maanantai 7. syyskuuta 2015

Hengähdyshetki arjesta

Tuntuuko teistäkin jo tässä syyskuun alkupuoliskolla, että arki on ottanut teidät rautaisella otteellaan mukaan vuoristorataansa? Että se huitelee ylä-ja alamäkeä, lisää vauhtia ja tekee äkkijarrutuksia. Eikä ainakaan pysähdy radan päätyttyä vaan kiihdyttää ekstakierrokselle? Niin minustakin.


Olen sellainen ihminen, jota ei ole kauhean hankala taivutella buffet-myyjäksi, lukupiirin kokoontumiseen tai kiinankurssille. Ryntään intoa puhkuen niin taidemuseoon kuin lentonäytökseenkin. Kaikki kiinnostaa.
Esimerkiksi tänä syksynä kalenteriini ovat ilmestyneet merkinnät nyrkkeilytunneista, valmentajakoulutuksesta, teatteriesityksestä, juoksutapahtumista ja ratsastuspilateksesta. Kaiken koulutyön lisäksi.

Mielestäni arkisen työnteon vastapainona täytyy olla sellaista tekemistä, josta itse pitää, mielellään päivittäin. Kuitenkaan vuorokautta ei kannata ahtaa täyteen niin, että joutuu vapaa-ajallakin noudattamaan minuuttiaikataulua. Työn ja harrastusten väliin on hyvä jättää "ei mitään tekemistä" -ajankohta, jolloin voi vain yksinkertaisesti olla. Vaikka välillä saattaa tuntua, että jaksaa paahtaa menemään töissä ja harrastuksissa 10 tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, ei ohjenuorana kannata pitää sanontaa: ”Haudassa ehtii sitten levätä”. Jossakin vaiheessa yletön säntäily paikasta toiseen väsyttää kropan niin, että se pistää liinat kiinni. Ja silloin on turha enää jatkaa.


Itse koin tämän heräämisen viime perjantaina. Kurkkuun kasvoi kaktus ja silmissä sumeni. Jalat tuntuivat veteliltä ja pää raskaalta. Sitä ennen ei ollut tullut mieleenkään välillä vähän hengittää. Kun sitä mielenkiintoistakin tekemistä saattaa joskus tulla ahmittua liian suuria paloja kerralla.
Päätin olla järkevä ja antaa kokonaisvaltaiselle väsymykselleni periksi; peruin menoni perjantailta ja jäin kotiin makaamaan sohvalle. Tiesin, että pöydälläni odotti kasa läksyjä, mutta annoin niiden odottaa.

Monesti tuohon arjen vuoristorataan on helppo jumiutua. Vaikka vauhdin hurma vie mennessään, silloin tällöin on hyvä painaa jarrua. Mikään työ ei voi olla niin tärkeä, että se menisi oman terveyden edelle.



- Meri -


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti