lauantai 28. toukokuuta 2016

Vieraskynä: Kun polkupyörä hajoaa, korjaa se

Pari viikkoa sitten olin ajamassa pyörällä kohti Kumpulan yliopistokampusta, kun yhtäkkiä kesken mäkinousun polkupyörän ketju napsahti poikki. Koska painoni oli ollut vahvasti rattailla, horjahdin ja lensin turvalleni. Luonnollisesti säikähdin, sillä vastaan olivat juuri tulossa pieni lapsi ja äiti vaunuineen, mutta onneksi keneenkään ei sattunut. Harmikseni minulla ei ollut pidemmillä lenkeillä mukana kulkevaa ketjunkatkaisijaa eikä liioin ketjun varalenkkejä, joten tiedossa oli pyörän taluttaminen kotiin.

Pyöräni oli kieltämättä oireillut jo pidempään. Erityisesti nousuissa ketju ei tahtonut pitää kunnolla, vaan pomppi alati rattaalta toiselle. Vaihteista vain osa toimi kelvollisesti, vaikka olin koittanut niitä itse toistuvasti säätää - tai kenties juuri siitä syystä. Usein polkiessa tuntui siltä, kuin kampiakseli olisi irtoamassa hetkellä millä hyvänsä. 

En kuitenkaan ollut kiinnittänyt näihin sen suurempaa huomiota, sillä ajomatkani ovat tyypillisesti jääneet lyhyiksi kaupunkipyöräilijän pyrähdyksiksi. Sitä paitsi kuuluvathan pieni rattaiden kitinä ja pauke katu-uskottavaan pyörälläajoon. Näin jälkiviisaana minun olisi pitänyt kuunnella isäni kehotuksia viedä pyörä huoltoon - joka ikinen kevät.   

Ehkä jokakeväinen rituaalini pyörän pesuineen ja rassauksineen ei sittenkään ole ollut riittävää. Kenties pyörä tulisi viedä huoltoon.

Kalliilta huolloilta välttyy, kun pitää pyörästä huolta.
Päätin taluttaa raajarikon pyöräni arvioitavaksi lähimpään polkupyöräliikkeeseen. Pyörämyyjä katseli pyörääni kulmat huolestuneesti kurtulla, kuin lääkäri tutkiessaan vakavasti sairasta potilasta. Diagnoosi oli tyly: tällä pyörällä ei enää ajella ilman, että vaihdatetaan koko voimansiirto. 

Tiedustelin operaation hintaa. Täyshuolto kustantaisi 150 euroa, minkä lisäksi tulisi maksaa tarvittavista varaosista. Prismasta karvalakkimallin hybridipyörän saisi kolmella sadalla. Päätin jättää huollon sillä kertaa väliin.  

Talutin pyörän kotipihani pyörätelineeseen ja seisoin siinä hetken muistellen yhteisiä hetkiämme. Naapurin parvekkeella usein niin eloisa mäyräkoiravanhus katseli meitä korvat luimussa, aivan kuin myötätuntoa tai sääliä kokien.  

Polkupyörätarjous lehdessä kieltämättä houkutti. Miksi tuhlata rahansa kalliisiin pyörähuoltoihin, kun voi ostaa uudenkarhean pyörän edullisesti? 

Mutta ehkä siinä juuri on se juttu, että joutuu maksamaan hieman enemmän korjaamisesta, kuin että aina vaan ostaisi uuden. Ehkä ammattitaitoinen huolto maksaa itsensä takaisin ja pyörällä voi ajaa vielä sen seuraavat viisi vuotta. Vähän niinkuin elinkaaripäivitys, kuten armeijan kaluston kohdalla puhutaan. 

Ketjuruoskalla pysyy hankalinkin rataspakka ruodussa.
Olin kääntymässä jo huollon puolelle, kunnes mieleeni juolahti ajatus, että hankkisin ja vaihtaisin vara-osat itse. Olinhan jo aikaisemmin ansioitunut niinkin monimutkaisilla toimenpiteillä kuin sisäkumin paikkaamisella ja ketjun vaihtamisella. Eihän kampisarjan ja rattaiden vaihtaminen voi olla mikään ylitsepääsemättömän haasteellinen homma. 

Onhan minulla kaksi tervettä kättä ja uutta oppiva mieli. Siinä tee-se-itse miehen resepti! 

Ensi töikseni kävinkin lainaamassa kirjastosta polkupyöräkirjan ja tutkiskelin netistä opasvideoita. Kun alkoi tuntua siltä, että pyörän voimansiirron vaihtaminen olisi kykyjeni rajoissa, vuorossa oli tarvittavien varaosien ja työkalujen hankinta. Pyöräliikkeen reilu myyjä naputteli laskimella pakettihinnan - 114 euroa, mikä ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin ryöstönomainen sataviisikymppiä pelkästä työstä. 

Edessä oli siis enää itse työ, mikä osoittautui yllättävän kivuttomaksi. 

Takapyörän rataspakan vaihto oli helppoa. Kampisarjan kanssa jouduin painimaan aluksi hetken tuloksetta, mikä johtui siitä, että minulle oli myyty vääränlainen työkalu, Oikeanlaisen työvälineen saatuani homma sujui sutjakasti. Välillä piti toki pysähtyä nettivideon äärelle opiskelemaan, miten homma hoituu oikeaoppisesti,  

Osien vaihdon jälkeen oli vuorossa enää vaihteiden säätö ja koeajo. 

Ilokseni sain havaita, että tee-se-itse-taitoni olivat johtaneet kelvolliseen lopputulokseen. Pyörä rullasi hienosti eikä yksikään osa jäänyt matkan varrelle. 

Kun illalla talutin pyöräni telineeseen, olin tyytyväinen. Olin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea itseeni.

Teksti: Pauli Pesola
Kuvat: Pauli Pesola 


maanantai 16. toukokuuta 2016

Motivaatio loppu, mutta energia virtaa.

~
Elikkä, minulla on lähtenyt nyt peruskoulun viimeiset viikot käyntiin. Se tarkoittaa paljon kokeita, esseiden sekä monien kurssitöiden viimeistelyä ja palauttamista. Itse olen saanut osan palautettua, mutta minä ja moni muu on myös jättäny osan kurssitöistään viime tinkaan. Parempi kuitenkin myöhään, kun ei milloinkaan. 
Helpottunut, kuvaa oloani varmaankin eniten tällä hetkellä.

Ylä-asteesta jää kyllä hyviä muistoja taskuun. Tuntuu myös, että näiden melkein kolmen vuoden aikana olen löytänyt itselleni asioita jotka kiinnostavat minua ja myös olen 'luonut' itselleni oman rohkean minäkuvan.  

Motivaatio kuitenkin alkaa olemaan todellakin lopussa! 
Näiden viime kuukausien aikana on tapahtunut niin paljon positiivisia asioita ja haluisin vain keskittyä niihin, enkä miettiä koulunpenkillä istumista.
Olen saanut nauraa ja nauttia hyvässä seurassa ja hyvissä keleissä, joista saan niin paljon hyvää energiaa itselleni ja mielelleni. 

Tiedän, että tulen kaipaamaan ylä-aste aikoja ja opettajien elämänviisauksia, mutta toivon tällä hetkellä ajan juoksevan nopeasti, jotta pääsen nauttimaan rakkauden ja ystävyyden täyteisestä kesälomasta. <3

- Jenna

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Mielenterveyttä liikunnasta

On keskiviikkoaamu, kello on hieman yli 11 aamupäivällä ja ihmiset ovat kerääntyneet puistoon nauttimaan auringosta. Niin myös minä! Olen Taru, 20-vuotias nuori nainen Helsingistä. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni Yeesiläisten matkassa -blogissa ja voin kertoa että olen innoissani! Aiheena tänään on itselleni erittäin läheinen asia, liikunta, ja sen mielenterveydelliset vaikutukset.

Ajoittaiset väsymyksen, stressin, ikävystyneisyyden, tai jopa masentuneisuuden tunteet lienevät lähes meille kaikille tuttua. Joillekin enemmän, joillekin vähemmän. Minulle, nämä tuntemukset olivat vielä jonkin aikaa sitten hyvinkin tuttuja. Kamppailin useita vuosia negatiivisia ja surullisia tuntemuksia vastaan ja minusta tuntui välillä siltä, että mistään eikä kenestäkään voi olla minulle apua.



Mielenterveys ja fyysinen terveys kulkevat käsi kädessä

Elämäntapamme ovat nykyään hyvinkin fyysisesti passiivisia. Suuri osa suomalaisista tekee töitä lähinnä istuen. Työt valtaavat isoimman osan päivästä ja rankan työpäivän jälkeen rentoudutaan ja katsotaan vaikka telkkaria. (Jep, näin ne munkin päivät aikalailla menee!) Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää ja illalla väsyttää. Stressaa, voimat on loppu ja päähän sattuu. Ehkä se on nämä huonot säät, ehkä olen tehnyt liikaa töitä, voikun voisi ottaa vähän lepolomaa. Oletko koskaan miettinyt, että ehkä väsymys saattaisi johtua liikkumisen puutteesta?

Olin ensin skeptinen liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen. Miten se muka saisi minut ja mun mielen virkeämmäksi? Joku lenkkeily? Aloin miettimään asiaa ja päätin kokeilla. Miksi ei, eihän liikkumisesta mitään haittaakaan ole! Olen pienestä asti harrastanut kaikenlaista liikuntaa, mutta viime vuodet koulu- ja työstressin parissa ovat tuntuneet (muka) liian kiireisiltä liikkumiseen. Aloitin pienestä, kävelin portaat aina kun mahdollista, kävelin pienet matkat kun muuten olisin ottanut metron tai bussin, kävelin töihin ja jossain vaiheessa aloitin käymään kuntosalilla. En ole koskaan voinut paremmin kuin nyt.



Aamuni alkaa tänäkin päivänä siitä että suuntaan rantaa kohti kävelylenkille. Se on musta ihan paras tapa pistää päivä käyntiin. Muuten arkipäivisin liikun pyörällä tai kävellen jos vain mahdollista. Jos aikaa riittää, käyn pyörähtämässä kuntosalilla tai jumppailen kotona. Pieniä juttuja, johon ei muka joskus ollut aikaa.

Parasta tässä kaikessa on varmaankin se onnistumisen tunne. Kun saavut lenkiltä kotiin, kun pyyhit hikeä joogan jälkeen tai kun suuntaat kotiin salilta. Jes! Mä tein sen. Vitsi kun onkin hyvä olo. Mä rohkaisen suakin kokeilemaan. Seuraavan kerran kun pitäis mennä muutama kerros ylemmäs, valitse portaat! Kun väsyttää aamulla, käy pikku reippailulla lähimetsässä. Bussi meni nenän edestä? Kävele pari pysäkkiä! Nauti auringosta, kesästä ja luonnosta. Laita lempimusat korville ja irroittele. Älä ota liikkumisesta stressiä, tee siitä itsellesi mielekäs tapahtuma ja etsi se sun oma juttu. Olen aika varma, että sullekin on olemassa just se liikunnan muoto, mistä sä nautit!

PS. Nämä ovat vain mun ajatuksia ja kokemuksiani. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus on aina tapauskohtaista eikä kaikilla tehoa samat apukeinot ja välineet kuin muilla, eikä liikunta ole aina suinkaan yksinään kaiken ratkaisu.

Voikaa hyvin ja IHANAA kesän odotusta kaikille!
Taru