lauantai 20. helmikuuta 2016

Vieraskynä: Värityskirjat ovat aivojen superruokaa

Lauantai-iltapäivänä kauppakeskus Sellon käytävät tulvivat asiakkaita. Tarkoituksenani oli etsiä kirjakaupasta värityskirja lahjaksi ystävälleni. Etsin ensin taidekirjojen ja askartelumateriaalien joukosta, mutta pian huomaan, että värityskirjoille ja kynille onkin näköjään oma iso ständinsä keskellä käytävää.

Nappaan käteeni 12,95 euroa maksavan Väritä itsellesi mielenrauhaa-värityskirjan. Se on täynnä erilaisia kuvitettuja mereneläviä. Selaan hieman muitakin värityskirjoja, mutta päädyn lopulta meriteemaan, sillä arvelen mielikuvan kesäisestä aallokosta jo itsessään rauhoittavan. Siirryn kassalle.

 ”Jokaisen ihmisen pitäisi työpäivän jälkeen värittää värityskirjaa”. Näin kirjoitti toimittaja Merituuli Saikkonen Helsingin Sanomissa (21.1.). Jutussa haastatellun aivotutkijan mukaan yksinkertainen puuhastelu, kuten valmiiden kuvioiden värittäminen, auttaa aivoja palautumaan arkisesta kuormituksesta. Samalla se tehostaa esimerkiksi oppimista.

Väite tuntuu uskottavalta. Minulle piirtäminen ja maalaaminen ovat aina toimineet arjessa mielen rauhoittajina. Silti teksissä oli jotain, joka sai minut ärsyyntymään. Se on värityskirjoihin liittyvä kaupallisuus, joka ajatuksena kiteytyy heti seuraavassa virkkeessä: ”Ainakin, jos aikoo pärjätä työssä ja elämässä.

Aivotutkijan mukaan kirjojen värittäminen on hyväksi, jos haluaa pärjätä nykyisessä työelämässä. Värityskirjan täyttäminen tuntuu kieltämättä kovin helpolta keinolta kehittää itseään, joten tutkijan viesti uppoaa helposti suorituspaineiden keskellä painivaan toimistotyöläiseen.

Mindfulness-värityskirjat tuntuvat kertaheitolla vallanneen jo valmiiksi ylikuumentuneet wellbeing-markkinat. Suomalaisen Kirjakaupan valikoimista löytyy aikuisten värityskirja-hakusanalla yhteensä 38 erilaista kirjaa. On ”Anti-Stress”- ja ”Mindfulness”-värityskirjat sekä esimerkiksi ”The Hipster Coloring Book for Adults”-värityskirja. Hinnat heiluvat 10-15 euron välillä.

Mutta onko tämä kaikki vain vedätystä? Skeptisyys valtaa minut, kun avaan värityskirjan keittiön pöydällä. En maltakaan antaa kirjaa lahjaksi, vaan tätä on pakko kokeilla itse. Ensimmäisellä sivulla uiskentelee merikilpikonna ja päätän aloittaa rohkeasti punaisella. Aluksi värityskirjan työstäminen tuntuu kornilta burnoutissa kieriskelevien touhulta. Pian huomaan kuitenkin itsessäni saman vapautuneisuuden kuin maalatessa tai piirtäessä.

Sitten väärä väri lipsahtaa kilpikonnan jalkaan. Turhaudun ja päätän lopettaa. Session jälkeen koen oloni ehkä tavallista rentoutuneemmaksi. Niskajumini ei kyllä helpottunut, vaikka värityskirja lupasi värittämisen sulattavan kaikki jännitykset.

Valmis värityskirja on myös helppo aloittaa ja lopettaa. Sen sijaan että kuluttaisi varojaan kalliisiin ja aikaanvieviin terapioihin, voi marssia kauppaan ja ostaa ikioman värityskirjan. Samalla voi päästä kosketukseen piirustuspapereita tuhrivan sisäisen lapsensa kanssa.

Vaikka kaupan hyllyltä ostettavat värityskirjat eivät lunastakaan kaikkia lupauksiaan arjen stressin pikarentoutuksena, niissä on joka tapauksessa juonensa. Valmiiksi painetut kuviot eivät vaadi värittäjältä erillistä luovuutta, jolloin ne eivät myöskään kuormita aivoja samalla tavalla, kuin itse kuvioita tehdessä. Värittäjän ei siis tarvitse stressata muodostuuko paperille eläinhahmoista bambin sijasta sittenkin dumbo.

En aio lahjoittaa omaa värityskirjaani pois, vaan aion antaa sille vielä mahdollisuuden jos toisen. Koen värittämisen yhtenä hyvänä työkaluna henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Se toimii siinä missä liikkuminen, ystävien tapaaminen ja hyvä ruoka. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Värityskirjoissa on pohjimmiltaan kyse aivojen superfoodista. Kukaan ei varsinaisesti tarvitse goji-marjoja, mutta niitä on mukava mutustella. Sama pätee värityskirjoihin - mukavaa ja rentouttava ajanvietettä, josta joutuu vähän maksamaan.
 
Pauli Pesola
Kirjoittaja on 32-vuotias Yeesin vapaaehtoinen

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Positiivisuusviikko!

Moikka kaikille! Olen Laura 22-vuotias sosionomiopiskelija Helsingistä ja viimeksi Yeesin leivissä kirjotellut pari vuotta sitten. Nyt tuli tilaisuus kirjoittaa vierailevana tähtenä, joten ajattelin, että olisi kiva päivittää vähän kuulumisia!

 Parissa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon mullistavia asioita, joista suurin osa viimeisen kuukauden aikana. Viimein, monen yrityksen jälkeen pääsin kouluun ja vielä unelma-ammattiin opiskelemaan! Aloitin sosiaalialan opinnot Metropoliassa tammikuun alussa ja kaiken kiireen sekä kaaoksen keskellä hyvä fiilis vahvistuu. Olen tavannut paljon uusia ihania ihmisiä ja saanut hyviä ystäviä. Näiden ystävien kanssa sovimme viime viikon lopussa, että tämä viikko on positiivisuusviikko! Turha valittaminen ja harmittelu siis jätetään pois ja keskitytään asioiden hyviin puoliin. Tästä lisää kohta.

 Tammikuu on pitänyt sisällään myös henkisesti raskaita muutoksia. Erosin avopuolisostani ja muutin toissapäivänä uuteen asuntoon. Kaikista tunneryöpyistä huolimatta on pakko todeta, että fiilis oikean päätöksen tekemisestä vahvistuu joka päivä. Surukin on kaunis tunne ja olen oppinut, että ne asiat jotka saavat tuntemaan eniten, ovat myös merkinneet eniten.

 Nyt positiivisuusviikon kolmantena iltana huomaa, että viikon idea alkaa iskostua kunnolla mieleen. Koulussa ystävät muistuttavan pienenkin valituksen jälkeen, mitä hyviä puolia kyseisessä asiassa on tai vaan huudahtaa, että "positiivisuusviikko!". Hyvää fiilistä yritämme myös tartuttaa muihin luokkalaisiin, joten kaikki varmasti ovat kuulleet viime päivinä mikä viikon teemana on. Osa lähtee mukaan, osa ei.

 Pikkuhiljaa huomaa, kuinka typeristä asioista sitä tuleekin valitettua. Ulkona sataa lunta, vettä tai räntää. Reppu painaa liikaa. Koulussa oli pahaa ruokaa. Kahvi maistuu pahalta. Kylläpä vyö kiristää ja kengät puristaa. Eihän näihin asioihin kiinnitä huomiota, ennenkuin haluaa ruveta ajattelemaan posiviitisemmin. Itse toivon, että viikon loppuun mennessä uusi asenne olisi jo takaraivossa niin, että positiivisuusviikko venyy kuukaudeksi ja siitä vuodeksi ja loppuelämän asenteeksi. Meillä on ainoastaan toisemme ja voimme tsemppaamalla saada hyvän mielen kaikille.

 Nyt tahtoisinkin haastaa jokaisen lukijan positiivisuusviikkoon! Ottakaa mukaan kaverit ja levittäkää sanaa koulussa, työpaikoilla ja kaikkialla! Mielen hyvinvointi lähtee sisältä ja vaikka kuinka sataisi räntää vaakatasossa, on mahdollista kävellä hymyssäsuin seuraavaan päivään!

Hyvää viikonloppua kaikille ja kuullaan taas! :)

-Laura Niemi-