lauantai 24. joulukuuta 2016

Mikä avuksi jouluahdinkoon?

Joulunaika on useimmille rentouttavaa yhdessäolon aikaa, josta koko perheen kanssa nautitaan yhdessä. On myös varjopuoli - perheet joissa on huoli yhteisestä hyvinvoinnista tai hyvinvointia varjostavat esimerkiksi päihdeongelmat. On myös ihmisiä, jotka ovat jouluna yksinäisempiä kuin koskaan.

Mitä jos jouluna ei olekaan onnellinen?

Ajattelisin, että jokainen voi tilanteestaan huolimatta saada joulusta itselleen jotain hyvää. Sinä joka olet yksin tai allapäin,
tee itsellesi arvostava teko: Tee jotain, mistä nautit. Vaikka juuri nyt ei tuntuisi hyvältä, voit muistaa tekemiäsi asioita ehkä myöhemmin lämmöllä. Listaan tähän alle esimerkkeinä omia mielihyvän kohteita.

  1. Lempiruoka
  2. Sisustuskynttilät
  3. Hiihtäminen ja uiminen
  4. Värityskirjat
  5. Kahvi ja suklaa
  6. Pitkät yöunet
  7. Laulaminen ja soittaminen
  8. Kävely talvisessa rantamaisemassa
  9. Hyvä kirja




Tässä  myös ohjeet hyggeilyn aloittamisen. “Hygge” on tanskalainen termi sille, mitä yllä kirjoitin: Rennolle oleskelulle talven synkimpään aikaan.

Oikein hyvää joulua kaikille! 

<3 : Liisa

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kaamoksen kauneus ja uuvuttavuus

Talvi.

Suomessa kyseinen ajanjakso kestää muiden maiden mittapuulla aivan liian kauan (ellei verrata Svalbardiin ja muihin ikuisen talven maihin). Myös suomalaisten suusta kuulee usein että talvi kestää liian kauan. Ei välttämättä se kylmyys mutta se pimeys. Tuo hemmetin pimeys ja sen tuoma uneliaisuus, väsymys, inspiraation puute jne.

Itse rakastan talvea. Kesällä talven tulemisen ajatteleminen ahdistaa (koska kuka nyt ei nauti valoisuudesta?) mutta syksyn kääntyessä talveen ajatus uudesta vuodenajasta lohduttaa. Talvi tuntuu minun mielestäni päiväuniajalta. Ajalta jolloin voi yrittää ladata akkuja, nauttia sen ajan tuomasta rauhasta. Luontokin ottaa lepoa ja talven hiljaisuudesa on aivan erilaista kauneutta kuin kesän tai muiden vuodenaikojen hiljaisuudessa. Myös talviaikaan kuuluvat juhlapäivät ovat suurimpia suosikkejani (joulu <3).

Pimeyden tuoma väsymys on kuitenkin hankala asia. Siksipä aion listata alle muutamia vinkkejä, joita itse toteutan ja jotka auttavat virkeystilan säilymiseen.

1. Vitamiinit. Joka päivä on hyvä nappailla multivitamiineja mutta erityistä huomiota pitää antaa D-vitamiinille.

2. Päiväunet. Jos väsyttää, ota torkut! Muista kuitenkin että pitkät päiväunet (yli 1h kestävät) aiheuttavat vain lisää väsymystä koska saatat vaipua tuona aikana syvään uneen. Itse vedän usein ns. voimatorkkuja joka tarkoittaa sitä että menen pitkälleni, laitan kellon soimaan 10-30min päästä soimaan ja suljen silmäni. Pelkkä hetken lepo virkistää jo vaikka et vaipuisikaan syvään uneen.

3. Urheileminen. Ei kuitenkaan tarvitse olla salihullu tai voimannostaja, ajoittainen liikkuminenkin auttaa jo hyvinvointiin. Käy pienillä kävelyillä (valoisaan aikaan jos mahdollista), venyttele kotona, käy tanssimassa, mitä vain.

Muista myös hyvä ruoka ja lepo. Kaamosaikaan on osattava olla itselleen armollinen; meille ei täysin biologisistakaan syistä ole yhtä paljon energiaa ja voimavaroja kuin valoisaan vuodenaikaan.

Nautitaan siis talvesta ja sen tuomista hyvistä asioista pimeydestä huolimatta. Pidä huolta ja helli itseäsi, olet sen ansainnut!

Ps. Vuodenaikaan sopiva albumi Gregory Porterilta:

spotify:album:6cjMoruJCG0xsP8yv8ykg2

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pelkokertoimen nollaus

Pelkokertoimen nollaus

Kaikki voimme tunnistaa elämässämme pelkoa joissakin tilanteissa. Pelolla on merkitystä selviytymisen kannalta, sillä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan pelko voi pelastaa meidät. Tässä tekstissä en puhu näistä tilanteista. Puhun pelossa elämisestä ja siitä johtuvasta stressitilasta. Jos puhuisin nyt pelosta suhteissa, voisin kuvata pelosta pääsyä matemaattisella yhtälöllä.

24-26+2 = ((2+4)-(2+6))+2
0=0

Yhtälön ensimmäisen summan tulos on negatiivinen. (24-26= -2)
 Mutta toisella summalla tulos on nolla (+2). Jos ilmaisemme suhteissamme pelkomme, on mahdollista päästä lopputulokseen, jossa turhaa pelkoa ei ole. Tämä tietenkin edellyttää suhteen molemmin puolista ilmaisua.


Yhtälössä pelot ovat toisella puolella suuremmat, mutta niitä on vähemmän. Toisella puolella pelot ovat pienempiä, mutta niitä on enemmän. Mutta mikä on toisen summan positiivinen numero? Sen täytyy olla vastaluku pelolle; rakkaus. Suhteen positiivinen luku, eli rakkaus, voi kumota turhan pelon molemmilta puolilta, jolloin tulos on nolla.

-Hanna

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kerro kerro kuvastin


Peilaamme itseämme joka päivä muista ihmisistä. Vertaamme tiedostaen tai tiedostamatta itseämme muihin asiassa kuin asiassa, pienissä sekä isoissa. 

Monesti löydän itseni tilanteesta jossa mietin etten ole saavuttanut asioita elämässäni mitä minun olisi pitänyt saavuttaa.
"Koska muutkin"

Se on väärä olettamus, nimenomaan olettamus.

Jokaisella tulee elämässä vaihe tai tilanne kun etsimme itseämme, joten eihän anneta näiden väärien olettamuksien määrittää meitä. 

Olen saavuttanut hyvinkin paljon niillä korteilla mitkä minulle lapsena jaettiin ja minun pitäisi osata olla ylpeä itsestäni. Miettimättä sen enempää mitä muut ovat saavuttaneet.


Katsomalla peiliin et näe kuin ulkokuoren, peilistä et näe sisintäsi. Peili ei kerro ajatuksiasi tai elämääsi.

Muutos omaan ajatusmaailmaan lähtee itsestä. Opi arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet.
Itse olemme elämämme omia käsikirjoittajia, ei kukaan muu.



Katso siis peiliin ja sano "Minä arvostan ja rakastan sinua !"

- Mirka

maanantai 21. marraskuuta 2016

Jännittäminen eristää



Kuvittele, että tavatessasi muita kuin aivan lähimmäisiäsi joutuisit aina pieneen vankilakoppiin, jossa on läpinäkyvät seinät. Seinän toisella puolella näet ihmisiä mukavasti jutustelemassa keskenään. Palat halusta liittyä mukaan juttuun, tutustua näihin ihmisiin, viettää aikaa heidän seurassaan. Et kuitenkaan pysty siihen, koska välissänne on vankilan läpikuultava seinä. Olet ollut vangittuna tällä tavoin jo ties kuinka monta vuotta. Olet toivonut pitkään ja hartaasti, että vankilasi seinät sulaisivat aikaa myöten pois. Syvimmistä toiveistasi huolimatta seinät tuntuvat vain muuttuvan vankemmiksi vuosien vieriessä.

Edellä kuvatun kaltainen tilanne on arkipäivää lukuisille jatkuvasta sosiaalisesta jännittämisestä kärsiville ihmisille. Heidän tilanteensa toivottomuuden tuntua lisää se, että uskaltautuessaan avautumaan jollekulle luotettavalle henkilölle saavat he lähes poikkeuksetta neuvoksi yksinkertaisesti tavata enemmän ihmisiä. Kyllä se siitä sitten aikaa myöten helpottaa. Ongelma ei kuitenkaan ratkea pelkästään tämän avulla, vaikka se onkin välttämätön osa tilanteen helpottamista. Monissa tapauksissa tilanne jopa pahenee, koska pelkkä ihmisten jatkuva tapaaminen ilman puuttumista ongelmaa ylläpitäviin automaattisiin ajattelutapoihin ja keholliseen aktivaatioon johtaa lähinnä toistuviin epäonnistumisen kokemuksiin.


Elämää huomattavasti rajoittava ja kurjistava sosiaalinen jännittäminen on yllättävän yleinen ongelma, joka on kuitenkin jäänyt yleisyyteensä nähden hyvin vähälle huomiolle. Tämä johtuu muun muassa siitä, että siitä akuutisti kärsivät ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin, johtuen nimenomaan tästä akuutista ongelmastaan.





Yeesi on yhteistyössä Kohtaus ry:n kanssa järjestänyt kuluneen parin kuukauden aikana tähän mennessä neljä ”Jännittävää tapaamista”, sosiaalisille jännittäjille tarkoitettua tilaisuutta. Tarkoituksena on ollut tarjota ongelman kanssa painiville nuorille aikuisille mahdollisuuksia päästä maistamaan vapautta läpikuultavista vankiloistaan. Tarvetta tämän kaltaiselle toiminnalle selvästi on, sillä kaksi kuuden hengen kokeiluryhmää täyttyivät hyvin nopeasti. Oikeanlaisella lähestymistavalla pahimmillaan vuosikausia pystyssä olleet sosiaalisen vankilan seinät on mahdollista purkaa. Tarvitaan vain ymmärrystä, empatiaa ja aikaa.


Runsas määrä lisätietoa ja hyödyllisiä resursseja aiheesta: https://socialanxietyinstitute.org/


- Yeesiläinen Joonas 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Vieraskynä : Uusi päivä

Tämä kuva kiteyttäköön seuraavan tekstin.

Tänään minulla oli hyvä aamu,pääsin sängystä ylös ihmisten aikoihin vain avaamalla verhon ikkunasta. Ah mikä näky! Aamukahvi, aamuaurinko, kevyt pakkaslumi ja sen tuoma kirkkaus.

Meillä kaikilla on varmasti aamuja, päiviä, iltoja ja öitä kun haluaisi vain vajota maan alle tai kaivautua sinne lämpimään sänkyyn peiton alle miettimättä sen kummempia. Ei jaksais, eikä kiinnostais. Joillekkin taas jokainen päivä on kivien kääntelyä, vuorien siirtelyä.

Mitä Te teette kun teillä on huono päivä? 
Huomaatteko ne pienetkin kivat asiat, pysähdyttekö miettimään?



Itsellä on näissä hetkissä muutama selviytymiskeino..


Tämä on helppo. Tepsii minulla ahdistukseen; mandaloiden teko. Mielikuvitus vain rajana,tätä tehdessä olet hetkessä.Etkä tarvitse tähän kuin paperin, kynän ja jotain pyöreää vaikka juomalasin avuksi jonka avulla piirtää ympyrä. Tässä yhdistin piilevän luovuuteni ja intohimoni sisustukseen. Ne pienet asiat.



Olen myös oppinut että joskus on hyvä vain antaa tunteiden tulla. Mitä niitä tunteitaan patomaan sisälle. Jos masentaa niin annan masentaa tai jos ahdistaa niin annan ahdistaa. Se helpotus ja voiton tunne kun nouset sieltä pohjalta märehtimästä.
"Oon vahva!"

Muistetaan että jokainen päivä on heräämisen ja elämisen arvoinen ! :)

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin!
- Mirka

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Älä droppaa mun tunnelmaa

Haluan uskoa, että jokaisella on olemassa jokin sellainen asia, minkä kautta saa voimaa ja energiaa arkeen, mutta myös erilaisiin elämäntilanteisiin. Itselläni tällaisia voimalähteitä on useita, kuten treenaaminen, kirjoittaminen ja laulaminen. Tärkeintä ei saa kuitenkaan unohtaa ja se on musiikin kuuntelu. Musiikki on kulkee mukanani kaikkialle. Kun olen yksin kotona, kuuntelen musiikkia. Kun matkustan lähelle tai kauas, kuulokkeet ovat korvissa. Kun jotain ihanaa tapahtuu, fiilistelen sitä kuuntelemalla musiikkia. Kun olo tuntuu siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle, kuuntelen musiikkia. 

On tiedossa, että musiikilla on erittäin suuri vaikutus tunteisiin ja musiikin avulla on mahdollista ohjata omia tunteita ja omaa vireystilaa. Vauhdikkaat biisit buustaavat treeniä, rauhallisemmat rytmit auttavat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Omalla kohdallani olen myös huomannnut, että musiikki jättää erittäin voimakkaita muistijälkiä. Iloisissa merkeissä lauloimme laulua, jota voi laulaa hyvin vaihtelevissa tilanteissa. Ihmettelin, kun minua alkoi yhtäkkiä itkettää, kunnes läheiseni muistutti minua, että olimme laulaneet samaa laulua pari vuotta aiemmin hautajaisissa. Laulu oli linkittynyt mielessäni siihen hetkeen ja sen uudelleen laulaminen herätti ne tunteet, joita koin pari vuotta aiemmin. Oivalsin siinä hetkessä, miten suuri merkitys musiikin kuuntelulla on itselleni ja miten voimaannuttavaa musiikki parhaimmillaan voi olla.

Musiikin avulla olen kohottanut omaa mielialaani, purkanut pahaa oloa sekä oppinut tunnistamaan tunteita, joista en aluksi ole saanut otetta. Musiikki on ollut mukana, kun rakastuin ensimmäisen kerran ja kun erosin ensimmäisen kerran. Joskus kun sanat eivät ole riittäneet, on musiikki ja sanoitukset puhuneet puolestaan. Musiikin avulla olen lievittänyt esiintymisjännitystä, hälventänyt pelkojani ja se on auttanut astumaan ulos mukavuusalueeltani. Ennen kaikkea musiikin kautta olen fiilistellyt, miten mahtavaa elämä on.

Music is my life. It's a reflection what I go through. -Lenny Kravitz



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Onnea voi löytää kaikkialta


Joka ikinen päivä huomaan, miten pienistä asioista voi tulla onnelliseksi. Sitten huomaan myös, kuinka pienistä asioista sitä voikaan valittaa… Siitä, että pitsassa on liikaa täytettä keskellä ja se on siksi raakaa, tai siitä, kun luottokortti täytyi kuolettaa jonkun onnettoman varkaan vuoksi. Tai siitä, että pitää ostaa polkupyörän lamppu. Paljon mukavampaahan ja jännittävämpää olisi mennä pimeällä omassa rauhassa ja katsoa autoja vaan vähän tarkemmin.
Samaan aikaan, meillä on maailmassa hyvin suuria huolia. Se ei mitätöi omia henkilökohtaisia huolia, mutta asettaa ne perspektiiviin ja auttaa näkemään, että loppujen lopuksi omat huolet ovat ratkaistavissa, tai ainakin niihin voi vaikuttaa. Siksi yritänkin päästä eroon turhasta murehtimisesta ja valittamisesta, ja löytää joka päivä nukkumaan mennessä kuluneesta päivästä viisi positiivista asiaa. Kokeile sinäkin! Aina niitä ei löydy, mutta uskon sen johtuvan paljon enemmän senhetkisestä mielentilasta kuin itse päivän sisällöstä.
Yksi suuri murheenaihe on viime aikoina ollut syysflunssa. Voisiko siihenkin ottaa toisen näkökulman? Että oikeastaan nyt onkin se hetki, kun saan levätä ja nauttia levon tuomasta avusta flunssaan. Pitkän levon ja lämpimän mehun tai teen juonnin jälkeen parannuttua, voi taas aivan uusilla akuilla palata arkeen.
Tähän loppuun kulunut, mutta tosiasiallinen biisi. Toiset tykkää, toiset ei, mutta ainakin se on ajankohtainen ja herättää ajatuksia meissä kuulijoissa.
Toinen biisi heille, jotka ovat enemmän vanhemman musiikin ystäviä. Tässä Jim Morrisonin viisaita sanoja J

Rentoja syyspäiviä kaikille!
Toivottelee, Liisa

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tiesitkö, että lähes joka kolmas yksinelävä asunnoton on alle 25-vuotias?


Useamman viikon olen käyttänyt kaiken vapaa-aikani Helsingin Asunnottomien yö-tapahtuman tuotantoon. Muutaman kuukauden ajan olen päässyt tekemään useiden vapaaehtoisten, artistien, puhujien, eri järjestöjen edustajien sekä muiden tahojen kanssa erittäin hyvää yhteistyötä Asunnottomien yön tapahtuman rakentamisen tiimoilta. Olemme lyöneet viisaat päämme yhteen ja miettineet ohjelmaa, julisteita, sumppitempausta, somehaastetta, lehdistötiedotteita, sähköjohtoja, peltiämpäreitä, puolijoukkuetelttoja ja vaikka ja ties mitä. Ja millä energialla! Päivä toisensa jälkeen ihmettelen sydän pakahtuen tätä rakkauden määrää joka minut ympäröi <3


Kaikkien tapahtumaa tekevien ihmisten vankkumaton tahtotila on hälventää asunnottomuuteen liittyviä ennakkoluuloja. Asunnottomuus ei ole ihmisen ominaisuus vaan väliaikainen elämäntilanne. Asunnoton on ihminen ja jokainen ihminen on arvokas!


Erilaisuus ja vaikeat asiat pelottavat meitä. Kun kohtaamme erilaisuutta, saatamme selviytyäksemme tuntemattomassa tilanteessa kasvattaa ympärillemme suojamuurin ja vetäistä sydämemme ympärille haarniskan. Ehkä pelkäämme, että vaikeudet tarttuvat tai omassa elämässä tapahtuu liikaa ja tuntuu ettei muista huolehtiminen onnistu. On monesti helpompaa syyttää ihmisiä heidän elämäntilanteestaan ja sulkea silmänsä vastuulta, joka meitä kaikkia ihmisiä koskettaa, vastuulta pitää toisistamme huolta. Mutta vaikka kuinka pelottaa ja oma epämukavuusalue tuntuu ylitsepääsemättömältä on meidän velvollisuutemme katsoa toista ihmistä silmiin ja huolimatta hänen elämäntilanteestaan nähdä hänet kokonaisuutena, arvokkaana ja rakastettavana ihmisenä.


Tämän projektin myötä olen oppinut entistä herkemmällä korvalla kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni. Milloin se huutaa minulle pelon vallassa ja milloin sumentaa ajatteluni ennakkoluuloilla. Olen oppinut arvostamaan niitä kirkkauden hetkiä, kun se kuiskaakin minulle lempeydellä, että olet oikealla tiellä. Sinussa on valoa ja rakkautta, näytä ne muille ja jaa erityisen paljon niille jotka kamppailevat vaikeuksien kanssa.


Kutsun sinut kanssani hälventämään ennakkoluuloja asunnottomia kohtaan ja sytyttämään yhdessä tulet asunnottomille. Osallistu YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. ottamalla kuva tulesta, jakamalla se sosiaalisessa mediassa aihetunnistein #asunnottomienyo ja #sytytämmetulet. Kiitos!

Kirjoittaja on Yeesin hallituksen puheenjohtaja Senni, joka harrastaa vapaaehtoistöitä, henkistä kasvua ja epäkohtiin puuttumista.


ps. Sinä olet arvokas <3

maanantai 3. lokakuuta 2016

Uuden ajan ihminen?


"Typpi meidän DNA:ssa, kalsium meidän hampaissa, rauta meidän veressä, hiili meidän omenapiirakassa on tehty romahtaneiden tähtien sisäosista. Meidät on tehty tähdistä." – Carl Sagan, Cosmos

Oletko koskaan kuullut ns. Tähtilapsista? Indigo- tai Kristallilapsista / aikuisista?
Päädyin kerran lukemaan tästä, mikä herätti suuren kiinnostuksen tutkia aihetta lisää. Tuntui kuin olisin lukenut listan ominaisuuksia itsestäni, mitkä toivat jopa hieman ymmärrystä joihinkin asioihin elämässä. Kaikkein kiinnostavinta tässä on ihmisen kehitys ja miten evoluutio muokkaa meitä. Voi myös hyvin olla, että huomaat itsessäsi molempia – Indigo- ja Kristallilapsen – ominaisuuksia.

Mistä nämä termit tulevat?
Nancy Ann Tappe oli kansainvälisesti tunnettu Synesteetikko. Synestesia on harvinainen, mutta luonnollinen neurologinen prosessi, jossa pari tai useampaa aistia ovat ristiin kytkeytyneet aivoissa. Synesteetikko voi esim. nähdä kuulemiaan säveliä väreinä, tuntea muotoja makuina ja syömänsä ruuan geometrisiä muotoina.
Nancy näki ihmisten persoonallisuuden väreinä, mitä hän kuvaili "elämän väreinä" jokaisen ympärillä. Hän näki jopa 11 väriä joista jokainen oli erilainen. 70-luvun alussa hän alkoi nähdä uuden kuvion lapsilla, joita ympäröi indigo väri.
Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa matkustivat tapaamaan häntä, jotta saisivat lisää tietoa tämän "uuden värin" persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä. Näin Indigolapset termi syntyi.

Yksi ominaisuuksista mitä on diagnosoitu monelle Indigolapselle on keskittymishäiriö (ADD) tai ADHD (tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö). Monella on myös huomattu erityisiä psykologisia ja henkisiä ominaisuuksia, minkä takia heillä on erilaiset piirteet kuin toisilla. Indigolapsilla voi olla myös paranormaalisia kykyjä, kuten telepatia, empatia ja selvännäkijän kykyjä.

Minkälaiset ovat Kristallilapset?
90-luvun jälkeen syntyneissä lapsissa nähtiin uudenlaisia ominaisuuksia, jotka olivat Indigolapsista paljon kehittyneempiä. Heitä alettiin kutsua Kristallilapsiksi.
Nämä lapset ovat esimerkkejä siitä, miltä tulevaisuuden maailma näyttää. He ovat kuin Indigolapset, mutta paljon syvällisempiä ja herkempiä ympäristölle. He ovat rauhallisia, ystävällisiä ja rakkaita. Heidän tyyppiset ihmiset ovat sitä mitä Indigot haluavat nähdä maailmassa; täynnä rehellisyyttä ja totuutta.


Vuoden 2000 ja sen jälkeen syntyneitä kutsutaan Sateenkaari-lapsiksi, jotka tuovat vielä enemmän rakkautta ja empatiaa kehittymiseen. 2010-2011 syntyneitä kutsutaan Timanttilapsiksi. Sanotaan että näitä lapsia on hyvin vähän vielä, sillä he syntyvät jos molemmat vanhemmat ovat kristalli-aikuisia.

Todellisuudessa olemme KAIKKI ns. tähtilapsia, sillä olemme tehty tähtipölystä ja valo/energia/tietoisuus aineisosista. Me kaikki kannamme kehityksemme seuraavia askelia itsessämme ja jokaisella on potentiaalia kehittää omaa tietoisuutta. Olemme linkitetty toisiimme tässä tietoisuudessa, mutta olemme vain eri tasoilla. Tunnistit itsesi näistä ominaisuuksista tai et, tärkeintä on tukea kaikkea erilaisuutta ja kehittää ihmisiä parempaan suuntaan.

Tässä vielä video 9-vuotiaasta tytöstä, joka on opetellut avaamaan oman käpyrauhasensa, ns. kolmannen silmän ja demonstroi mihin me jokainen myös kykenemme.

Iloista mieltä kaikille!
- Sini

torstai 29. syyskuuta 2016

Syysmasennus vai kesän kruunaus?

Syysmasennus on hyvin yleinen suomalaisille, sen tunnus piirteitä voi havaita parhaiten aamuisin mm. bussipysäkeillä, juna-asemilla, liikenneruuhkassa, työpaikalla tai koulussa, eli jokapuolella arkista elämäämme. Syysmasentunut ei mielellään nouse sängystä, ei näe hymyilylle syytä enempää kuin naurulle, kun ehkä viikonloppuisin pienen irtioton merkeissä.

Eikö kuulostakkin kamalalle?
Uskon, että jokaikinen meistä jopa aamuisin haluaisi hymyillä, nauraa ja yrittää löytää mahdollisimman paljon positiivista ympäriltämme, kun menemme omia menojamme kellonajasta huolimatta.

Se, että bussimatkallasi avautuisit ystävällesi Whatsapp:issa väsymyksestäsi, juna-asemalla katselisit harmaata maata tai alottaisit aamupuuhat muutamalla kirosanalla niin katsele ympärillesi;

Luonto antaa kauniin kesän jälkeen vielä viimeisen värikonserttinsa ennen tauolle menemistä jolloin lehdet ja ruho muuttavat väriään, kaikki soinutuvat täydellisesti värimaailmaan. Kesän kruunaus omasta mielestäni siis!
Itsellensäkin voisi koittaa uutta väriä ehkä hiuksiin tai ihan vain vaatetukseen ja antaa syystuulen viedä omia pieniä tai isojakin murheita hetkeksi pois.

Omasta arjestaan saa tehtyä kauniin, myös syksyisin.
Mm. juuri vaihtamalla omaa tyyliään (ehkä leikkaamalla/vöärjäämällä hiuksiaan, ostaa uusia vaatteita tai asustuksia), aloittaa lenkkeily/kävely, mennä vanhempien, sukulaisten tai jopa ystävien kanssa jossain välissä sienestämään (miksi ei yksinkin?)



Itse aloitin tänäsyksynä maisemavalokuvauksen, joka on oikeastaan aina kiinnostanut minua. Olen mm. Instagramissakin aina katsellut muiden ottamia hienoja maisemakuvia luonnosta, kaupungin kaduilta tai taivaalta ja olen aina miettinyt miksi en voisi itsekkin ottaa. Siihen ei tarvitse mitään super kalliita kameroita tai ei tarvitse myöskään olla ammattilainen. Itsellä on käytössä vain iPhone 5, jolla olen nuokin kaksi kuvaa ottanut. Suosittelen kokeilemaan! :)

Hyvää alkanutta syksyä!

- Jenna

You touched my hand
and I shivered.
Love gained, in sweet
September.




perjantai 23. syyskuuta 2016

Miten ottaa iisimmin?

Tänään ajoin pyörällä päin tolppaa. Se sai minut pohtimaan isompaa kysymystä siitä, miten ihmisellä voi olla sellainen keskittymiskyky, ettei huomaa edessään olevaa huomattavan suurta esinettä tai asiaa? Sehän voisi selittyä jollakin keskittymiskyvyn häiriöllä, mutta minulla taustatekijänä on jatkuva kiireisyys. 

Kiire on illuusio, sanoi autokoulun opettajani aikanaan ja uskon sen pitävän hyvin paikkaansa. Itse asiassa kiirettä ei ole, jos emme itse suostu olemaan kiireisiä. Kyse on asenteesta ja omasta suhtautumisesta ympäröiviin stressi- ja kuormitustekijöihin. 

Luin hiljattain downshiftaamisesta eli niin sanotusta leppoistamisesta. Sen vaikutuksista yhteiskuntaan tiedetään vielä vähän, mutta ajatuksen tasolla se kuulostaa aivan mahtavalta. Kyseessä on elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta. Perusasioiden toimivuus toisi enemmän turvallisuuden tunnetta ja pohjan mielenrauhalle. Voit lukea lisää esimerkiksi täältä: 


Miksi toisaalta muuttaa koko elämäntyyliä hitaammaksi, kun sen voi tehdä myös arjessa pienillä teoilla... Eli mikäli stressi ja kiire ei ole vältettävissä, ihminen voi kuitenkin muuttaa suhtautumistapaansa niihin. Ymmärtämällä, että kyse on väliaikaisesta paineesta ja pitämällä arjessa kiinni pienistä helpoista hetkistä, jolloin voi hengähtää. Tauottamalla paineistettua aikaa ja pitämällä huolen lepäämisestä kiireisen ajan lomassa ja sen ulkopuolella. Näin voi säästää aivan huimasti energiaa! :)



Ihania ja rentoja syyspäiviä toivotellen,

Liisa


tiistai 13. syyskuuta 2016

Valoja päälle!

Me suomalaiset olemme kuulemma surkeita small talkissa. Mutta vuodenaikojen ja tapahtumien (kuten sään...) mukaan kiertävien lentävien lauseiden viljelemisessä olemme kyllä mestareita. Kun taas on maanantai, perjantai, on upee päivä ja kylläpä ne lapset kasvaa. Ajasta ja paikasta riippumatta päivitellään samat asiat pelottavan samalla nuotilla. Latelemme tosiasioita herättääksemme pienen keskustelunpoikasen, tai ollaksemme kohteliaita. Se sekä ärsyttää että huvittaa.
Ja nyt on tullut aika päivitellä syksyä. 

Hämärän tullessa yhä aikaisemmin on alkanut "kylläpäs on iltaisin jo pimeää" -toivotuksia tulla tasaiseen tahtiin. Monia harmittaa, mutta tottahan se on.



Syksyyn tulee helposti lähdettyä aika negatiivisella asenteella. Ehkä siksi, että siihen rysähtää aika monta muutosta yhtä aikaa: lomat loppuvat ja arki alkaa, luonto alkaa valmistautua talvea varten ja "kylläpäs on iltaisin jo pimeää" -kausi alkaa.

Pimeään liitetään siihenkin paljon negatiivista ja kyllähän se totta vie syö vireyttämme. Luontaisesta vaistosta pimeään suhtaudutaan epäilevästi, voihan siellä piillä mitä vaaroja vaan.



Valolla puolestaan on tarjottavana meillä mittavasti terveyttä edistäviä vaikutuksia: Saamme (tai ainakin epätoivoisesti yritämme saada) päivänvalosta D-vitamiinia, pysymme pirteinä ja kaikki näyttää kauniimmalta valossa. Valohoidolla on hyviä vaikutuksia atopiasta masennukseen. Valon ja pimeän tasapaino säätelee vireystilaamme, jolloin saamme riittävän unen ja muistamme välillä myös herätä. Joillakin pohjoisen pimeät kaudet hankaloittavat olemista; kaamosmasennus ei ole mikään kasku ja biologinen kello voi hämääntyä hämärästä. Mutta voisiko pimeän tuloon varautua jotenkin? Saisiko kesän kirkkautta purkitettua talven varalle?

Kirkasvalolamput ja -herätyskellot ovat olleet jonkin aikaa joulun hittituote. Vasta äskettäin luin jostain, että se kannattaa kaivaa esiin jo nyt. Olen itse kirkasvalossa muutamina vuosina syksyt talvet paistatellut ja kyllä se piristää. Ohjeet kannattaa kyllä lukea tarkkaan, ettei tule päänsärkyä. 

Ulkoilu hyvän sään aikaan virkistää. Koulussa ei kuulkaa kiusallaan laiteta oppilaita välillä pihalle. Syksyllä on tarjottavanaan kaunista värimaailmaa ja raikkaita tuulia.  

Kynttilöillä ja koristevaloilla sisustaa ja valaisee kätevästi. Olen aina ollut kiinnostunut estetiikan ja viihtyisyyden vaikutuksesta hyvinvointiin ja kyllähän totta vie ne kynttilät tuovat iloa iltoihin. 

Tärkeää on myös kotoisa olo. Ei kannata jäädä piehtaroimaan pimeänahdistukseen, kun olonsa voi tehdä melkoisen mukavaksi ja tunnelmalliseksi. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa elettiin aikamoisen myrskyisää myöhäisiltaa, mutta ledivaloketjulla, purnukalla, vilteillä ja kahdella annoksella kotitekoista jääteetä saimme oman kodin parvekkeellä aika rentouttavat treffit aikaisiksi. ;)



Eli kyllä, jo kuten ihan kuvastakin näkyy, valoa saa purkitettua pahan päivän varalle. Tavallaan. Se valo ei tosin ajastimella meillä syty, vaan se löytyy ihan omasta itsestä. Purkkiin on syytä taltioita myös hippunen hyvää asennetta ja luovuutta. Yksikään sateinen syysilta tuskin lyhenee mököttämällä. Kannattaa mieluummin käydä kynttiläkaupoilla. Ja ulkoilemassa. Pitäkää valot päällä!

 

Olen Sanna, kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän blogiin. Työskentelen tällä hetkellä nuorisotyöntekijänä ja olen aivan mahdottoman hulvaton piirtäjä, kuten huomaatte. :D

maanantai 5. syyskuuta 2016

Valitse aina parempi versio

Menestyminen on yksi suurimmista päämääristä minne jokainen meistä tähtää elämässä. Tänä päivänä keskitymme kovasti teknologiaan ja sen kehitykseen, mikä auttaa tietysti kehittämään myös meidän tulevaisuutta.
Mutta koska kaikki mitä olemme tehneet tähän asti ovat ajatustemme tuotantoa, mielemme on yksi tärkeimmistä työvälineistä saavuttaa sitä mitä haluamme. Kaikki mitä ajattelet, sanot, teet, riippuu siitä joka päättää, eli sinusta. Päätöksemme ovat kaiken alku ja kun keskitymme tähän hetkeen valitsemalla aina paremman version itsestämme tilanteesta riippumatta, saavutamme paljon enemmän. Sen takia nämä kolme perus periaatetta on aina hyvä muistaa:  
  1. Valitse aina mitä haluaisit myös itsellesi
    Olkoon se toisen kohtelu tai reagointi eri tilanteissa, kaikki mitä valitset tässä ja nyt peilautuu takaisin elämääsi jossain muodossa. Karma on hyvin tuttu meille monelle, mutta todellisuudessa se mitä valitsemme – myös ajatukset ja sanat – eivät tule takaisin aina sinä hetkenä tai samanlaisena. Tämän takia päädymme esimerkiksi katkerina ajattelemaan “miksi minun pitäisi auttaa toista, kun siitä ei ole koskaan mitään hyötyä minulle?”. Olet se joka luo elämää ympärillesi ja olet myös vastuussa siitä mitä valitset, joten muuttamalla hyvät ajatukset teoiksi ilman korkeita odotuksia vaikuttavat elämänlaatuun.

  1. Älä tuomitse
    Ajaudumme helposti tähän tapaan, mikä usein tekee meistä hyvin itsekkäitä. Sen sijaan että yrittäisimme kehittää omaa ja yhteistä elämää, keskitymme vain niihin asioihin mitkä erottavat meitä ja luovat ristiriitoja. Olemme kaikki erilaisia jotta voisimme oppia hyväksymisen ja jokainen haluaa tietenkin olla hyväksytty omana itsenään. Kun arvostamme erilaisuutta emmekä tuomitse sitä, koemme vapautta ja sen tuomia etuja.

  2. Älä takerru negatiivisiin asioihin
    Päivittäin kuulemme ja luemme valtavasti ajatuksia sekä mielipiteitä, joista suurin lähde on media. Tänä päivänä monessa media kanavassa ilmenee vihaa ja pelkoa, mikä voi myös vaikuttaa mieltämme. Tässä mielentilassa luomme rajoitteita ja olemme epätietoisia itsestämme sekä tästä hetkestä. Koemme meihin kohdistuvan tuomitsemisen silloin hyvin henkilökohtaisesti, sillä hyväksymme mitä toinen ajattelee meistä. Tiedät kuka olet, joten älä anna kenenkään mielipiteiden vaikuttaa mielentilaasi. Päästä irti kaikesta negatiivisesta, koska ne eivät tue sinua tai tulevaisuuttasi.

    Meillä jokaisella on vapaus valita mitä ajattelemme. Nämä kolme periaatetta ovat vieneet minua paljon lähemmäksi sitä mitä haluan saavuttaa. Joskus eteeni on tullut tilanteita, jolloin niiden noudattaminen on tuntunut hyvin vaikealta, mutta negatiivisuus tarvitsee aina positiivisuutta mielen tasapainoksi. Kun keskitymme siihen mikä innostaa meitä kaikkein eniten tässä hetkessä, luomme paljon miellyttävämpiä kokemuksia ja samalla kehitämme myös parempaa tulevaisuutta.



Itsetuntemus on kaiken viisauden alku” –Aristotle
 Aurinkoista syksyä! -Sini

maanantai 29. elokuuta 2016

”Elämäsi alkaa siitä, mihin mukavuusalueesi päättyy.”

Jokainen ihminen on varmaan kuullut jonkinlaisen version tästä sitaatista. Aloin itse pohtimaan mukavuusaluettani, kun yritin mahduttaa kaiken omaisuuteni neljään pahvilaatikkoon muuttaessani pois lapsuudenkodistani tänä kesänä. Nämä neljä pahvilaatikkoa eivät tietenkään olleet tarpeeksi, olinkin kerännyt vuosien varrella paljon enemmän tavaraa kuin arvioin. Tyhjentäessäni huonettani ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen löysin KonMari- nimisen siivousmetodin (lisää KonMarista täällä). Tämän metodin mukaan pitäisi heittää pois jokainen tavara, joka ei herätä sinussa iloa. Vaikken olekaan hyvin kiintynyt kaikkeen mitä omistan enkä ole hamstraajatyyppiä, oli silti hankalaa alkaa heittämään asioita pois. Huomasin, että mukavuusalue ei aina kuvaakaan tekoja tai kokemuksia, vaan se voi myös koostua tavaroista. 

Olen lukenut ihmisistä, jotka matkaavat maailmalla ja säilyttävät vain niin paljon asioita kuin heidän matkalaukkuunsa mahtuu. Vaikka ihailenkin matkailijan elämää, mukavuustavarani eivät ikinä mahtuisi yhteen matkalaukkuun. Totta, ehkä voisin antaa pois ison osan vaatteistani mutta tärkeistä kirjoista ja muista sentimentaalisista esineistä en haluaisi ikinä luopua. KonMari-metodin takia ymmärsin kuitenkin, ettei tavaroihin kiintyminen ole aina paha asia, jos ne herättävät sinussa iloa.


Kun puhutaan mukavuusalueista, niitä ajatellaan pahoina asioina. Monet kehottavat astumaan kokonaan ulos mukavuusalueelta, jotta voi kokea elämän jota ei tule katumaan vanhempana. Vaikka uskon tähän itsekin, on muistettava, että mukavuus ei ole pahasta. Kaikkia ihmisiä ei ole tehty minimalistisiksi maailmankiertäjiksi. Siksi paras ratkaisu on mielestäni pitää toista jalkaa mukavuusalueen ulkopuolella ja ottaa itselle sopivia riskejä. Joillekin sopiva riski voi olla viikonloppumatka yksin omaan unelmakohteeseen, ja joillekin se voi olla muutto maailman toiselle puolelle. Seikkailu elämässä on tärkeää, mutta niin on myös mukavuus. Mukavuusalueen ja elämän jännittävimpien asioiden ajatellaan olevan kokonaan erillään, mutta ehkä todellisuus näyttääkin enemmän tältä:

Siinä ei siis ole mitään pahaa, jos et itse pysty heittäytymään kokonaan mukavuusalueesi ulkopuolelle. On parempi aloittaa pienistä askeleista, esimerkiksi talon siivouksesta ja turhien tavaroiden poisheittämisestä.

Hyvää alkavaa syksyä!
-Saija


tiistai 23. elokuuta 2016

”Ihmisen tarve ei ole puhua, vaan tulla kuulluksi.” (Ujon urakirjasta, kirjoittaja Kati Tiirikainen)


Maailmani on muuttanut rakkaus. Heräsin aamulla, keitin kahvit ja aloitin lukemaan Tommi Melenderin esseeteosta Onnellisuudesta. Heti Prologissa hämmästyin kyynistä suhtautumista onnellisuuden, kuten rakkaudenkin, ilmaisuun: jos siitä yrittää sanoa jotain tyhjentävää, syntyy vain latteuksia. Olen kunnioittavasti eri mieltä.

Minulle on muodostunut näkemys elämänkokemuksen, keskustelujen, sekä muutamien luettujen teosten jälkeen tilanteesta, jossa puhumme, mutta emme kuuntele. Tämä on liian kärjistetysti ilmaistu, mutta ajan takaa tilannetta, jossa yhteiskuntamme elää. Hektisyys ja sen aiheuttama mahdollisesti pinnallisempi havainnointi. Jos kuuntelemme tai luemme, emme pelkästään korvillamme, mutta myös sydämellämme, voimme huomata sanoman eräänlaisina esimerkkeinä ympäristössämme, historiassamme tai esimerkiksi omissa ihmissuhteissamme.  Tämä auttaa sisäistämään toisen ihmisen maailmankuvaa ja tekee kohtaamisesta hyvinkin merkityksellisen. Tätä voidaan kutsua myös empatiaksi.


Mikä sen suurempi jakamisen aihe, kuin onnellisuus.

Mikä sen suurempi puheenaihe, kuin rakkaus.

Jos kuulemme.


Koska aiheeni on tämä, päätin myös kuunnella. Tässä kahden henkilön kuvailu aiheesta onnellisuus ja rakkaus. Kuuntele.


”Mä koen, että rakkaus on kaikki mitä mä pohjimmiltani oon, puhdas olemassaolon energia, tietoisuus, kaiken yhteys. Onnellisuus tunnetilana mulle taas on rakkaudentäytteinen sisäinen tila, eli rauha, turvallisuus ja luottamus, niin sanotusti tila, josta puuttuu pelko. Arkisesti se tarkottaa sitä, että onnellisuuden tunne lisääntyy mitä eheämpi yhteys mulla on sisäiseen maailmaani ja mitä paremmin vastaantulevaa perusshittiä ja nihkeitä olosuhteita pystyy ottamaan vastaan rakkaudesta käsin. Eli rakkaus suhtautumisena on myös tavallaan valinta, jonka tekee joka kerta uudestaan kun reagoi ulkoiseen ärsykkeeseen, tapahtumaan tai mielenliikkeeseen. Koen myös, että rakkaus mussa näkee ittensä toisessa ihmisessä. Joskus se yhteys voi olla sitte niin voimakas, että haluu sen toisen ihmisen peilikseen ihan kaikkina päivinä! Kutsuisko sitä sitten romanttiseksi rakkaudeksi. J

-Paula Band

 

”Rakkaus ja onnellisuus. Ne molemmat on varmaan sellaisia asioita, mitkä tuo lämpöä sydämeen ja mieleen J Niistä tulee mieleen jotenkin turvallinen ja hyväksytty olo, niin fyysisesti kun henkisestikin. Itsensä hyväksymistä ja itsensä toteuttamista ja että on vapaus olla sellainen kuin on, se on mulle onnellisuutta. Ennen oon antanu onnellisuuden olla tavallaan muiden määrittämänä, että ensin pitää olla muiden hyväksyntä ja että muut on tyytyväisiä mun toimintaan jne. , mutta nyt oon ymmärtänyt, että se kaikki lähtee sisältäpäin. Ja siis ehkä pointtina on, että onnellisuus lähtee itsestä, sisältäpäin. Ja sitä kautta myös rakkaus. Ennen kun itseään rakastaa, ei voi täysin ehdotonta rakkautta antaa kenellekään. Yleisesti ja lyhyesti onnellisuus on terveys, ystävät, perhe ja yleinen toimeen tuleminen.”

-Nimetön

 

Kuulitko?


<3:llä Hanna

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Smoothiepäivä

Minusta on tullut todellinen smoothieintoilija. Kaikki lähti siitä, kun sulatimme vanhempien kanssa vuoron perään asuntojemme pakastimet. Kun yhtä kaappia sulatettiin, toiset marjat pidettiin toisessa pakastimessa. Projektien onnistuttua äitini päätti jatkaa tyhjemmällä pakastimella ja antoi litrakaupalla marjoja meidän pakastimeen. Mitähän ihmettä niillä tekisi, kun puuron seassa ei maistu ja kiisselissä on niin paljon sokeria... Sitä mietin pitkään, kunnes vastaan tuli smoothieresepti, joka osoittautui yllättävän maistuvaksi ja sitä on tullut juotua siitä lähtien. Ohje tässä:

  • 5dl valitsemiasi marjoja ja / tai hedelmiä
  • 1-2 rkl sokeria tai appelsiinimarmeladia (määrä riippuu marjojen kirpeydestä)
  • n. 4 dl maitoa
  • 1 prk (about 200g) turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia

Kuten huomaat, aineksia voi varioida hyvin värikkäästi ja haluamallaan tavalla. Siitä huolimatta, aina juomasta on tullut mielettömän hyvää. Samalla tulee hyvä mieli siitä, että panostaa ruokaansa ja päättää tehdä tällaisen omaa terveyttä palvelevan teon.

Maitotuotteiden ostaminen voi tulla hyvin kalliiksi opiskelijalle, ja siksi suosin itse tehtaanmyymälöitä. Matka myymälään on vähän pidempi, mutta saahan siinä liikuntaa sinne pyöräillessä. Jos olet allerginen esimerkiksi maitoproteiinille tai et voi muista syistä käyttää maitotuotteita, niin maidon ja jogurtin voi korvata esimerkiksi mantelimaidolla, soijajogurtilla ja/tai pehmeällä tofulla, ja tarvittaessa ohentaa vedellä. Vain mielikuvitus on rajana! :)


Hyvää smoothie-rikasta syksyä!

<3: Liisa


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Back to School

Murrosiässä tapasin pitää päällä mielenosoituksellisesti ”School? No thanks!” -printtipaitaa. No se näkyy ehkä siinä, että en ole nyt oikiksessa tai lääkiksessä hankkimassa tohtorin lakkia. Olen silti näin aikuisena kyllä aivan mahdottoman kiitollinen kaikesta siitä koulutuksesta, mitä jokaisella on mahdollisuus kerryttää elämänsä aikana.

Tällä hetkellä otsikoissa vilisee pettymys siitä, kuinka koulutuksesta leikataan jälleen. Onhan se surullista, mutta se ei poista ainakaan itseltäni sitä kiitollisuutta, mikä omiin opintoihin liittyy. Pääsykoehaastattelussa 2012 (huh, aika lentää!) taisin sanoa haastattelijoille, että suhtaudun kaikkiin leikkauksiin haasteena ja mahdollisuutena – mm. mahdollisuutena keksiä ja luoda jotain aivan uutta, jolla tilanteiden läpi selviydytään. Luova toiminta taas saa aikaan hyvänolontunnetta, itsevarmuutta ja palkitsee onnistuessaan.

Jonkun mielestä tuo kaikki ylläoleva on ärsyttävän positiivista – ja ymmärrän sen hyvin. On kuitenkin ymmärrettävä myös, että koulutuslupaukset eivät tässä tilanteessa toteudu lupausten mukaisesti ja leikkaukset tulevat tuskin vähenemään. Hankalat asiat lisääntyvät, mutta samalla tavalla voidaan lisätä myös selviytymiskeinoja, mikäli yksilön ja yhteisön hyvinvointiin panostetaan.

No, mitä voidaan tehdä yksilö- tai yhteisötasolla?

Yksilölliseen hyvinvointiin vaikuttavat itsestään huolehtiminen sekä yksilön ulkopuoliset tekijät. Koska ulkopuolisiin tekijöihin vaikuttaminen on tässä tilanteessa rajallista, voisi keskeistä olla vahvistaa itsestä huolehtimisen keinoja. Voidaan pohtia, mitä yksilö voi tehdä parantaakseen fyysistä terveyttään, psyykkistä hyvinvointiaan, sosiaalista ympäristöään ja ulkoisia puitteita. Yksinkertaisia tapoja huolehtia jaksamisestaan on huolehtia, että perustarpeet (riittävä uni, ruoka ja liikunta) täyttyvät. Lisäksi on syytä panostaa ystävyyssuhteisiin, sillä sosiaalinen hyvinvointi tukee myös psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ulkoiset puitteet puolestaan – kuten kodin siisteys, voivat vaikuttaa toimintakykyyn, hyvinvointiin ja stressinsietokykyyn yllättävänkin paljon.

Yhteisön hyvinvointi on mutkikkaampi, mutta ei ollenkaan mahdoton asia. Keskeistä on kaventaa yhteisön terveyseroja yhteiskunnassa, jotta koko yhteisön vointi paranisi. THL:n mukaan eroja voidaan kaventaa käytännössä esimerkiksi kohdennetuilla palveluilla ja nykyisten palvelujärjestelmien säilyttämisellä. Surullista tietenkin on, että terveyspalvelujärjestelmistäkin leikataan. Entistä enemmän korostuu silloin kaikki ne tekijät, joilla yksilö voi itse hoitaa ja ennaltaehkäistä terveydellisiä asioitaan (ks. yllä). Esimerkiksi juuri siinä stressitilanteessa, jota luvattujen koulutuslupausten mitätöinti tällä hetkellä aiheuttaa.

Tässä loppukevennyksenä muistilista asioista, mitä pitää aamulla ottaa mukaan luennolle. Haluan jakaa, koska tästä on hyötyä varmasti jokaiselle, joka on aamulla yhtä uninen ja horroksessa kuin minä. :D

  • opiskelijakortti
  • rahaa
  • muistiinpanovälineet
  • vesipullo
  • kalenteri
  • kodinavaimet
  • puhelin
  • huulirasva
  • nenäliinat
  • käsivoide
  • ponnari ja pinnejä
  • ensiapupussi, jossa on päänsärkylääke ja laastareita

Tässä myös linkit teksteihin, joista sain virikkeitä tälle blogitekstille:








Kauniita syyspäiviä toivotellen,


Liisa :)

lauantai 6. elokuuta 2016

Vieraskynä: Tubettamisen suosio ei yllätä

Kun aloin käyttämään YouTubea 2000-luvun lopulla, katselin aluksi videoita hassuista eläimistä ja tunaroivista ihmisistä, siinä missä moni muukin. Sitten yhtenä iltana törmäsin videoon, jossa aikuinen suomalainen mies kertoo elämäntarinaansa keittiön lattialla istuen. 

Vaikka tämän ihmisen elämä ei ollutkaan mitenkään ihmeellistä kuultavaa, vaan päinvastoin - moni asia oli hänen kertomansa mukaan mennyt niin sanotusti reisille - avautumisessa oli jotain kiehtovaa.  

Kiehtovaa ei ollut pelkästään karun pelkistetty kuva ihmisen arjesta sen ylä- ja alamäkineen, vaan ennen kaikkea vangitseva tunne tuon itselleni tuntemattoman ihmisen läsnäolosta. 

Olin törmännyt vloggariin - ihmiseen joka kuvaa omaa elämäänsä nettiin muiden töllisteltäväksi. 

Kun olin seurannut henkilön elämää jonkin aikaa, tajusin aina vain vahvemmin, ettei kyseessä ollut pelkästä passiivisesta videoiden katsomisesta, vaan aktiivisesta osallistumisesta henkilön ympärille kehkeytyvän todellisuuden tuottamisessa, jossa videoiden kommentoinnilla oli keskeinen rooli

Videoiden kommenttiosiot kertovat paljon siitä, miten ihmiset kommunikoivat verkossa yhteisöllisesti. Vloggarit saavat kiitosta ja kehuja, kun jokin asia videossa onnistuu tai koskettaa. Risuja tulee vastaavasti, jos videoblogin pitäjä erehtyy esittämään puolihuolimattoman mielipiteen jostain tulenarasta asiasta. Viimeistään trollit pitävät huolen, ettei videon kommenttikenttä ole pelkkiä sateenkaaria ja auringonpaistetta. 

Vloggaaminen on perustanlaatuisesti sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ilmiö. Siihen kuuluu oleellisesti sekä videoiden laittaminen YouTubeen tai Vimeoon, mutta myös osallistuminen muiden lataamien videoiden kommentointiin. 

Viime vuosina vloggaaminen on saanut rinnalleen uuden käsitteen tubetus tai tubettaminen, jolla tarkoitetaan videoiden latailua harrastusmielessä nimenomaisesti YouTubeen.

Tubettaminen yhdistetään usein vloggaamiseen, sillä suosituimmat tubettajat ovat myös vloggaajia. Tubettajia ovat kuitenkin myös suosittujen toimintaa sisältävien videoiden tekijät, joilla ei ole videoissaan välttämättä henkilökohtaista tai päiväkirjamaista otetta. 

YouTubessa on kuitenkin mitä ilmeisemmin jotain taianomaista, sillä yhteisöpalvelun ympärille on rakentunut Suomessa viimeisten viiden vuoden aikana todellinen yhteisö. Tubettamisen älyttömästä suosiosta erityisesti nuorten parissa kertoo myös jotakin 12.-13. elokuuta - jo kolmatta vuotta perättäin - järjestettävä tubekansan livetapahtuma, Tubecon. 

Viime vuosien tapaan Tubecon järjestetään Hartwall-areenassa, jonne odotetaan saapuvan yli 10 000 vierailijaa. Tubeconin ohjelma sisältää mm. tubettajien tapaamisia eli miittejä, musiikkia, uusien videoiden katselemista sekä suosituimpien tubettajien palkitsemista eri kategorioissa. 

YouTubeen sisältöjen lataaminen ja tubekulttuuri ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen, vaikka tubettamisessa onkin kyse vielä varsin nuoresta ilmiöstä. 

Tubetus heijastelee joka tapauksessa nykynuorten luonnollista suhdetta sosiaaliseen mediaan ja digitaalisiin teknologioihin sekä muuttuneita tapoja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Kirjoittaja: Pauli Pesola, Yeesin "seniorijäsen" ja sosiaalityön opiskelija








lauantai 30. heinäkuuta 2016

Minilomailua

Ainakin moni opiskelija voi varmasti samaistua lomattomaan kesälomaan. Mitä se sitten tarkoittaa meille lukuvuosien välissä työskenteleville? Minun tapauksessani se tarkoittaa maksimissaan kolmen päivän perättäisiä vapaita ja loman maksimointia siinä ajassa. Myönnän, että minulle se useissa tapauksissa tarkoittaa äärimmäistä laiskottelua, eli tv-sarjoja, elokuvia tai kirjoja, sekä kaiken ”minun pitäisi” –listalla olevan välttelyä. Ei kovin tuotteliasta tosiaan. Ei sillä, että loman pitäisikään olla. Tarkoitus on ladata akut ja rentoutua – päästä irti työstä/opinnoista ja vain nauttia. Tämä kesä (jälleen) on mennyt lähinnä töissä, enkä paljon ole kotikaupungistakaan liikkunut. Pienen irtioton otin kuitenkin velvoitteen siivellä, sillä Japanin viisumini piti hakea Helsingistä. Päätin siis nauttia noista kahdesta vapaapäivästä pääkaupunkiseudulla.

Tuliaisia
Hyvän loman perusedellytyksenä voisi pitää rentoutumista ja tällä ajatuksella lähestyin itsekin tätä minilomaa. En tehnyt suunnitelmia tai täyttänyt kalenteria erilaisilla asioilla joita voisi tai pitäisi tehdä. Sen sijaan hyppäsin mielelläni tekemään rentoja asioita, kuten ystävän auttamista modeemin asennuksessa, tuolin kasauksessa sekä uunin käytön opastuksessa (uusi uuni, ja opettelusta palkkiona saimme maistuvan pannukakkujälkiruoan). Kaiken kaikkiaan pidin mielen virkeänä ja rentona ja pelasin Pokémonia aina kun sille oli aikaa (eli lähes kaiken aikaa). Sain myös suoritettua hieman shoppailua ja muita käytännön asioita tulevaan reissuun liittyen, joka jätti jopa pienen aikaansaamisen tunteen rintaan. Positiivisina asioina pidän myös sisareni ja hänen perheensä näkemistä, sillä en näe heitä matkan takia vuoteen. Kaikin puolin tämä pieni irtiotto oli lomana varsin toimiva. Ehdinpä perjantaina käydä lyhyellä visiitillä Yeesin toimistollakin, jossa en ole yli vuoteen käynyt, ja suuntasin siitä kävellen keskustaan lounaalle.

Perjantaina ystävän parvekkeella istuessamme täytyi todeta, että miniloma oli varsin onnistunut. Siinä vaiheessa junan lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa ja auringon paisteessa, vaaleansinisen taivaan alla ei ollut lainkaan hassumpaa nauttia hiljaisuudesta ja sudokun täyttämisestä. Eivät edes ampiaiset onnistuneet hetkeä pilaamaan. Kyllä se vain on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, olivat ne hetket kuinka lyhyitä tahansa. 

Antoisaa loppukesää kaikille - nauttikaa joka hetkestä!

//asta