sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Itsetunnoton?

Olen miettinyt viime aikoina paljon meitä jokaista koskettavaa asiaa, nimittäin itsetuntoa.

Moni meistä kokee välillä itsensä riittämättömäksi. Tuntuu vaikealta täyttää ulkopuolelta tulevia vaatimuksia, ja usein vaatii myös itse itseltämme liikaa. On pakko olla täydellinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Monesti tuhlataan myös hirveän paljon aikaa sen miettimiseen, mitä muut minusta ajattelevat. Kun tätä kaikkea pysähtyy miettimään kunnolla, ymmärtää, miten lannistavaa itsensä määritteleminen pelkän suorittamisen ja muiden mielipiteiden kautta on.


Jo pienestä pitäen meidät kasvatetaan suorittamaan, tähtäämään parempaan, kilpailemaan toistemme kanssa, niin koulussa, harrastuksissa ja muussakin elämässä. Monelle tämä sopii, mutta on myös monia, jotka ahdistuvat jatkuvasta suorittamisen taakasta. Aina ei pysty vastaamaan ympäristön ja itsensä asettamiin odotuksiin. Epäonnistuminen saattaa olla kova kolaus, jos on tottunut onnistumaan. Joskus saattaa myös käydä niin, että rima on asetettu jo valmiiksi niin korkealle, että ei jaksa edes yrittää kunnolla, vaikka rahkeita olisikin. Pessimisti ei pety, kuten sanonta kuuluu.


Jatkuva paremmuuden tavoittelu näkyy myös siinä, miten arvotamme itseämme ja toisiamme esimerkiksi ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Lista on loputon: näkyvät vatsalihakset, kiiltävät paksut hiukset, täydellinen iho, jne. Tavoittelemme asioita, jotka eivät ole kaikille edes mahdollisia toteuttaa, tai jotka ovat oikeasti merkitykseltään vähäpätöisiä. Välillä tuntuu, että koko ajan tulee uusia odotuksia, jotka tulisi täyttää. Tuntuu, että ihmisen oletetaan käyttävän suuret määrät aikaa itsensä tuunaamiseen ja puunaamiseen.


Itsetuntoon vaikuttaa suuresti muilta ihmisiltä saatu tuki, kannustus ja hyväksyntä .Tunne epäonnistumisesta ja siitä, että on jotenkin vääränlainen eikä sovi muottiin, johtaa helposti itsetunto-ongelmiin. Monilla on niitä jossain elämänsä vaiheessa. Huono itsetunto saattaa estää elämästä täysipainoista ja onnellista elämää. Jos ajattelee liikaa sitä, mitä muut ovat itsestä mieltä, saattaa eläminen jäädä sivuun. Olisi tärkeää miettiä, mitä minä haluan tehdä ollakseni onnellinen. Entä mitkä ovat hyviä puoliani? Miksi minun pitäisi olla tietynlainen ollakseni hyvä, enkö ole tarpeeksi ja riittävä juuri tällaisena? Jos en täytä jotain tavoitetta, onko se maailmanloppu?


On tärkeää olla itselleen armollinen, vaikka ulkopuolelta tulisikin painostusta. Kukaan ei loppujen lopuksi voi olla täydellinen, ja jokaisella meistä on sekä hyvät että huonot puolemme. Itselleen tulisi antaa anteeksi omat epätäydellisyytensä. Ei ole myöskään häpeällistä olla erilainen, kuin muut. Jos elämä tuntuu välillä pelkältä muiden ihmisten toiveiden täyttämiseltä, kannattaa pysähtyä miettimään: "Miksi teen näin?", "Mitä minä tästä saan?", "Onko tästä hyötyä minulle?", "Jos tästä on hyötyä myös minulle, miten voisin jatkaa niin, että en tuntisi samalla itseäni huonoksi tai ahdistuneeksi?"


Toivoisin, että ihmiset yrittäisivät jokapäiväisessä elämässä edistää oman ja muiden itsetunnon kehittymistä hyvään suuntaan. Kehu muita ja itseäsi, ole armollinen! Maailma olisi loppujen lopuksi melko tylsä paikka, jos kaikki olisivat samanlaisia ja "täydellisiä". :)

Hyvää alkanutta syksyä ja tsemppiä tuleviin koetuksiin toivottaa uusi Yeesin bloggari
Iida-Maria

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti