sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Valinnan vaikeus

On ihmisiä, jotka tietävät jo alusta asti, mitä haluavat tehdä ja mikä heitä kiinnostaa. Sitten on ihmisiä, joilla ei ole mitään hajua, mikä kiinnostaa tai mitä haluaa tehdä. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Kyse ei ole siitä, etteikö kiinnostuksen aihetta löydy. Päinvastoin, lähes aina huomaan olevani kiinnostunut hyvin monista asioista. Välillä tuntuu siltä, että kiinnostuksen aiheita löytyy liiankin paljon.

Olen pohtinut paljon sitä, miten ihminen voi olla samaan aikaan kiinnostunut hyvin monesta asiasta ja kuinka tätä mielenkiintoa voi pitää yllä. Itsessäni huomaan sen, että vaikka olen kiinnostunut monesta asiasta, en ole silti mistään suorastaan intohimoisen kiinnostunut. En siis voi tietyllä palolla sanoa, että jokin asia on oma juttuni. Mitä enemmän pohdin asiaa, sitä enemmän näyttäisi siltä, että töissä, harrastuksissa ja melkein missä tahansa pitäisi olla olemassa kiinnostus vain tiettyihin asioihin ja kehittyä niissä hyväksi, parhaaksi. Mitä siis tehdä, kun mielenkiintoa löytyy niin moneen asiaan tai kyky ylläpitää mielenkiintoaan ei ole parhaimmasta päästä?

En löytänyt tähän vastausta enkä varmaan löydäkään vielä aikoihin.  Oman jutun löytämiseen menee aikaa. Joskus pitää vain valita joku vaihtoehto ja katsoa, mihin se johtaa. Kärsivällisyyttä tämä vaatii ja toivon mukaan kokemani kärsimättömyys johtuu vain nuoruudesta.

Yleisesti tiedetään hirveäksi tilanteet, joissa ei ole vaihtoehtoja. Toisessa ääripäässä on se, että vaihtoehtoja on aivan liikaa ja se on yhtä ikävää. Vaatii paljon rohkeutta tehdä jokin valinta ja ennen kaikkea kantaa vastuu tästä valinnasta. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa opiskelupaikkaan hakeminen (ja sinne pääseminen) tai pyyntö muuttaa/vaihtaa työtehtävää.

Muistan ensimmäistä kertaa opiskelupaikkaa hakiessani, että oli niin monta mielenkiintoista paikkaa jonne hakea. Koska kiinnostusta oli niin moneen paikkaan, en voinut keskittyä vain yhteen ehkä siis päässyt minnekään. Puolta vuotta myöhemmin hakuvaihtoehtoja oli vähemmän ja niistä oli vain yksi, jonne suostuin pistämään hakemuksen. Tuossa tapauksessa se, että vaihtoehtoja ei ollut paljoakaan, teki tilanteen helpommaksi käsitellä.

Vastaavasti tänä syksynä hain työpaikallani toisesta yksiköstä töitä. En ollut nykyiseen työnkuvaan tyytyväinen, koska töitä ei ollut tasaisesti eikä voinut sanoa ollenkaan, mitä esimerkiksi seuraavana vuonna tehdään. Kaiken keskustelun ja tunnustelun myötä edessäni oli jälleen useita vaihtoehtoja, joista piti tehdä valinta, mitä haluan tehdä työnkuvalleni. Siinä kohtaa vaihtoehdot olivat kaikki kiinnostavia, joten en voinut käyttää pelkästään kiinnostustani päätöksen teossa. Tein päätöksen sen perusteella, millaisena näin tulevaisuuden missäkin vaihtoehdossa. Aika näyttäköön, teinkö valinnan, joka sopii minulle.

Valinnoista olen oppinut sen, että niistä aina seuraa jotakin. Joitakin valintoja ei ole helppo tehdä eikä aina voi mennä sen mukaan, mikä itseään kiinnostaa eniten. Jotkut valinnat on vain tehtävä, vaikka ei osaisikaan valita ja vaikka valinnasta ei seuraakaan sitä, mitä toivoisi. Koskaan ei voi tietää ennalta, mihin mikäkin valinta johtaa. Toisaalta on myös hyvä aiheuttaa itselleen isompia valintatilanteita. Se on keino vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä muutos, jos elämä on jäänyt junnaamaan paikalleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja loppuvuotta toivottaen,
- Leena

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti