lauantai 30. heinäkuuta 2016

Minilomailua

Ainakin moni opiskelija voi varmasti samaistua lomattomaan kesälomaan. Mitä se sitten tarkoittaa meille lukuvuosien välissä työskenteleville? Minun tapauksessani se tarkoittaa maksimissaan kolmen päivän perättäisiä vapaita ja loman maksimointia siinä ajassa. Myönnän, että minulle se useissa tapauksissa tarkoittaa äärimmäistä laiskottelua, eli tv-sarjoja, elokuvia tai kirjoja, sekä kaiken ”minun pitäisi” –listalla olevan välttelyä. Ei kovin tuotteliasta tosiaan. Ei sillä, että loman pitäisikään olla. Tarkoitus on ladata akut ja rentoutua – päästä irti työstä/opinnoista ja vain nauttia. Tämä kesä (jälleen) on mennyt lähinnä töissä, enkä paljon ole kotikaupungistakaan liikkunut. Pienen irtioton otin kuitenkin velvoitteen siivellä, sillä Japanin viisumini piti hakea Helsingistä. Päätin siis nauttia noista kahdesta vapaapäivästä pääkaupunkiseudulla.

Tuliaisia
Hyvän loman perusedellytyksenä voisi pitää rentoutumista ja tällä ajatuksella lähestyin itsekin tätä minilomaa. En tehnyt suunnitelmia tai täyttänyt kalenteria erilaisilla asioilla joita voisi tai pitäisi tehdä. Sen sijaan hyppäsin mielelläni tekemään rentoja asioita, kuten ystävän auttamista modeemin asennuksessa, tuolin kasauksessa sekä uunin käytön opastuksessa (uusi uuni, ja opettelusta palkkiona saimme maistuvan pannukakkujälkiruoan). Kaiken kaikkiaan pidin mielen virkeänä ja rentona ja pelasin Pokémonia aina kun sille oli aikaa (eli lähes kaiken aikaa). Sain myös suoritettua hieman shoppailua ja muita käytännön asioita tulevaan reissuun liittyen, joka jätti jopa pienen aikaansaamisen tunteen rintaan. Positiivisina asioina pidän myös sisareni ja hänen perheensä näkemistä, sillä en näe heitä matkan takia vuoteen. Kaikin puolin tämä pieni irtiotto oli lomana varsin toimiva. Ehdinpä perjantaina käydä lyhyellä visiitillä Yeesin toimistollakin, jossa en ole yli vuoteen käynyt, ja suuntasin siitä kävellen keskustaan lounaalle.

Perjantaina ystävän parvekkeella istuessamme täytyi todeta, että miniloma oli varsin onnistunut. Siinä vaiheessa junan lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa ja auringon paisteessa, vaaleansinisen taivaan alla ei ollut lainkaan hassumpaa nauttia hiljaisuudesta ja sudokun täyttämisestä. Eivät edes ampiaiset onnistuneet hetkeä pilaamaan. Kyllä se vain on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, olivat ne hetket kuinka lyhyitä tahansa. 

Antoisaa loppukesää kaikille - nauttikaa joka hetkestä!

//asta


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

14 000 asiaa, joista iloita





Luin tässä taannoin Barbara Ann Kipferin kirjan 14 000 things to be happy about. Kipfer oli koonnut kirjaan elämänsä aikana havaitsemiaan iloa tuottavia asioita. Esimerkkeinä pienistä iloa tuottavista asioista mainittakoon mansikkajäätelö, puhtaat lakanat ja ilmeily. On todella yllättävää, miten pienet asiat voivat tuottaa suurta iloa. Sellaisia asioita ei välttämättä edes huomaa arjen keskellä. Heitän pienen haasteen Sinulle. Ota kynä käteen ja kirjoita ylös konkreettisia, toteutuskelpoisia iloa tuottavia asioita. Lista on helppo ottaa käyttöön lomalta palatessa kouluun ja työhön. Näin voit auttaa itseäsi jaksamaan arjen tiimellyksessä.


Esimerkkejä omalta listaltani...
1. Matkailu
2. Puutarhan hoitaminen
3. Lempiruoka
4. Tuore kahvi
5. Museokierrokset
6. Kissat
7. Uiminen


Ps. Tapasin tänään kadulla tuntemattoman ihmisen, joka alkoi jutella minulle kengistäni (voitteko kuvitella, Suomessa). Lähtiessään toivotti aurinkoista kesää. Minäkin haluan toivottaa kaikille oikein aurinkoista loppukesää! :)


<3: Liisa

torstai 21. heinäkuuta 2016

Ujous ja herkkyys

Ujous on osa temperamenttia ja määrittää miten reagoimme ympärillämme oleviin asioihin ja tilanteisiin. Joskus ujous kuitenkin saatetaan leimata epäsosiaaliseksi piirteeksi tai ylipäätänsä heikkoudeksi, joten haluan lausua aiheesta muutaman tärkeän ja toivottavasti myös kannustavan sanan. Ujon sosiaaliset taidot nimittäin saattavat hyvinkin olla huippuluokkaa.

Tarkkailemalla tilanteita oppii rutkasti ja jos ei ole tarvetta tuoda jatkuvasti itseään esille, osaa antaa muillekin puheenvuoron. Lisäksi ujo ihminen saattaa olla esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa sosiaalisesti erittäin kyvykäs, vaikkapa empaattisuuden, kärsivällisyyden ja hienotunteisuuden myötä. Siinä missä esiintyjätyyppi loistaa työelämässä kansainvälisen firman yhteyshenkilönä, saattaa ujouteen linkittyvistä vahvuuksista olla hyötyä esimerkiksi analyyttisessä, pitkäjänteistä otetta vaativassa työssä.

Ujouden kyytipoikana on usein jonkin asteinen herkkyys. Ujot saattavat kokea asiat vahvemmin ja siksi varsinkin hektiset sosiaaliset tilanteet saavat vetäytymään tarkkailijan rooliin. Herkkyys avaa huomiokykyä ja kykyä tulkita asioita, jotka muilta suodattuvat pois – aina äänensävyistä visuaalisiin ärsykkeisiin. Herkät ovat siis yleensä hyvin tarkkoja aistimuksissaan ja reagoivat siksi vahvasti. Koen itse olevani ajoittain herkkä ja yhdistän positiivisina oheisilmiöinä siihen mm. tarkkaavaisuuden, havainnoivan otteen, aidon läsnäolon ja oivaltavuuden.



Otetaan loppuun kevennykseksi esimerkki ujosta ja herkästä tyypistä, joka kuitenkin on monilla osa-alueilla välillä jopa tarinan sankari. Nalle Puh -piirretyissä nähtävä Nasu on varsin ujo; liiallinen meno ja meininki saattaa hämmentää kaveria ja herkkyydessään Nasu reagoi vahvasti asioihin. Hyvä esimerkki Nasun vahvuudesta on kuitenkin se, kun erässä tarinassa pöllö menettää tulvassa talonsa. Muut jämähtävät ihmettelemään, mutta Nasu tarjoaa oman talonsa kodittoman pöllön asuttavaksi. Nasu on siis myös äärimmäisen uskollinen ystävä sekä voittaa usein pelkonsa ja on tarkka havainnoimaan tilanteita. Miksi siis määrittelisimme Nasun vain hänen ujoutensa tai herkkyytensä kautta?

Nähkäämme siis itsemme ja kanssaihmiset moniulotteisina persoonina, joiden erilaisissa puolissa on useita mielenkiintoisia sävyjä.

- Johanna

PS. Määritteinä ujous ja herkkyys ovat toki kovin mustavalkoisia, sillä sama henkilö voi yhdessä tilanteessa olla sosiaalisesti avoin ja rohkea, kun taas toisenlaisessa ympäristössä toimintatapa on varautuneempi. En siis tosielämässä lähtisi luokittelemaan ihmisiä kovin herkästi näihin kategorioihin, vaikka selkeyden nimissä tässä tekstissä ujosta/herkästä ihmistyypistä puhunkin.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Maailman toiselle puolen

Tämä aamu alkoi sillä, että unenpöpperössä tajusin jonkun kolkuttavan ulko-ovella ja vaativan huomiotani. Ovella oli DHL-kuljettaja, joka toimitti kauan odottamani paketin Japanista. Paketti sisälsi erittäin tärkeitä papereita liittyen tulevaan vaihtovuoteeni Japanissa. Tärkeimpänä paperin kelpoisuudesta (Certificate of Eligibility), jota ilman en voi hakea viisumia, jonka puolestaan tarvitsen voidakseni viettää koko lukuvuoden Japanissa. Kummallisesti kaikki kuvitelmat takaisin sänkyyn kömpimisestä katosivat saman tien ja löysin itseni skannaamasta paperia, soittamasta konsulaattiin, lähettämästä sähköpostia konsulaattiin (koska niin minun alkujaankin olisi pitänyt tehdä), tutkimasta tulleita papereita sekä etsimästä tietoa koneelta ja kirjoittamasta blogitekstiä. Saanpahan tänään enemmän aikaan – muutoin kun olisi ollut vapaapäivä. 

Tärkein paperi
Palatakseni alkuun: Päätin jo yliopistoon  päästessäni lähteväni johonkin vaihtoon. Mahdollisimman kauas, luonnollisesti, sillä opintojen kautta matkustaminen on helppoa ja reilusti halvempaa kuin muutoin (etenkin pidempiaikainen). Minulla on myös pelkästään positiivista sanottavaa edellisestä vaihdostani, joka suuntautui silloinkin Aasiaan, mutta vielä hieman pienemmälle saarelle, nimittäin Taiwaniin. Valitettavasti en silloin hyödyntänyt aikaani tarpeeksi kielen opiskeluun, sillä halusin oppia kiinan, mutta minun olisi pitänyt olla PALJON aktiivisempi itse ja löytää itselleni opettaja. Silloisiin opintoihimme kuului kyllä hieman kielen opiskelua, mutta se koostui lähinnä kiinaksi laulamisesta kuin mistään muusta. Nyt asiat ovat toisin. Ensinnäkin olen opiskellut japania yliopistollani viime syksystä asti (mikä ei paljon, mutta enemmän kuin ei laisinkaan) ja toisekseen menen Japaniin nimenomaan opiskelemaan japania ja Japanin kulttuuria. Tulevani vuoteni koostuu siis vain ja ainoastaan kielen ja kulttuurin opiskelusta. En malta odottaa! 
Tämän aamun satoa

Olen yhtäaikaa äärimmäisen onnellinen ja hieman jännittynyt, sillä kulttuuri tulee olemaan todella erilainen, niin Suomesta kuin Taiwanistakin. Olen lukenut kirjoja Japanin kulttuurista ja erityisesti suomalaisen näkökulmasta kirjoitettuja. Kirjat tuovat esille Japanin monipuolisuutta, sekä niin hyvät kuin huolestuttavatkin seikat arkielämästä. En voi kiistää, etteivätkö kirjat ole korostaneet sitä kaikkea, mitä en tiedä Japanista, tai sitä tosiasiaa, etten puhu japania. Tietysti tarkoitukseni on oppia japania, joten oletettavasti ainakin kieleen liittyvien ongelmien voisi ajatella vähintäänkin pienenevän mitä pidempään maassa olen. Olen kuitenkin kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä, joten haasteita tulee varmasti olemaan. Asian tiedostaminen toivottavasti auttaa. Kaikeksi onneksi en myöskään ole ensimmäistä kertaa matkalla, vaan minulla on vahva kokemuspohja matkustamisesta, sekä lisäksi aikaisempi kokemus myös ulkomaanvaihdosta. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, ettenkö tulisi vaihdosta selviytymään ja siitä nauttimaan, mutta en myöskään epäile, etteikö tulisi hetkiä jolloin toivoisin asioiden toimivan eri tavoin kuin ne siellä toimivat. Se toimii kuitenkin myös toisin päin; aivan varmasti on myös asioita jotka toimivat paremmin kuin Suomessa.
Tutkittavaa

Miten asioista sitten selvitään? Uusilla ystävillä, jännittävillä kokemuksilla, avoimella mielellä.

Yhteydet ovat nykypäivänä loistavat ja yhteydenottokeinoja on paljon. Tietokoneella ja puhelimella on ilmaisia soittomahdollisuuksia, joten ystäviin ja perheeseen kotimaassa voi olla helposti yhteydessä. Sovellukset, kuten facebook, instagram ja snapchat, välittävät tietoa aikaerosta huolimatta ja ovat kiinnostuneiden tutkittavana mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi vielä blogi. Itsekin aloitin englanninkielisestä matkablogistani erillisen blogin, joka keskittyy vain Japanin vaihtooni ja jota kirjoitan suomeksi. Olen jakanut osoitteen sukulaisilleni ja ystävilleni, jotka mahdollisesti haluavat seurata tekemisiäni maailman toisella puolen. Olen aloittanut vaihtoon liittyvistä asioista jotta siitä voisi olla jatkossa hyötyä myös muille lähtijöille. Se on myös minulle itselleni hyvää terapiaa, sillä voin sinne purkaa ilot, surut ja pienet jännityksen hetket. Pitää mielen virkeänä ja levänneenä. Ainakin toivottavasti. Ehkä minun pitäisi yrittää yhdistää blogiin myös osio kiitospäiväkirjaa, josta Johanna puhui edellisessä blogitekstissä. Se voisi auttaa pitämään yllä positiivista asennetta myös hankalina aikoina. Vaikkapa se kolme asiaa viikossa, joiden vuoksi olen iloinen siitä, että olen Japanissa. 

Lähden elokuussa. En ole oikein vieläkään sisäistänyt välissä olevan ajan lyhyyttä, sillä työ pitää minut kiireisenä. Voin vain kuvitella tajuavani kaiken viikko ennen lähtöä ja huomaavani kuinka paljon on vielä tekemättä. Toistaiseksi aion kuitenkin keskittyä nauttimaan Suomen kesästä, sillä turha mitään on stressata. Kaikki järjestyy kyllä. Tavalla tai toisella. 

Ihanaa kesää kaikille!

//asta


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Päiväkirja vai kiitospäiväkirja

Niin pitkään kuin muistan, olen kirjoittanut päiväkirjaa. Kirjoittaminen on kulkenut ala-asteen ensimmäisiltä luokilta mukana kaikissa iloissa ja suruissa, onnistumisissa ja epäonnistumisissa. Kirjoittamisen kautta olen pystynyt tekemään päätöksiä ja käsittelemään tunteita, joita en aluksi ole huomannut edes tuntevani. Muistan lukuisia tilanteita, joissa en tiennyt kelle uskaltaisin ajatuksistani puhua ääneen, mutta kirjoitettuani ne ylös päiväkirjan sivuille, oli helpompi taas olla. Pari vuotta sitten huomasin kirjoittamisen linkittyvät pääasiassa vaikeisiin elämäntilanteisiin ja epäonnistumisiin. Kun tuli riitaa tai muita vastoinkäymisiä, purin tilanteen kirjoittamalla itseksi ja sen jälkeen olin kykenevä keskustelemaan. Sain jäsenneltyä ajatukseni edes jollain tapaa järkevästi.

Harvan päiväkirjani sivut tuli kirjoitettua viimeistä sivua myöten täyteen. Aina uuden elämäntilanteen myötä halusin aloittaa taas puhtaalta pöydältä ja samalla konkreettisesti puhtaita sivuilta. Uusi päiväkirja, uusi asenne. Päiväkirjat ovat minulla edelleen tallessa, yhtä lukuunottamatta. Joskus on mukava palata lukemaan, mitä kaikkea on tullut aiemmin kirjoitettua ylös. Hämmentävää on, miten paljon niistä asioita on ehtinyt jos täysin unohtaa. Ainakin Jenkeissä on järjestetty tapahtumia, missä luetaan vanhoja päiväkirjatekstejä ääneen. Täältä löytyisi varastosta aikamoisia aarteita!

Pari vuotta sitten törmäsin lehtijuttuun kiitospäiväkirjasta (kiitollisuuspäiväkirjasta). Ostin taas uuden päiväkirjan ja aloin kirjoittaa ylös, mistä asioista olen kiitollinen. Koska aiemmin kirjoitukseni eivät olleet keskittyneet kovin paljon positiivisiin asioihin, koin kirjoittamisen aloittamisen erittäin hankalana. Asetin tavoitteeksi kirjoittaa viikottain kolme asiaa, joista tunsin kiitollisuutta. Ensin tulivat kaikki laajat asiat mieleen, kuten perhe, ystävät, koti, harrastukset, opiskelupaikka ja poikaystävä. Kun nämä ensimmäisten viikkojen jälkeen oli jo ylhäällä, piti löytää niitä pienempiä asioita, joista olin arjessani kiitollinen. Mukaan tulivat sadepäivät, oma aika, hyvä kirja, eri ihmisten kanssa jaetut hetket ja uudet taidot, joita opin.

Nykyisin kirjoitan päiväkirjaa ja kiitospäiväkirjaa rinnakkain. Päiväkirja odottaa yöpöydällä, mutta kiitospäiväkirja kulkee mukana laukussa. Sitä on helppo täydentää päivän aikana, kun tunnen kiitollisuutta jostain pienestäkin asiasta. Positiivisiin kiitoksen kohteisiin on mukava palata myöhemmin ja näitä kirjoituksia lukiessani muistan, miten paljon hyvää arkeeni sisältyy. Ja näihin palaan etenkin silloin, kun tuntuu, ettei mikään tunnu onnistuvan, enkä tiedä, miten saisin onnistumisten jatkumon taas käyntiin.


Miten lähteä kirjoittamaan kiitospäiväkirjaa? Se on helppoa. Aloittaa ensin kirjoitamaan esimerkiksi päivittäin tai viikottain kolme asiaa, joista on kiitollinen. Netistä löytyy myös paljon erilaisia listoja, joita pystyy käyttämään apuna, Yhtenä päivä kirjoittaa, mistä on kiitollinen perheessä, harrastuksissa, ystävissä, koulussa, kesälomassa ja niin edelleen. Joskus voi aamun aloittaa kirjoittamalla, mistä tulevan päivän suunnitelmissa on kiitollinen ja illalla vilkaisee, mitä aamulla tuli kirjoitettua. Kiitollisuuden kautta alkaa nähdä huomattavasti enemmän positiivisia asioita, joita ei ehkä muuten tulisi huomattua. Viikojen myötä kiitospäiväkirjasta voi kehittyä mitä parhain rutiini osaksi arkea.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Arjen kaikki sateenkaaren värit

Sanotaan, että arki on harmaata, ja rutiinit luovat turvallisuutta. Monia elämän yllätyksiä ja muutoksia kutsutaan kriiseiksi tai vaikeiksi ajoiksi, koska tällöin rutiinit muuttuvat. Ihminen joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja aloittamaan uuden tavan tehdä erinäisiä asioita. "Arki" on usein tylsyyteen viittaava käsite, vaikka siitä ei halutakaan luopua.

Me pyrimme usein elämään turvallista elämää, joka saavutetaan esimerkiksi tietyllä päivärytmillä, taloudellisella vakaudella sekä tutussa sosiaalisessa ympäristössä. Voi olla haastavaa astua ulos mukavuusalueeltaan ja lähteä kävelemään kohti vierasta polkua, jos ei ole varma, löytääkö takaisin kotiin.

Pyydän Sinua ottamaan joskus sen niinsanotun Uskonloikan, ja vastaamaan "kyllä" pelottavalta kuulostavaan kysymykseen. Lähde mukaan spontaaneille reissuille! Vietä myöhäinen ja nauruntäyteinen keskiviikkoilta ystäviesi kanssa! Uskalla rakastua, vaikka oletkin joutunut pettymään; kuuntele välillä sydäntäsi järjen sijasta. Jokainen kokemus on uusi tarina kerrottavaksi, jokainen pettymys mahdollisuus saada uusia näkökulmia elämään ja kasvaa henkisesti vahvemmaksi.

Jos elämme jokapäiväistä elämäämme ilman halua kokea uutta, suuri osa muutoksista voi tuntua pettymyksiltä, koska niiltä ei voi välttyä. Ajattele asioiden hyviä puolia, äläkä milloinkaan hukkaa sitä lapsekasta innokkuutta elämän pieniin iloihin. Arjessa on harmaan lisäksi myös kaikki sateenkaaren värit, jos vain haluaa nähdä ne.


Emppu