torstai 9. huhtikuuta 2015

Introvertti-ekstrovertti: Ihmisiä me kaikki

Selvyyden vuoksi avaan termit, joita käytän tässä kirjoituksessa (tarkemman määrityksen voi vaikka googlettaa): 

introvertti = sisäänpäinsuuntautunut ihminen, tarvitsee välillä omaa rauhaa "ladatakseen akkujaan" / vuorovaikutus vie energiaa

ekstrovertti = ulospäinsuuntautunut ihminen, saa energiaa toisista ihmisistä / vuorovaikutuksesta

Tulinpahan pari päivää sitten ajatelleeksi, että introverttinä pidän oleskelusta itsekseni ja pärjään varsin hyvin itsekseni. Vastapainona tuolle positiiviselle ajatukselle oli se, että minun on aina pakotettava itseni liikkeelle harrasteisiin, jotka tapahtuvat muualla kuin kotona, puhumattakaan tapahtumiin menemisestä tai jopa kavereihin yhteyden ottamisesta. Toisaalta, kun sen vaivan näkee, että todellakin menee sinne (harrastus, kaveritapaaminen, jne.), tulee kuitenkin hyvä fiilis. Kunhan ihan koko ajan ei juokse siellä sun täällä päivittäin, koska se rasittaa. Välillä taas toivon, että minussa olisi enemmän ekstroverttisiä piirteitä, koska olen välillä täysin toivoton uusiin ihmisiin tutustuessa ja ylipäätänsä tuntemattomien ihmisten keskuudessa.

Introverttiys on ollut varsin paljon viime aikoina esillä muiden vastaavanlaisten ominaisuuksien kuten erityisherkkyyden tai ujouden kanssa (mutta nämä eivät ole todellakaan sama asia eikä introvertti välttämättä ole ujo tai erityisherkkä!). Jos katsoo esim. mitä kaikkia tietokirjoja on julkaistu viime vuosina, löytää varsin helposti kirjan, jossa puhutaan introverteistä. Tämä introverttiyden korostaminen ja esille tuominen herättää minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tuntuu siltä, että introvertit kuvataan mitä ihmeellisimpinä superihmisinä. Ei introvertit mitään superihmisiä ole, mutta heillä on omat vahvuutensa, joita ei nykymaailmassa korosteta niin paljon. Mutta toisaalta olen iloinen siitä, että asiaa tuodaan esille. Miettikääpä vaikka sitä, että joissakin maissa introverttiys on käsitetty jopa sairautena! Eihän se niin ole. Kysymys on vain eri tyyppisistä ihmisistä, jotka tuntevat, toimivat ja käsittävät maailman eri tavoin. Eikä voi suoraan sanoa, että joku ihminen on pelkästään introvertti tai ekstrovertti: ihmisessä voi olla molempia piirteitä. On hyvä, että introverttiydestä on nykyään enemmän tietoa, koska sitä myöten introverttejä voidaan ymmärtää paremmin ja hyväksyä heidät sellaisena kuin he ovat.

Me elämme kovin ekstroverttisessä maailmassa, missä pitää itse olla koko ajan esillä, olla se paras, olla ties mitä. Varsinkin ulospäinsuuntautuneisuutta sosiaalisten taitojen suhteen korostetaan niin opiskellessa kuin työnhaussa. Esim. kouluissa mitataan aktiivisuutta siinä, kuinka paljon viittaa ja vastaa kysymyksiin. Kehotus verkostoitua varsinkin jo opiskellessa lienee aika tuttu monille. Meitä kehotetaan koko ajan olemaan aktiivisia, koko ajan olemaan ihmisten joukossa ja tekemään jotakin, useimmiten sosiaalista. Minä koin paljon opiskeluaikana stressiä siitä, että olisi pitänyt olla koko ajan osana jotain organisaatiota tai ylipäätänsä olla sosiaalisesti aktiivinen, suorastaan ekstroverttinen, jotta voisin ylipäätänsä menestyä tai onnistua elämässäni.

Koen tuota stressiä vieläkin jonkin verran, vaikken enää niin pahasti. Ekstroverttiys tai introverttiys ei määritä sitä, miten hyvä on sosiaalisissa taidoissa. Nämä taidot ilmenevät vain eri tavalla. Ensimmäisen vakituisen työpaikkani saatua olen huomannut, että on ihan ok ja hyväksyttävää olla vähän hiljaisempi ja ajatuksiin vaipuneempi ihminen. Osittain kylläkin ala, jolla työskentelen, sallii sen helpommin, mutta siitä huolimatta on ollut mukava huomata, ettei tarvitse stressata sitä, että pitäisi olla ulospäinsuuntautuneempi pärjätäkseen elämässä. Elämässä pärjää ja menestyy omana itsenään, oli sitten ekstrovertti tai introvertti tai molempia. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

-----

Ella (ihanaa, että joku muukin on lukenut ja kiinnostunut tietämään lisää herkkyydestä!) kysyi minulta: Vaikuttaako kevät mielialaasi tai muuten sinuun? Miten?

Minulla on taipumusta kärsiä kevätväsymyksestä, joskus jopa kevätmasennuksesta. Siinä mielessä en ole koskaan ollut kiintynyt kevääseen. Ymmärrän väsymyspuolen sikäli, sillä aamut valkenevat varsin nopeasti entistä aiemmin ja auringonvalo on kirkas. Ei saa nukuttua niin paljon. Mutta kevätväsymyksen lisäksi en oikein pidä siitä, miten monet toitottavat kevään ihanuutta ja sitä, että luonto herää henkiin tai että kesä tulee tai mitä ikinä keksivätkään. Siitepölyallergiakaan ei oikein kerää keväälle kehuja minulta. Jotkut vuodet ovat pahempia kuin toiset, joskus selviää varsin helpolla.

Seuraavalle kirjoittajalle esitän kaksi kysymystä: Tunnistatko itsessäsi enemmän sisäänpäin- vai ulospäinsuuntautuneita piirteitä? Oletko tyytyväinen elämääsi introverttinä / ektroverttinä / molempina?


- Leena

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti