehdotonta rakkautta antaa kenellekään. Yleisesti ja lyhyesti onnellisuus on terveys, ystävät, perhe ja yleinen toimeen tuleminen.”

-Nimetön

 

Kuulitko?


<3:llä Hanna

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti