maanantai 30. maaliskuuta 2015

'Äiti, mikä minusta tulee isona?' Vaikeiden valintoja äärellä.

Selaan nettisivuja vuoronperään, olen turhautunut ja pieni paniikki on iskemässä.
Enään 11 päivää aikaa hakea jatko-opiskelemaan. Monet eri alat, erit oppilaitokset ja erit paikkakunnat pyörivät mielessäni enkä saa aseteltua niitä paikoilleen.
Näin on varmasti monella muullakin kuin minulla, sillä nyt on se aika kun haetaan kouluihin ja tuntuu että pitäisi päättää tulevaisuudesta kokonaan.

Monet ystävät ovat jo hakeneet ensimmäisinä päivinä kun yhteishaku oli auki, mutta on myös muutama jotka painivat samojen kysymysten parissa niinkuin minä. Mihin haen? Entä jos valitsen väärin enkä viihdykkään koulussa? Entä jos en pääse mihinkään, mitä sitten teen? 
Huoli on kyllä oikeutettua, mutta välillä kannattaa pysähtyä ja miettiä että se ei ole maailmanloppu jos valitseekin väärin tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan. Sitten vaan uutta matoa koukkuun, ja yrittämään uudestaan, sillä ihmiset ovat erehtyväisiä eikä täydellisiä. Moni vaihtaa vielä ammattia keski-ikäisenäkin, joten meillä ei ole vielä huolta sillä muutoksia voi tehdä vielä kymmenienkin vuosien päästä.

Entä mitä sitten kun kesällä saa ilmoituksen että on päässyt haluamaansa oppilaitokseen? Saattaa olla muutto ajankohtainen asia, ei ehkä yhtään tuttua tai ystävää koko paikkakunnalla missä koulu sijaitsee ja kotiin voi syksyllä olla jopa 500 kilometriä tai ehkä enemmänki. Mutta pitää muistaa, että vaikka tulee uudet ystävät, ja uusia kokemuksia, ei kannata niitä vanhoja hyviä asioita haudata kokonaan.

Välillä tekisi mieli mennä makaamaan lattialle, potkia ilmaa ja huutaa etten tiedä mikä tahdon olla 'isona'. Moni meistä varmasti jo lapsena päätti että 'Äiti minusta tulee isona palomies' tai ehkä lääkäri tai poliisi. Luultavasti se haave on jo kuollu ja kuopattu, mutta jotaki silti pitäisi sitten 'isona' tehdä. Mutta mitä? Sitä ei kukaan muu voi valita, kuin sinä itse.

Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia ei juuri ollenkaan. Mutta kaikki järjestyy, vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin. Elämässä pitää ottaa isoja askelia ja välillä hypätäkkin tuntemattomaan, voi oppia ja kokea enemmän asioita kun olisi ikinä voinut kuvitellakkaan. Välillä tulee takapakkia, mutta se vaan vahvistaa lopulta.

Tsempit minulta yhteishakuun, pääsykokeisiin ja siihen suurimpaan eli uuteen oppilaitokseen menemiseen kaikille joille se nyt on ajankohtaista.

Kysymys seuraavalle kirjoittajalle: Onko sinulla selvät sävelet siitä mitä tahdot opiskella? Onko/Oliko päätös vaikea?

Ja minulle tuli edelliseltä kirjoittajalta tämmöinen kysymys:
Voisitko kokeilla joskus itse somepaastoa?

Kyllä voisin, se ehkä tekisi ihan hyvääkin koska olen aika someaddikti.


- Anni


''Elämä on varjoa ja valoa, joskus se kyyneliin tiristää,silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää. Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita. Meil on täydellinen elämä.''

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti