torstai 14. heinäkuuta 2016

Maailman toiselle puolen

Tämä aamu alkoi sillä, että unenpöpperössä tajusin jonkun kolkuttavan ulko-ovella ja vaativan huomiotani. Ovella oli DHL-kuljettaja, joka toimitti kauan odottamani paketin Japanista. Paketti sisälsi erittäin tärkeitä papereita liittyen tulevaan vaihtovuoteeni Japanissa. Tärkeimpänä paperin kelpoisuudesta (Certificate of Eligibility), jota ilman en voi hakea viisumia, jonka puolestaan tarvitsen voidakseni viettää koko lukuvuoden Japanissa. Kummallisesti kaikki kuvitelmat takaisin sänkyyn kömpimisestä katosivat saman tien ja löysin itseni skannaamasta paperia, soittamasta konsulaattiin, lähettämästä sähköpostia konsulaattiin (koska niin minun alkujaankin olisi pitänyt tehdä), tutkimasta tulleita papereita sekä etsimästä tietoa koneelta ja kirjoittamasta blogitekstiä. Saanpahan tänään enemmän aikaan – muutoin kun olisi ollut vapaapäivä. 

Tärkein paperi
Palatakseni alkuun: Päätin jo yliopistoon  päästessäni lähteväni johonkin vaihtoon. Mahdollisimman kauas, luonnollisesti, sillä opintojen kautta matkustaminen on helppoa ja reilusti halvempaa kuin muutoin (etenkin pidempiaikainen). Minulla on myös pelkästään positiivista sanottavaa edellisestä vaihdostani, joka suuntautui silloinkin Aasiaan, mutta vielä hieman pienemmälle saarelle, nimittäin Taiwaniin. Valitettavasti en silloin hyödyntänyt aikaani tarpeeksi kielen opiskeluun, sillä halusin oppia kiinan, mutta minun olisi pitänyt olla PALJON aktiivisempi itse ja löytää itselleni opettaja. Silloisiin opintoihimme kuului kyllä hieman kielen opiskelua, mutta se koostui lähinnä kiinaksi laulamisesta kuin mistään muusta. Nyt asiat ovat toisin. Ensinnäkin olen opiskellut japania yliopistollani viime syksystä asti (mikä ei paljon, mutta enemmän kuin ei laisinkaan) ja toisekseen menen Japaniin nimenomaan opiskelemaan japania ja Japanin kulttuuria. Tulevani vuoteni koostuu siis vain ja ainoastaan kielen ja kulttuurin opiskelusta. En malta odottaa! 
Tämän aamun satoa

Olen yhtäaikaa äärimmäisen onnellinen ja hieman jännittynyt, sillä kulttuuri tulee olemaan todella erilainen, niin Suomesta kuin Taiwanistakin. Olen lukenut kirjoja Japanin kulttuurista ja erityisesti suomalaisen näkökulmasta kirjoitettuja. Kirjat tuovat esille Japanin monipuolisuutta, sekä niin hyvät kuin huolestuttavatkin seikat arkielämästä. En voi kiistää, etteivätkö kirjat ole korostaneet sitä kaikkea, mitä en tiedä Japanista, tai sitä tosiasiaa, etten puhu japania. Tietysti tarkoitukseni on oppia japania, joten oletettavasti ainakin kieleen liittyvien ongelmien voisi ajatella vähintäänkin pienenevän mitä pidempään maassa olen. Olen kuitenkin kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä, joten haasteita tulee varmasti olemaan. Asian tiedostaminen toivottavasti auttaa. Kaikeksi onneksi en myöskään ole ensimmäistä kertaa matkalla, vaan minulla on vahva kokemuspohja matkustamisesta, sekä lisäksi aikaisempi kokemus myös ulkomaanvaihdosta. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, ettenkö tulisi vaihdosta selviytymään ja siitä nauttimaan, mutta en myöskään epäile, etteikö tulisi hetkiä jolloin toivoisin asioiden toimivan eri tavoin kuin ne siellä toimivat. Se toimii kuitenkin myös toisin päin; aivan varmasti on myös asioita jotka toimivat paremmin kuin Suomessa.
Tutkittavaa

Miten asioista sitten selvitään? Uusilla ystävillä, jännittävillä kokemuksilla, avoimella mielellä.

Yhteydet ovat nykypäivänä loistavat ja yhteydenottokeinoja on paljon. Tietokoneella ja puhelimella on ilmaisia soittomahdollisuuksia, joten ystäviin ja perheeseen kotimaassa voi olla helposti yhteydessä. Sovellukset, kuten facebook, instagram ja snapchat, välittävät tietoa aikaerosta huolimatta ja ovat kiinnostuneiden tutkittavana mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi vielä blogi. Itsekin aloitin englanninkielisestä matkablogistani erillisen blogin, joka keskittyy vain Japanin vaihtooni ja jota kirjoitan suomeksi. Olen jakanut osoitteen sukulaisilleni ja ystävilleni, jotka mahdollisesti haluavat seurata tekemisiäni maailman toisella puolen. Olen aloittanut vaihtoon liittyvistä asioista jotta siitä voisi olla jatkossa hyötyä myös muille lähtijöille. Se on myös minulle itselleni hyvää terapiaa, sillä voin sinne purkaa ilot, surut ja pienet jännityksen hetket. Pitää mielen virkeänä ja levänneenä. Ainakin toivottavasti. Ehkä minun pitäisi yrittää yhdistää blogiin myös osio kiitospäiväkirjaa, josta Johanna puhui edellisessä blogitekstissä. Se voisi auttaa pitämään yllä positiivista asennetta myös hankalina aikoina. Vaikkapa se kolme asiaa viikossa, joiden vuoksi olen iloinen siitä, että olen Japanissa. 

Lähden elokuussa. En ole oikein vieläkään sisäistänyt välissä olevan ajan lyhyyttä, sillä työ pitää minut kiireisenä. Voin vain kuvitella tajuavani kaiken viikko ennen lähtöä ja huomaavani kuinka paljon on vielä tekemättä. Toistaiseksi aion kuitenkin keskittyä nauttimaan Suomen kesästä, sillä turha mitään on stressata. Kaikki järjestyy kyllä. Tavalla tai toisella. 

Ihanaa kesää kaikille!

//asta


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti