torstai 18. kesäkuuta 2015

Matkustelemisen ilosta ja jännityksestä


Matkustelin lapsena aina kesäisin ulkomaille vanhempieni kanssa. Joka vuosi tuli tehtyä vähintään yksi ulkomaan reissu jonnekin. On tullut käytyä Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Tsékeissä, Bulgariassa, Ranskassa ja ties missä päin. Vaikka en ole vielä Euroopan ulkopuolelle päässyt, sanoisin, että olen aika monessa paikassa Euroopan sisällä käynyt. Sitten alkoi tietotekniikan opiskelu enkä enää matkustellut. Keskityin opintoihini ja kesät meni joko töissä tai töitä hakiessa.

Taukoa kunnon matkustelusta kesti viisi vuotta. Sen jälkeen olen tehnyt pariin otteeseen pitkiä viikonloppureissuja. On hurjaa huomata, miten paljon erilaisemmin esimerkiksi lentokenttien toiminta lähtöselvityksien ja turvatarkastusten suhteen on muuttunut sillä välin, kun en matkustellut. Sen lisäksi huomasin ensimmäisellä reissullani tauon jälkeen, että olin tavattoman hermostunut. Oli jopa pelottavaa olla taas reissussa. Tuntui aivan kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa ulkomailla enkä ollut edes ensimmäisellä ulkomaan reissullani niin hermostunut. Alkoi huolestuttaa, että tähänkö matkustustapani on mennyt. Että olisin koko ajan hermostunut ja herkkä mahani olisi aina kuralla ulkomailla.

Tänä keväänä oli vuorossa käydä Amsterdamissa, Alankomaissa. Oli helpottavaa huomata, että en ollut enää hermostunut eikä vatsani nurissut jännityksen myötä vastaan. Nautin itse asiassa reissusta kovasti, vaikka se ei aivan suunnitelmien mukaan mennytkään. Ja sain kyseisellä reissulla paljon inspiraatiota (varsinkin minttuteen valmistukseen) ja uudenlaista intoa elämään. Kyllä se vain niin on, että on hyvä edes vähän väliä lähteä pidemmälle omasta kodistaan.

Tuoretta minttuteetä hunajalla, Amsterdam. Suosittelen kuitenkin maistamaan ilman hunajaa.
Nyt kesällä on tiedossa reissu Lontooseen. Sen reissun varasin lähinnä siksi, että voisin haastaa itseäni. En ole ikinä aikaisemmin matkustellut täysin yksin, joten ajattelin viimein kokeilla, kun on viimein taas kesälomaa ja tarpeeksi varaa siihen. Ei ehkä kuulosta mitenkään ihmeelliseltä asialta joillekin, mutta minulle tämä on eräänlainen askel huomattavasti itsenäisempään elämään kuin aikaisemmin ja ehkä sitä kautta myös syvemmälle aikuisuuteen. Odotan innolla ja jännityksellä, miten tulen pärjäämään sillä reissulla.

Nyt kun matkustelen taas enemmän, mieleeni tulee kaksi yleistä havaintoa:

1) Reissulta on usein mukava palata takaisin kotiin. Mielestäni Helsinkiä haukutaan kaupunkina aivan liikaa muihin pääkaupunkeihin nähden, sillä tänne pääkaupunkiseudulle on lähes aina mukava palata takaisin. Asiat voivat aina olla paremmin, mutta mitä enemmän olen matkustellut, sitä enemmän olen sitä mieltä, että täällä Suomessa asiat voisivat olla paljon pahemminkin.

2) Ei koko maailmaa tarvitse käydä läpi voidakseen olla tyytyväinen reissaaja. Ei kaikkien tarvitse edes reissata aina uuteen maahan tai edes ollenkaan. Ulkomaille matkustaminenkin taitaa olla hieman altis muotisuuntauksille. Jossain kohtaa opiskellessa huomasi vain, että kaikki kävivät ulkomailla joko reissaten, opiskelemassa tai seminaareissa. Silloin tuntui siltä, että nyt pitäisi kiertää koko maailma, ettei jämähdä paikalleen. Nyt kun on taas matkustellut hieman enemmän huomaan, ettei minulla ole kaipuuta tai tarvetta nähdä koko maailmaa. Tällä hetkellä on vain muutama maa, missä haluaisin käydä, mutta on paljon paikkoja, minne en koe minkäänlaista matkustamisen tarvetta.

Joten ei kannata ottaa stressiä siitä, ettei muka reissaa ollenkaan. Tilanne voi olla toisinkin päin: reissaamisesta tulee työtä, kun pitää olla koko ajan liikkeellä. Ulkomaanreissujen teko pitäisi olla sellaista, minkä itse päättää tai jonka on muodostanut yhteisymmärryksessä muiden matkaseuralaistensa kanssa. Matkustellessa ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu, mutta tärkeäähän on, että matkalle lähtee omasta tahdosta.

Hyvää juhannusta sekä turvallisia ja hauskoja matkoja toivottaen

- Leena

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti