torstai 24. maaliskuuta 2016

Unelman toteutuminen

Tekstin on kirjoittanut Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija Laura, joka oli mukana vapaaehtoisen Lotan järjestämällä yeesi-mediapajalla. Media-pajalla oli radion tekoa, valokuvaamista, videoita ja kirjoittamista. 

UNELMAN TOTEUTUMINEN

Kuulin vedenkeittimen sammuneen. Käveltyäni keittöön haudutin ison kupillisen mustaa teetä ja jatkoin matkaani olohuoneeseen. Olin pukeutunut pehmoiseen vaalean harmaaseen velouripukuun, vaalenpunaisiin pehmoisiin sukkasiin ja harteilleni olin heittänyt vaaleansävyisen huivin. Istahdin ison ikkunan kiviselle, leveälle ikkunalaudalle ja siemaisin kuumaa teetä. Ihailin ikkunasta näkyvää karua kaupunkikuvaa, jota väriti aamuauringon kultaiset säteet. Näin taempana korkeampia kerrostaloja ja edempänä kauppoja, linja-autoja, ihmisiä. Loputonta liikettä. Kaupungin hälinää on ihana katsella kärpäsenä katosta. 

On ensimmäinen aamu omassa kodissani. Pitkään olen haaveillut omasta asunnosta, vapaudesta ja itsenäisyydestä. Nyt minulla on unelmieni koti ja teen töitä lähikahvilassa.  Se ei ehkä ole unelmatyöni, mutta sen avulla mahdollistan muiden unelmieni toteuttamisen. 

Haluan rohkaista ihmisiä pitämään omista unelmistaan kiinni. Jos unelma on tavoittelemisen arvoinen, tee sen eteen kaikkesi. Se voi vaatia paljon töitä, itkua, väsymystä, turhautumista. Mutta kun on saavuttanut sen, minkä eteen on taistellut, on olo mitä palkitsevin. Silloin voi olla ylpeä itsestään ja nauttia siitä, että on saavuttant unelmansa. 

-Laura






sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Mietteliäs sunnuntai


Rakastan kirjoittamista, tulee sellanen olo, että todella saan ajatuksiani esille,
mutta kirjoittaminen on jonkin verran vaikeatakin, aloittaminen, ajatuksien muuttaminen sanoiksi, isoiden asioiden tiivistäminen muutamaan lauseeseen yms. 
Näissä tilanteissa, kun kirjoittaminen tuntuu hankalata pitäisi antaa vaan mennä eikä ajatella liikaa.

 Silloin, kun itse antaa itsensä vapaasti tehdä asioita joita rakastaa ja osaa ilman isompia valmisteluja niin siitä tulee vain hyvää. 

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista laidasta laitaan. Joskus onnellisia ja joskus ikäviä asioita. Aina ei kuitenkaan tarvitsi olla vahvana, joskus voi heittäytyä siihen sängylle, sanoa muutaman kirosanan tai kirjoittaa kiukkukirjeen ja polttaa se. 

Itse yritän peitellä mahdollisimman pitkään asioita perheeltäni, poikaystävältäni ja muilta läheisiltä. Yritän uskotella itselleni, että pärjään ja en tarvitsisi ikinä apua tiukan paikan tullen.
Omassa elämässäni on tapahtunut muutoksia ihmisissuhteiden, terveyden ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, Seuraavat pari vuotta joudun ottamaan askel askeleelta tosi varovasti eteenpäin menevää tietä ja uskoa, että muutos tuo minulle myös hyviä asioita, Minulla on tukea ja apua saan tarvittaessa ja sen pyytämistä ei tarvitse hävetä. 

Jokapäiväinen positiivinen ajattelu, hymy tai nauru tekee päivästä helpompaa, jopa vaikeina aikoina.

Don't be afrsaid to change. You may lose something good
 but you may gain something better .

-Jenna


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tämä hetki on täynnä iloa ja onnellisuutta. Jos olet tarkkaavainen, näet sen.

Istuin metrossa matkalla kotiin ja puhelimestani oli akku lopussa. Huomasin jotain, mihin en aiemmin ollut oikeastaan kiinnittänyt huomiota, ja se sai minut mietteliääksi. Täydessä metrovaunussa oli vain kourallinen ihmisiä, jotka eivät olleet vajonneet kännyköiden ihmeelliseen maailmaan. Mikä tässä tilanteessa sai minut mietteliääksi? Ulkona oli aivan mielettömän upea auringonlasku, joka valaisi koko taivaan punaisen eri sävyihin. Tavallisesti olisin selaillut läpi sosiaalista mediaa tai uutisia ajankuluksi, mutta sattumusten kautta sainkin nauttia upeasta valoilmiöstä, mikä sai minut hymyilemään.

Lähes kaikilla ihmisillä on jonkinlainen älypuhelin, tabletti tai tietokone, jonka avulla saa tietoa silmänräpäyksessä, voi kuluttaa aikaa tai olla yhteydessä ihmisiin. Monesti törmää siihen, että ihmiset olettavat, että toinen ihminen on aina tavoitettavissa, jos jotain asiaa tulee. Tässä on tietenkin hyvät puolensa, mutta kolikon kääntöpuolena on, että laitteita selataan usein myös silloin, kun ei olla itsekseen. Ystävien ja perheen kanssa vietetystä ajasta osa kuluu näytön valoa katsellessa, jolloin ei olla toisen seurassa läsnä samalla tavalla. Asioita jää huomaatta ja keskusteluja käymättä, kun jatkuvasti tarkastellaan, miksi puhelin antaa ääni- tai valomerkkejä. Kuunnellaan puolella korvalla, mitä toinen kertoo, kun ajatukset laukkaavat samaan aikaan toisessa asiasssa. Ollaan jatkuvasti siirtymässä asiasta tai paikasta toiseen, eikä muisteta pysähtyä. Mietitään jatkuvasti, mitä aiemmin on tapahtunut tai mitä seuraavaksi pitäisi olla jo tekemässä, ja unohdetaan tämä hetki.

Erilaiset ympäristöt voivat auttaa keskittymään tähän hetkeen. Etsi ja löydä oma ympäristösi


Ärsykkeitä tulvii joka suunnasta ja kokoajan pitäisi olla valmiina vastaamaan ja antamaan itsestään parasta, jolloin ei olla läsnä siinä hetkessä ja paikassa, jossa fyysisesti on. Läsnäolo ja ennen kaikkea tietoinen läsnäolo on asia, johon on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä sen nähdään olevan yhteydessä hyvinvointiin. Erilaiset aikuisten värityskirjat toimivat hyvänä keinona rentoutua, suunnata tarkkaavaisuutta ja keskittyä tähän hetkeen. Tietoinen läsnäolo on taito, joka vaatii harjoitusta. Tietoisessa läsnäolossa  suunnataan tarkkaavaisuus tietoisesti tähän  hetkeen ja siihen, mitä juuri tässä hetkessä on tekemässä. Ollaan vastaanottavaisia ja avoimia asioille, kokemuksille ja tunteille. Pysähdytään tähän hetkeen.

Hyvä ja helposti toteutettavissa oleva keino olla enemmän läsnä arjessa on muuttaa esimerkiksi puhelimen ilmoitusasetuksia. Muokata asetukset niin, että esimerkiksi Facebook, Instagram ja WhatsAppin ryhmäkeskusteluista ei tule ilmoitusta, kun ainoastaan sovellusta avattaessa. Jättää puhelimen laukkuun tai taskuun, kun viettää aikaa ystävien tai perheen kanssa. Jos puhelimen nostaa pöydälle, sitä tulee helpommin vilkaistua ohimennen useaan otteeseen. Ärsyketulvan määrä laskee ja huomaat pian, että keskityt enemmän siihen, mitä ympärilläsi tapahtuu ja ennen kaikkea, mitä omassa mielessäsi ja kehossasi tapahtuu. Tämäkin hetki on täynnä iloa ja onnellisuutta. Jos olet tarkkaavainen, näet sen.

- Johanna Sarkama

torstai 3. maaliskuuta 2016

Oodi esineille

Rakastan esineitä, hullu,
hullun lailla,
pidän hohtimista,
saksista,
jumaloin kuppeja,
metallirenkaita,
kulhoja,
puhumattakaan tietenkään
hatuista.
Rakastan
kaikkia esineitä,
en vain kaikkein suurimpia
vaan
ihan
loput
toman
pieniäkin,
sormustinta,
kannuksia,
lautasia,
vaaseja.
( Pablo Neruda, ote runosta Oodi esineille)

Rakastan esineitä, kauniita ja erikoisia esineitä. Pieniä ja herkkiä kukkasin koristeltuja kahvikuppeja, joiden alle sopivat erinomaisesti vanhat ja vähän pinttyneet pitsiliinat. Rakastan erikoisia lamppuja, jotka herättävät vieraat keskustelemaan yhteisesti. Erityisen paljon rakastan pieniä, kummallisia kirpputorin pölyisestä laatikosta pengottuja tauluja. Hopeiset tarjottimet saavat minut haukkomaan henkeäni ihastuksesta kerta toisensa jälkeen. Ja näkisittepä kaikki kynttilänjalkani, ne ovat ihastuttavan täydellisiä!

Kauniit, huolella valitut esineet koristavat kotiani ja tuovat minulle iloa. Kiertelen tunteja kirpputorien hämärillä ja ahtailla käytävillä aistien menneiden vuosien havinaa, kuunnellen vanhojen esineiden kuisketta. Miten mielenkiintoisia tarinoita nämä hellästi ja kovasti pidetyt esineet pitävätkään sisällään? Millaisia tarinoita heidän tekijöillään olisi meille kerrottavanaan?

Toisinaan hypistelen vanhoja valokuvia. Erityisen ihastuttavia ovat ikivanhat mustavalkoiset kuvat. Pääsen hetkessä mielikuvistusmatkalle vuosien taakse. Ilot, surut, arki, juhla, kahvihetket kesäpäivänä, kuuma mehu hiihtoretkellä, häät ja hautajaiset. Eläydyn valokuvien henkilöiden kuvitteelliseen elämään. Mitä he rakastavat? Mikä tekee heidät surulliseksi? Mistä he saavat voimaa arjessa? Mikä tekee heistä juuri heidät? Päässäni nämä ihmiset saavat uudet elämät, tarinat jotka heille siinä hetkessä luon.

Erityisen kiireisinä aikoina suuntaan kirpputorille. Silittäessäni hennon teekupin korvaa tai hypistellessäni vanhoja helmikoruja mieleni rauhottuu. Huolet pyyhkiytyvät hetkeksi mielestäni, kun katseeni saa levätä kauniissa esineissä. Tämä on oodi esineille. Sillä rakastan esineitä. Rakastan kaikkia esineitä.


Senni Moilanen
Kirjoittaja on Yeesi ry:n hallituksen jäsen, joka omistaa 37 kahvikuppia ja  14 erilaista pitsiliinaa.