maanantai 2. maaliskuuta 2015

Nuorissa on meidän tulevaisuus.



Moikka moi, oon Ella, uusi bloggaaja, sanavalmis ja empaattinen yksilö. Tai no luulen ainakin olevani sanavalmis. Tykkään paasata monista asioista, ja rakastan ihmisten auttamista ja tukemista. :)





Kuinka hankalaksi meidän elämä tehdäänkään. Koulussa paineet kasaantuu, ja lapsina me ei osata enää leikkiä, vaan räplätään puhelimesta pelejä. Luovuus katoaa iän myötä, kuljetaan iänikuisissa kaavoissa. Esikoulu, peruskoulu...

Mihinkäs mä lähtisin opiskelemaan? Uskallan melkeinpä väittää että puolet meistä ei tiedä mihin lähteä peruskoulun jälkeen. Opot osaavat auttaa tässä jonkinverran, mutta ei niilläkään ole resursseja 30 oppilaalle etsiä omaa koulutuspaikkaa. No jospa sitä vaikka menis lukioon kun ei muuta keksi. Lukiossa luovimmilla purkaantuu valtavat halut valmistua lääkäriksi, psykiatriksi ja kemistiksi. Toiset tallaa tasapaksusti läpi ne kolme piinaavaa vuotta ja päättää hakea ammattikouluun datanomiksi tai tarjoilijaksi, koska se oli loppujen lopuksi ammatti johon aluksi halusikin. Jotkut valmistuu hyvillä papereilla, mutta ei todellakaan tiedä mihin haluavat.

Ja sitten on tälläisiä kuin minä. Perfektonisteja, herkkiä ihmisiä, taipumusta mielenterveysongelmiin, itsetunto ongelmia. Sitten on ne suuret haaveet psykologin ammatista. Paineet kasaantuu. Päänsisäinen ahdistus muuttuu fyysiseksi tuhoksi. Kuolema koputtaa oven takana. Sitten se jää kesken. Kysymyksiä kuuluu että miksi sinä lopetit? Sähän olit hyvä opiskelija! Ja kun ei niihin kehtaa sanoa että en mä jaksanut.. "Ei mua kiinnostanu enää." On se mikä loppujen lopuksi karkaa suusta. Hävettää kun ei jaksakkaan. Yhtäkkiä sitä ollaankin menetetty kaikki kunnia ja kunnioitus itseään kohtaan. Valkolakkia ei tule, ja perhe on pettynyt. "Me niin odotettiin että oot ensimmäinen joka saa valkolakin." Paha olo kasvaa kasvamistaan. Vapaus ei tunnu enää vapaudelle, vaan nyt pitääkin etsiä töitä, ja huono työ tuhoaa viimeisetkin onnellisuuden rippeet. Tyhjänpäällä.  Ymmärrys ei todellakaan kaikilla riitä.

Muista tämä. Sinulla on oikeus lopettaa. Oikeus ottaa taukoa elämästä ja ympäröivästä kaaoksesta. Asetu paikallesi, lepää, löydä voimavarasi. Olet nuori, sinulla on aikaa vielä opiskella. Ei me kaikki pystytä puskemaan läpi epämukavuuden. Älä lue puuduttavia kirjoja vain koska sinun pitää. Hakeudu ammatinvalinnan ohjaajalle. Tutki, etsi, löydä. Kyllä sinullekkin paikka tässä maailmassa löytyy, kun vain rauhassa etsit.

Pakottaminen lisää epämukavuutta. Kun on itku kurkussa ja kortisolitasot koholla opiskellut itselleen ammatin, johon joskus halusi valmistua, huomaakin paperit kädessä ettei haluakkaan tehdä tätä työtä. Alan vaihtajia on paljon, ja aikuiskoulutus on loistava asia, sillä sitä kautta pääsee vielä löytämään sitä kutsumusammattia. Ihmisten intohimot voivat vuosien edetessä muuttua ja kadota, eikä siitä kannata hätääntyä kun oma ammatti ei enää tunnukkaan oikealta. Ovia on joka suuntaan auki, kunhan vaan jaksaa etsiä.

Meitä on moneen junaan. On ammatin opiskelleita, on koulunsa keskeyttäneitä ja useasti keskeyttäneitä..

Mielestäni nuoret tarvitsevat tässä kohdassa apua. Kun hänestä tulee drop-out, elämän suunta kääntyy nurinkurin. Koulun lopettaminen on henkisesti raskasta. Kysymykset tulevaisuudesta herää ja kysymysten myötä ahdistus kasvaa. Koulunsa keskeyttänyt ei mielestäni saisi olla millään tavalla ala-arvoinen yhteiskunnassa. Keskeyttänyt syyllistää itseään helposti, tuntee olonsa arvottomaksi ja hyödyttömäksi. Ei minusta ikinä mitään tule. Keskeyttänyt on myös usein siinä iässä, kun aletaan etsiä kumppania, ollaan ylitetty täysi-ikäisyyden maaginen raja jolloin alkoholi kävelee käteen kaupan hyllyiltä, pitäisi muuttaa vanhempien jaloista pois pyörimästä. (koska he eivät halua katsoa nuorta joka makaa päivät pitkät kotona. VANHEMPI, YMMÄRRÄ!)

Koulun keskeyttäjä on silmätikku. Työkkäriin ilmottautuessa olo on toiveikas mutta pian alkaa sekin hönkimään niskaan. Töitä ei ole tarjolla, työt eivät miellytä. Jotkut löytävät työpaikan, ja sitä myötä saavat puhtia elämään. Suurin osa ei. Ja nyt kun keskeyttäjä on virallisesti työtön, hän on myös yhteiskunnan syöpä kun ei käy töissä. Keskustelu palstat kuhisee kuinka sossupummit syövät veronmaksajien ruokaa. Kynnys nousee. Tässä vaiheessa nuoren elämä alkaa olemaan pirstaleina. Hän on vain se haamu taustalla jolta kukaan ei jaksa enää kysyä mitään. Ja kaikki on hänen syytänsä. Itseppähän koulunsa lopetti.

Mietitään uudelleen. Entäpä jos nuori olisi osannut keskeyttäessään hakea apua. Sanoa että ei jaksa enää, ei opi mitään koulussa tai ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä. Entäpä jos joku olisi ollut valmis auttamaan häntä. Psykologi olisi avartanut maailmaa, aukonut nuoren mielen kiemuroita. Tai jos joku olisi vain kuunnellut häntä, eikä tuominnut päätöksestä tai kysynyt ilkeällä äänen sävyllä että mitäs sä nyt meinaat tehä? Nuori tarvitsee kuuntelijaa, auttajaa. Vanhempikin pystyy siihen, kannustamalla, ja yhdessä nuoren kanssa oikeaa paikkaa etsimällä.

Keskeyttämiselle löytyy aina syynsä. Se voi olla joko burnout, stressi on muodostunut masennukseksi, tai muuksi elämää haittaavaksi ongelmaksi. Joillakin meistä keho sanoo että nyt menee liian lujaa. Jatkuvat sairastelut, kivut selässä, jaloissa, niskoissa voivat haitata opiskelua ja keskittymistä. Huono itsetunto, ja sitä myötä tunne että kaikki muut ovat parempia. ADHD? Se on myös olemassa.. Ei pysty keskittymään mihinkään, muut asiat pyörii mielessä. ADHD-nuorelle paras keino työllistyä/opiskella on luultavasti oppisopimus ja henkilökohtainen avustaja, tai oikeanlainen hoito.

Kun keskeytät koulun, tai olet suunnittelemassa keskeyttämistä, pysähdy miettimään miksi teet sen. Jos et omin keinon onnistu löytämään järkevää syytä, mene ammattilaisen luo. Yritä löytää syy, sitä myötä saat selville myös miten tilannetta voisi parantaa. Miten jaksaisin taas opiskella? Etsi vastausta kirjoista, kysele muilta ihmisiltä. Älä kuuntele mollaajia tai lyttääjiä, he ovat erilaisia kuin sinä.

Olet arvokas työntekijä, jos hoidat itsesi kuntoon ja sitä myöten saat opiskelupaikan ja opinnot valmiiksi. Älä laiminlyö mielenterveyttäsi. Olet tärkeä.


YMMÄRRÄ KESKEYTTÄNYTTÄ. KUUNTELE HÄNTÄ. AUTA.



----------------------------------

Mikä on kevään vaikutus sinuun? Ennen kevään tullessa tuntui kuin olisi herännyt koomasta. Nyt se ei enää ole niin hohdokasta kuin lapsena. Loska ja ankeus ärsyttää ja koirakin on lenkin jälkeen kurainen. Sanomatta mitään tuosta liukastelusta pihalla.. Tulis nyt vaan se kesä! :)


Kysymys seuraavalle:

Mikä on paras keino mielestäsi lievittää stressiä? 



kuva: http://realisticshots.com/

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti