keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Yhdessä ja yksin


Kiitos Leenalle edellisestä erittäin kiinnostavasta ja ajankohtaisesta kirjoituksesta. Leenan kysymykset seuraavalle kirjoittajalle olivat: Tunnistatko itsessäsi enemmän sisäänpäin- vai ulospäinsuuntautuneita piirteitä? Oletko tyytyväinen elämääsi introverttinä / ektroverttinä / molempina?
Tunnistan itsestäni enemmän introvertin piirteitä, mutta toisaalta tunnistan itsessäni myös useita ekstrovertin piirteitä.  Kuten Leena tekstissään totesi, niin lopulta olemmekin kaikki erilaisia sekoituksia näistä kahdesta ääripäästä. Itse huomaan toisaalta viihtyväni hyvin yksin ja omien projektieni seurassa, mutta toisaalta huomaan myös kaipaavani seuraa ja aivan läheisimpieni kanssa viihdyn vaikka loputtomasti. Jaksan hyvin sosialisoida pienissä muutaman henkilön kokoisissa ryhmissä, mutta huomaan helposti väsyväni jos olen erityisen suurissa ihmisporukoissa. Olenkin mielestäni vähän hassu tapaus, koska pienissä ryhmissä ja läheisteni kanssa olen usein eniten äänessä ja jutunjuurta riittää, mutta isommissa ryhmissä tulee usein sellainen tunne, että kissa on vienyt kielen.
 
 
Ja tuosta seuraavasta kysymyksestä oikeastaan haluaisinkin nyt itse jatkaa kirjoittamista. Eli olenko tyytyväinen elämääni introverttina? Tämän kysymyksen kanssa olen kamppaillut jo pitkään, juuri siitä syystä, että yhteiskunnassa niin kovin arvostetaan ekstroverttien piirteitä. Se on tietenkin hieno asia ja ihailen valtavan paljon monia tuntemiani ekstroverttejä. Monesti olen kuitenkin kokenut jääväni huomiotta vaikkapa ryhmätilanteissa siitä syystä, että omat vahvuuteni tulevat paremmin esille esimerkiksi hiljaisessa ja oma-aloitteisessa työssä. Henkilökohtaisen elämäni puolella olen tähän mennessä oppinut jo varsin hyvin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, mutta kärsin edelleen peloista esimerkiksi liittyen työelämään.
 
Nytin verkkosivuilla julkaistiin jonkin aikaa sitten Mari-lukijan mielipide tästä introverttiaiheesta, sen voitte lukea alla olevasti linkistä. 
Vaikken olekaan Marin kanssa aivan samaa mieltä tilanteen dramaattisuudesta, niin jaan kyllä esimerkiksi hänen näkemyksensä näistä työelämän superolennoista. Olen itse ollut viime kuukaudet työttömänä ja käyttänyt päiväni työn etsimiseen, joka on johtanut minut tekemään seuraavat huomiot:
A)    Vaikuttaisi tosiaan siltä, että työmarkkinoilla peräänkuulutetaan kohtuutonta määrää perinteisesti ekstroverttien piirteiksi luettuja sosiaalisia kykyjä.
B)     Introverttikin saattaa kaivata ympärilleen yhteisön läsnäoloa, vaikkei välttämättä toivokaan enempää varsinaista sosiaalista kanssakäymistä.
 
Työnhaussa ja työelämässä joudumme usein poukkoilemaan vaatimusten sekä oman mukavuusalueemme välillä. Mukavuusalueen ulkopuolella käyminen tekee kaikille välillä hyvää ja toki on hyvä pyrkiä kehittämään itseään sekä kykyjään monipuolisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki ansaitsevat sekä työtä että työrauhan. Jokaisen täytyy voida opiskella ja tehdä töitä omilla ehdoillaan ja vain sitä kautta voimme yhteisönä päästä käsiksi eri yksilöiden koko potentiaaliin ja kykyihin.
 
Sanottakoot vielä lopuksi, että mietittyäni asiaa olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on kuitenkin hyvin moniulotteinen teema, juuri siitä syystä, että jokainen yksilö on todellakin sekoitus intro- sekä ekstroverttejä piirteitä. Itse olen työnhaun yksinäisyydessä huomannut kaipaavani työyhteisön läsnäoloa, mutta tiedän, etten silti tule olemaan esimerkiksi tulevan työyhteisöni äänekkäin yksilö. Uskon, että tämä ongelma juurtaa ennen kaikkea kilpailumentaliteettiin, joka saa meidät yhteisen hyvän etsimisen sijaan kilpailemaan keskenämme. Mielestäni olisikin tärkeää esittää kysymys siitä mitä pyrimme yhteisönä saavuttamaan. Onko meille tärkeämpää henkilökohtainen menestyminen vai yhteinen hyvä?    
 Yhdessä muodostamme täydellisen ryhmän erilaisia ihmisiä ja tärkeintä on se, että jokainen tietää olevansa hyvä, arvokas ja tärkeä juuri sen takia, että on se erityinen yhdistelmä juuri niitä ominaisuuksia, joita sattuu olemaan.  Meidän tehtävä yhteisönä on tukea jokaista toteuttamaan juuri niitä omia erityisiä ominaisuuksiaan oman sekä muiden hyvinvoinnin takaamiseksi.
 
Seuraavaa kirjoittajaa pyytäisinkin kertomaan joko tilanteesta, jossa olet itse päässyt loistamaan omilla kyvyilläsi tai tilanteesta, jossa olet auttanut jotakuta toista näyttämään omat kykynsä.
 
-Sanna

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti