keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Opi sietämään muita, niin elämä helpottuu

Seuraava tilanne on varmasti jokaiselle tuttu. Kiiruhdat käytävää pitkin ja kohtaat vastaantulijan, mutta et tiedä kumpaa puolta väistäisit. Tilanne päättyy tavanomaisesti kahdella tapaa. Joko yritätte molemmat toisistanne päättäväisesti ohi, mikä ulkopäin tarkasteltuna muistuttaa lähinnä kahden sokean jalkapalloilijan välistä kamppailutilannetta, tai sitten vaihtoehtoisesti toinen osapuolista jähmettyy paikoilleen ja antaa suosiolla tietä. On olemassa myös kolmas skenaario. Siinä kävelette toisianne päin, ja kaadat mokkalatet vastaantulevan päälle. Lopuksi saat kuulla olevasi idiootti.

Joudumme päivittäin törmäyskurssille ihmisten kanssa, halusimme tai emme. Niin koulussa, kotona, kuin työpaikalla ajaudumme konfliktitilanteisiin, koska emme aina osaa tulkita oikein toistemme aikomuksia, haluja, ja ajatuksia. Saamme muut kiukustumaan, vaikka toimisimme kuinka oikein ja mukavasti tahansa. Muiden epäasiallinen käytös ja töppäilyt herättävät meissä luonnollisesti vahvoja, negatiivisia tunteita. Työkaverin välinpitämättömyys saattaa ärsyttää, opiskelutoverin naljailu voi satuttaa, ja kumppanin nalkutus viedä hermoraunion partaalle. 

Lenkki menee mukavasti kaverin kanssa. Plussaa on, jos kumpikaan ei mökötä. 
Jos kuitenkin huomaa usein kompuroivansa vastaantulijan kanssa, voi olla syytä katsoa peiliin. Onko muissa oikeasti jotain todella niin hankalaa tai ikävää? Vai olisiko mahdollista, että näenkin muissa itse asiassa omaa vajaavaisuuttani, kyvyttömyyttäni, ja ilkeyttäni? 

Asiaa voi pohtia mielessään seuraavalla paradoksilla. Mistä johtuu, että huonona päivänä kanssaihmiset tuntuvat välinpitämättömiltä ja ikäviltä, kun taas hyvänä päivänä nämä samat ihmiset vaikuttavat huomattavasti rennommilta ja mukavimmilta? Sen lisäksi, että hyvä tuuli tuppaa tarttumaan, kysymys on ainakin osittain siitä, että kun itse on hyvällä tuulella, pystyy näkemään muissa myös niitä hyviä puolia. Loppujen lopuksi riittävän positiivisesti kun ajattelee, se pahinkin työpaikan häirikkö muuttuu omassa mielessä ihan mukavaksi jannuksi – tai no, ehkä ainakin ihan siedettäväksi.

Myönteisessä ajattelussa on voimaa sen suhteen, kuinka lempeästi pystyy suhtautumaan omiin ja muiden virheisiin. Kommunikaation karikkoja ei kuitenkaan voi välttää pelkällä ajatuksen voimalla, sillä vuorovaikutus on aina kahden tai useamman kauppa. Ideaalissa maailmassa ei olisi riitoja, koska ihmiset osaisivat kommunikoida täydellisesti. Roskapussin viemisestä ei muodostuisi avioliiton perustuksia vavisuttavaa arvovaltakiistaa tai käytävällä toiseen törmäämisestä maailmanlopun skenaariota.

On tärkeää olla avulias, ystävällinen, ja joustaa joskus toisten jääräpäisyyden edessä, mutta marttyyrimaiseksi kynnysmatoksi ryhtyminen ei palvele ketään. On myös hyvä tiedostaa oman inhimillisyytensä rajat; vaikka tekisi mitä tahansa, kaikkia ei voi miellyttää. Kaikista ei myöskään tarvitse pitää, mutta on rakentavaa tulla toimeen. Ja kyllä, sen voi myös sanoa ihan ääneen: maailma on täynnä ärsyttäviä, inhottavia, tyhmiä, tai muuten vaan urpoja ihmisiä – minä muiden joukossa. 

Joskus riittääkin, kun sietää toista - rakentava elämänohje, jonka eräs sukulaismies antoi tyttärelleen tämän häissä. 

Teksti ja kuva: Pauli

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti