torstai 12. helmikuuta 2015

Opiskellen kohti kevättä


Taas on se aika vuodesta, jolloin kirjastojen lukusalit ja koulujen penkit täyttyvät ahkerista opiskelijoista ja koululaisista. Kevätlukausi pyörähti jo reilu kuukausi sitten käyntiin, mutta kevään tuloon ja kesälomaan on vielä reippaasti matkaa. Tulevana lauantaina on kuitenkin piristävä ystävänpäivä ja sunnuntaina onkin aika taas laskea mäkeä laskiaispullaa kaverin kanssa pulkassa mutustellen. Samalla kun käy sivistynyttä keskustelua teemasta ”manteli vai hillo”, voi jutella vaikkapa opiskelun iloista ja suruista.

Opiskelu on mukavaa, kun opittava aihe on edes jossain määrin kiinnostava. Vielä mukavampaa touhusta tulee, kun opettaja ei olemukseltaan kasva jäkälää, ja opiskelutoverit ovat kivoja ja samalla aallonpituudella. Parasta opiskelussa on oppimisen kokemukset ja onnistumisen elämykset. Myös myönteinen palaute lämmittää.

Aina lukeminen ei maistu. Silloin on fiksua tehdä jotain muuta.
Kaikki opinnot eivät välttämättä ole mukavia. Esimerkiksi pakolliset kielikurssit ja vieraalla kielellä sönköttäminen muiden kuunnellessa saa opiskelijan vääntelehtimään kiusaantuneesti pulpetissaan. Joskus oppitunnilla istuminen myös muodostuu puuduttavaksi pakkopullaksi. Vaikka kuinka yrittäisi keskittyä oleelliseen ja löytää kalvosulkeisista jotakin kiintoisaa, aina ei vain nappaa. Tällöin mieli vaipuu valmiustilamaiseen horrokseen ja olemus muistuttaa lähinnä puussa torkkuvaa laiskiaista.

Yksi asia mihin ei koskaan totu on esiintyminen. Seminaaritilanteet ja esitelmien pitäminen saavat monen kädet tärisemään ja perhoset pyörimään vatsassa. Itseään voi kuitenkin lohduttaa sillä tosiasialla, että suurin osa ihmisistä jännittää. Joten seuraavan kerran kun huomaat olevasi peura liikennevaloissa, hengitä ja ajattele, ettei tähän kuole.

Yksin ei ole mukava olla, vaikka itsenäinen opiskelu voikin muuten maistua. Olisi tärkeää, että jokaisella meistä olisi ainakin yksi oikea ystävä. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja olla oma itsensä koulussa ja sen ulkopuolella. Siksi kaikenlainen kiusaaminen on ehdoton no-no.

Jokainen oppii omalla tavallaan

Opiskelu on välillä raskasta esimerkiksi lukion koeviikolla, jolloin monen asian yhtäaikainen pänttääminen vie mehut ahkerimmiltakin opiskelijoilta. Etenkin väsyneenä tai stressaantuneena oppiminen vaikeutuu, jolloin mielikuvat epäonnistumisesta koetilanteessa voivat vallata mielen. Jos ajatus karkaa tai koestressi vie liikaa huomiota opittavasta itseen, tällöin voi olla järkevää heivata oppikirja ja tehdä jotain aivan muuta. Tunnollisuus on hieno piirre, mutta täydellisyyden tavoittelu lamauttaa. Etenkin perfektionisteille pänttäämisestä pidättäytyminen voi olla vaikeaa, mutta pidemmällä tähtäimellä voi olla rakentavaa opetella olemaan rennosti laiska. Ei tarvitse olla täydellinen, vaan riittävän hyvä menestyäkseen!

Sen sijaan, että pohtisi kuumeisesti mitäköhän opettaja tällä kertaa kysyy, on mielekkäämpää kysyä itseltään, mikä juuri minua kiinnostaa tässä aiheessa ja mitä minä haluan oppia. Ei kokeiden tarkoituksena ole rääkätä opiskelijoita ja tentata osaatko jonkin asia ulkoa, vaan ennen kaikkea selvittää mitä osaat ja mitä olet oppinut. Siksi on tärkeää kiinnittää huomio siihen, kuinka itse oppii parhaiten.

Opiskelu on tekniikkalaji, siinä missä piirtäminen tai vaikka lumilautailu. Ei ole vain yhtä tapaa oppia, vaan itsellensä sopivan tavan löytää vain kokeilemalla. Yksi viihtyy itsekseen tenttikirjan parissa, toinen tarvitsee kaveria oppiakseen. Joku toinen tekee muistiinpanoja eri väreillä koristellen, siinä missä joku toinen kutoo sukkia samalla keskittyneesti kuunnellen.

Opintotehot paranevat kun tuhertaa vihkoon.
Minulle piirtäminen on yksi keino keskittyä kuuntelemiseen. Olen aina piirtänyt ja kokenut sen rentouttavana asiana. Olen välillä miettinyt sitä, vaikutanko muiden silmissä välinpitämättöämältä tai tylsistyneeltä tuhertaessani luennolla. Piirtäminen ei kuitenkaan todellisuudessa vaadi minulta paljoa keskittymistä. Toimintana se auttaa minua kohdentamaan huomioni ja energiani kuultuun.

Opiskelun suurin arvo on opiskelussa itsessään

Opiskeluun liittyy monia asioita, jotka saavat niin opintonsa aloittaneen kuin vastavalmistuneenkin mietteliääksi. Mitä hyötyä pänttäämisestä on? Opiskelenko itselleni sopivaa alaa? Mitä sitten jos valmistuttua huomaa, ettei koulutuksella irtoa huippuduunia ja tuntuu muutenkin siltä, että opinnot ovat valuneet hukkaan?

Vaikka opintojen tarkoituksena on valmistaa ammattiin tai antaa valmiuksia työelämää varten, kaikki opiskelu on itsessään tärkeää. Jokainen oppitunnilla vietetty tunti ja luettu sivu antaa eväitä elämää varten. Opiskelu itsessään voi auttaa löytämään sen, mistä oikeasti on kiinnostunut ja mikä todella on itselle arvokasta. On tärkeää pysähtyä välillä miettimään, miksi opiskelen ja mitä opiskelulta itse haluaa.

Opiskelun ei tarvitse olla ajelehtimista kohti vääjäämätöntä, vaan kurssia on mahdollista muuttaa. Tarttuminen ruoriin saattaa pelottaa, mutta palkitsee lopulta.


***

Olipa mukavaa aloittaa kevätkauden bloggaaminen ensimmäisenä kirjoittajana! Syyskauden bloggaaminen sujui omalta kohdalta oikein mukavasti, mutta kieltämättä joulupaussi teki hyvää. Nyt riittääkin taas virtaa ja uusia ajatuksia teille kaikille yeesiläisille jaettavaksi näin blogin välityksellä!

Lopuksi haluan kysyä seuraavalta bloggaajalta kyssärin, johon voit vastata omassa blogikirjoituksessasi: Millainen on täydellinen talvipäivä?

Terkuin,

Pauli



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti