sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tarvelahjoja

Yöpaita, villasukat ja suklaata. Nämä kolme voisi nimetä joululahjoiksi, jotka jokainen on saanut edes kerran eläessään. Ne ovat lahjoja, jotka ostetaan hätäpäissä, aatonaattona, ja paketoidaan pikapikaa keskellä yötä, piilossa muiden katseilta. Ne ovat lahjoja, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun miettii kuumeisesti, mitä ostaisi kummitytölle tai isälle lahjaksi. Ja ne ovat myös niitä lahjoja, joihin jokainen on jo ehtinyt kyllästyä, koska ne ovat niin mielikuvituksettomia ja ennalta-arvattavia, ettei lahjaa enää voi pitää minään yllätyksenä.

Todellisuudessa olisin kyllä iloinen jos saisin lahjaksi jonkin yllämainituista lahjoista. Mummon neulomia villasukkia ei voi koskaan olla liikaa, ja ne jalassa on mukava käpertyä sohvannurkaan kirjaa lukemaan.
Kuitenkin kun mietin lahjoja vanhemmilleni ja pikkusiskolleni, tiedän, että heidän kaappinsa notkuvat jo lahjaksi saatuja sukkia ja yöpaitoja. Suklaatakin saadaan lahjaksi sen verran, että siihen ei enää omaa panostani tarvita.


Minä haluaisin paketoida vanhemmilleni annoksen aikaa. Sellaista aikaa, jolloin he voisivat vain olla, hellittää työkiireistä ja hengähtää. Sellaista aikaa, jolloin ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään.
Isä on painanut valtavan pitkiä työpäiviä koko syksyn, kuskannut pikkusiskoa harrastuksiin ja auttanut matikantehtävissä. Äiti taas hoitaa koko talon siivoamisen, laittaa ruokaa ja taistelee valtavien pyykkivuorten kanssa. Siis työn lisäksi.

Ihminen ei välttämättä tarvitse niitä villasukkia. Vaikka ne lämmittävät mieltä ja jalkoja, jäävät ne silti melko pieneksi iloksi. Jos olet samassa tilanteessa kuin minä, etkä vielä ole hankkinut joululahjoja, mieti tarkkaan. Tarvitseeko perheenjäsenesi, sukulaisesi tai ystäväsi todella jotakin tavaraa? Vai tarvitseeko hän kenties aikaa, tukea, yhdessäoloa? Jotakin arvokkaampaa, jotakin sellaista, mitä ei voi rahassa mitata? Kuten sanonta kuuluu; tärkeintä ei ole lahja, vaan se ajatus.



- Meri -

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti