maanantai 18. huhtikuuta 2016

Epäonnistumisista

Ajattelin kirjoittaa muutamia ajatuksia epäonnistumisista, koska kaikki epäonnistuvat joskus. Yrittäessä eteen päin on tärkeää, että hyväksyy mahdolliset epäonnistumiset, koska ne luovat pohjan onnistumiselle. On tärkeää mennä eteen päin ja yrittää uudelleen eikä lannistua, kun epäonnistuu. Ei ole kyse siitä, jos epäonnistut vaan kun epäonnistut, koska kaikki epäonnistuvat - ainakin joskus. Toiset epäonnistuvat enemmän, toiset vähemmän. Epäonnistumiset eivät ole maailmanloppuja, vaan niistä voi oppia paljon, ja ne kasvattavat ihmisenä. 


Mielestäni tärkein asia onnistumisessa on oikea asenne, jonka tulisi olla positiivinen. Jos ajattelet, ettet onnistu, on suuri todennäköisyys ettet myöskään onnistu. On tärkeää, että pidät hyvän asenteen, kun haluat onnistua. Huomasin kerran opiskelujeni aikana, miten positiivinen ajattelu vaikuttaa onnistumiseen. Edessä oli vaikea tentti, ja ajattelin, etten ikinä läpäisisi sitä. No, en läpäissyt sitä, koska en uskonutkaan sen läpäisemiseen. Seuraavan kerran rupesin ajattelemaan myönteisemmin ja kappas kummaa sain myös hyvän arvosanan vaikeasta tentistä. 

Onnistumisen avaimet ovat siinä, miten suhdaudut epäonnistumisiin ja miten käsittelet ne. Tärkeää on miettiä, miksi epäonnistuit ja mitä voisit tehdä toisin. Oliko syy sinussa vai oliko syy ulkoa päin määräytyvä? Tärkeää on myös jatkaa yrittämistä lannistumatta, koska silloin varmasti onnistut. On rohkeaa, jos yrittää eikä pelkää epäonnistumisia. Joskus epäonnistumisen pelkoa on syytä vastustaa, niin lujasti se on juurtunut meihin ihmisiin. 

Onnistumisten saavuttamiseksi kannattaa miettiä, millä keinoilla voi onnistua. Mitä haluan todella saavuttaa? Miksi haluan saavuttaa sen, mitä tahdon saavuttaa? Huonoihin motiiveihin lukeutuu ainakin se, jos haluaa vain tehdä vaikutuksen toisiin ihmisiin. Kannattaa keskittyä realistisiin tavoitteisiin, eikä rimaa kannata asettaa liian korkealle. Itseltä ei kannata vaatia liikoja. Mahdotonta kun on mahdoton saavuttaa. Olen itse joskus turhan perfektionistinen, ja jos asiat eivät suju halutulla tavalla, koen, että ne epäonnistuvat.


Eräässä työpaikassa, jossa olin noin kolme ja puoli kuukautta, asiat eivät luistaneet toivomallani tavalla ja koin itseni epäonnistuneeksi, koska en sulautunut joukkoon. Rupesin kuitenkin ajattelemaan asiaa eri tavalla myönteisemmässä valossa ja loppujen lopuksi ymmärsin, ettei tuo kokemus ollutkaan niin huono, mitä ajattelin. Työpaikalla oli vain paljon erimielisyyksiä ja riitaisuuksia. Ymmärsin, että sekin oli jo hyvä asia, että olin jaksanut suoriutua raskaasta kokemuksesta loppuun asti. 

Rohkeasti epäonnistumaan! 

-Katarina-

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti