torstai 5. maaliskuuta 2015

Aikuisuus ei tule yhdessä yössä

Kirjoittelinkin jo syksyn aikana tänne ja ajattelin jatkaa pohdinnoilla tietotekniikan vaikutuksista nuoriin ja ihmisiin ylipäätänsä. Kuitenkin edellisen kirjoittajan, Ellan, käsittelemä aihe on kriittinen ja tärkeä aihe, joten jatkan hieman samankaltaisella aiheella tässä kirjoituksessa, sillä varsinkin omaan tulevaisuuteen liittyvät teot ja päätökset on aihe, joka koskettaa kaikkia nuoria.

Pystyn samaistumaan siihen turhautumisen tunteeseen, että pitäisi jo ennen aikuisuutta tietää, mitä tekee. Opinnoissa yritettiin ohjata mahdollisimman aikaisin selvittämään oma alansa ja mitä oikeasti tekee. Sama jatkui myös lukiossa ja omalta osaltani en silloinkaan tiennyt, mitä lähtisin tekemään (enkä tiedä vieläkään, vaikka olen jo täysi-ikäinen). Toisinaan kyseinen aihe voidaan kääntää karkeasti kysymykseksi: "Mikä on elämäsi tarkoitus?" Tuo on sellainen kysymys, johon tuskin pystyy löytämään vastausta tietyssä aikarajassa, varsinkaan nuorena. Kuinka moni ihminen ylipäätänsä on kertonut tietävänsä vielä keski-iässäkään oman elämänsä tarkoitusta?

Opinto-ohjaajat varmasti pyrkivät vain auttamaan selventämään, mikä voisi olla nuorelle tulevaisuus. Mitä kovinkaan moni ei kuitenkaan tunnu huomaavan, on se, että koko ajatusmaailma ei oikein sovellu enää nykymaailmaan. Taustalla tuntuu vaikuttavan ajatus siitä, että kun on lähtenyt jollekin uralle, sillä uralla myös pysytään koko loppuikä. Joitakin kymmeniä vuosia sitten näin oikeasti olikin. Näin ei kuitenkaan enää ole niin eikä nykyään edes odoteta, että ihminen olisi koko ikänsä samalla uralla täysin samassa työpaikassa.

Nykymaailmassa muutokset tapahtuvat niin tiuhaan tahtiin, että tällaisen pysyvyyden tavoittelu on periaatteessa mahdotonta. Suomessa koulutukselle annetaan valtava painoarvo. Tämän lisäksi Suomessa tuntuu korostuvan erittäin aikainen itsenäistyminen ja siirtyminen aikuisuuteen. Kun tulee täysi-ikäiseksi, silloin aletaan kohdella kuin täyttä aikuista, vaikka nuori itse ei kokisi millään tavoin olevan aikuinen tai valmis aikuisen vastuisiin. Kummallisinta on se, miten vanhemmat joskus reagoivat oman lapsen täysi-ikäisyyteen. Myönnän olevani yhä järkyttynyt siitä, kun yhden ystäväni äiti myönsi minulle suoraan hätistävänsä lastaan pois kotoa, koska tämä oli juuri tullut täysi-ikäiseksi. Mikä hoppu hänellä oli hätistää oma lapsensa pois kotoa puhumattakaan siitä, oliko hänen lapsensa edes valmis aikuisuuteen? Tällaista ajatusmaailmaa tunnutaan yhä viljeltävän ja se surettaa minua.

Joku voi olla jo 18-vuotiaana aikuinen kaikin tavoin, joku toinen ehkä vasta lähempänä 30:iä. Joku tietää jo lapsena, mitä haluaa tehdä, joku taas tietää vasta keski-iässä, puhumattakaan siitä miten elämä voi saada kesken kaiken täysin uuden suunnan. Pääpointtina on se, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen tie elämässä aukeaa omalla tavallaan.

Positiivisena näen kuitenkin sen, että tämä kulttuuri nuorten itsenäistymisen ja aikuistumisen suhteen on menettämässä jyrkkyyttään. Enää ei ole välttämättä täysin kummallista, että päälle parikymppisenäkin voi asua vielä vanhemmillaan ja vanhemmat sallivat sen. Ja vaikka itsekin olen vielä varsin nuori, niin rohkenen sanoa (niin kliseiseltä kuin se kuulostaa): Kyllä se oma paikka elämässä löytyy. Aina ei siltä tunnu ja joskus on täysin mahdotonta nähdä valoa omassa tulevaisuudessa, mutta kyllä se oma paikka silti jossakin on.

-----

Edellinen kirjoittaja esitti kysymyksen: Mikä on paras keino mielestäsi lievittää stressiä?

Parasta keinoa en ole löytänyt vielä tähän mennessä, mutta erilaisia keinoja kuitenkin on. Päätöksentekoon liittyvän stressin saa parhaiten pois päättämällä, että nukkuu yön yli ja päättää sitten (mikäli päätös ei vaadi välitöntä vastausta). Toisinaan paras keino on vain päättää olla rennosti eikä tehdä mitään, mikä vaatii ajatuksia tai tekemistä. Tämä voi tarkoittaa vaikka leppoisan kirjan lukemista, todella helpon pelin pelaamista tai muuten vain löhöilyä. Omaksi yllätyksekseni stressiä on vähentänyt myös tietoteknisten välineiden käyttämättömyys. Päivä tai pari ilman nettiä tai tietokoneen käyttöä jostain syystä virkistää minua aika hyvin.

Seuraavalta kirjoittajalta kysyn: Mikä mielestäsi määrittää sen, milloin ihminen on aikuinen?

- Leena

1 kommentti :

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Erityisesti tuo, että "potkitaan" aikuisuuteen todella aikaisessa vaiheessa ja vähän väkipakolla, on hämmentävää. Itse asuin jopa ammattikorkeakoulun ajan kotona, koska se oli taloudellisestikin järkevämpi ratkaisu. Ei se kotona asuminenkaan estä itsenäistymistä, koska yksin asuminen pelkästään ei suinkaan ole itsenäistymisen merkki. Minäkin maksoin omat laskuni jo ennen täysikäisyyttä ja täysikäisenä kotona asuessani autoin ostamalla ruokaa yhteiseen käyttöön yms. Tiedän kuitenkin monia jotka "itsenäisinä", yksin asuvina aikuisina tukevat mieluummin vanhempiin kuin omiin tekoihin.

    VastaaPoista