lauantai 30. heinäkuuta 2016

Minilomailua

Ainakin moni opiskelija voi varmasti samaistua lomattomaan kesälomaan. Mitä se sitten tarkoittaa meille lukuvuosien välissä työskenteleville? Minun tapauksessani se tarkoittaa maksimissaan kolmen päivän perättäisiä vapaita ja loman maksimointia siinä ajassa. Myönnän, että minulle se useissa tapauksissa tarkoittaa äärimmäistä laiskottelua, eli tv-sarjoja, elokuvia tai kirjoja, sekä kaiken ”minun pitäisi” –listalla olevan välttelyä. Ei kovin tuotteliasta tosiaan. Ei sillä, että loman pitäisikään olla. Tarkoitus on ladata akut ja rentoutua – päästä irti työstä/opinnoista ja vain nauttia. Tämä kesä (jälleen) on mennyt lähinnä töissä, enkä paljon ole kotikaupungistakaan liikkunut. Pienen irtioton otin kuitenkin velvoitteen siivellä, sillä Japanin viisumini piti hakea Helsingistä. Päätin siis nauttia noista kahdesta vapaapäivästä pääkaupunkiseudulla.

Tuliaisia
Hyvän loman perusedellytyksenä voisi pitää rentoutumista ja tällä ajatuksella lähestyin itsekin tätä minilomaa. En tehnyt suunnitelmia tai täyttänyt kalenteria erilaisilla asioilla joita voisi tai pitäisi tehdä. Sen sijaan hyppäsin mielelläni tekemään rentoja asioita, kuten ystävän auttamista modeemin asennuksessa, tuolin kasauksessa sekä uunin käytön opastuksessa (uusi uuni, ja opettelusta palkkiona saimme maistuvan pannukakkujälkiruoan). Kaiken kaikkiaan pidin mielen virkeänä ja rentona ja pelasin Pokémonia aina kun sille oli aikaa (eli lähes kaiken aikaa). Sain myös suoritettua hieman shoppailua ja muita käytännön asioita tulevaan reissuun liittyen, joka jätti jopa pienen aikaansaamisen tunteen rintaan. Positiivisina asioina pidän myös sisareni ja hänen perheensä näkemistä, sillä en näe heitä matkan takia vuoteen. Kaikin puolin tämä pieni irtiotto oli lomana varsin toimiva. Ehdinpä perjantaina käydä lyhyellä visiitillä Yeesin toimistollakin, jossa en ole yli vuoteen käynyt, ja suuntasin siitä kävellen keskustaan lounaalle.

Perjantaina ystävän parvekkeella istuessamme täytyi todeta, että miniloma oli varsin onnistunut. Siinä vaiheessa junan lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa ja auringon paisteessa, vaaleansinisen taivaan alla ei ollut lainkaan hassumpaa nauttia hiljaisuudesta ja sudokun täyttämisestä. Eivät edes ampiaiset onnistuneet hetkeä pilaamaan. Kyllä se vain on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, olivat ne hetket kuinka lyhyitä tahansa. 

Antoisaa loppukesää kaikille - nauttikaa joka hetkestä!

//asta


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti