torstai 26. helmikuuta 2015

Kirje



Moi kaikki, oon uus bloggaaja ja aika uus näissä yeesin jutuissa muutenkin. Oon siis Lotta, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija Torniosta. Kirjotin nyt tämmösen kirjeen tänne:)



Hei!

Muistan kun kesällä olit meidän kanssa melkein joka päivä vaikka oli päiviä jolloin sinua ei nähty, mutta se ei kuitenkaan hirveänä haitannut kun oli kuitenkin tiedossa että tulet takaisin. Syksyllä aloit pikku hiljaa katoamaan meidän elämästä, et ihan yhtäkkiä onneksi. Viimeiset hetket kanssasi oli kyllä jo aika viileitä. Sitten lähdit, sinua ei näkynyt muutakuin kuvissa ja omissa muistoissa. Itku siinä melkein tuli. Sait aina mielen paremmaksi ja kun olit paikalla oli kiva tehdä kaikkea, uida, ulkoilla ja vain olla ja makoilla pihanurmella. Kun lähdit mieli meni maahan eikä uloskaan huvittanut lähteä. Mielummin jäi viltin alle kuuman kaakaon tai teen kanssa katsomaan leffoja ja ajattelemaan sinua.

Mutta kevät tulee niin mieli alkaa parantua, nään pieniä häivähdyksiä sinusta silloin tällöin ja se lämmittää heti mieltä suuresti. Sinua on ollut hirveä ikävä ja jälleen näkeminen sai snapchatin räjähtämään kun sinusta tuli paljon kuvia. Tiedämme että lähdet taas syksyn tullen pois mutta tulet kuitenkin takaisin ainakin oletetaan niin. Tervetuloa takaisin nytten meidän keskelle. Melkein kaikki ovat odottaneet sinua, lämpöäsi ja valoasi. Jaat meille kaikille energiaa, joillekkin enemmän ja joillekkin vähemmän.

Tervetuloa takaisin aurinko<3





Sain Annilta kysymyksen Mitkä on sinusta hyvän ystävän tärkeimmät ominaisuudet?
: vaikea luetella vain adjektiiveja, mutta ainakin luottamus on tärkeä asia. Sitten itse pidän sitä tärkeänä että uskaltaa olla oma itsensä ystävän seurassa ja voi roolit heittää nurkkaan.
Eli voisko sanoa että ystävä olis rento ja kiva. Tässä nyt jotain mutta kuitenkin kaikki on tärkeää ja kaikki on hyviä just semmosena kun on:)


Ja sitten seuraavalle bloggaajalle kyssäri, hmm... MIKÄ ON KEVÄÄN VAIKUTUS SINUUN?




-Lotta

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Aarrettakin parempi on hyvä ystävyys.



Hei, 

Minä olen Anni ja olen ollut Yeesin jäsen yksi ja puoli vuotta suunnilleen. Olen tehnyt kaikenlaista mukavaa tänä aikana kun olen Yeesiin kuulunut, ja päätin nyt kokeilla miten bloggailu minulta sujuu pitkän tauon jälkeen.

Tänään kirjoitan ystävyydestä ja ystävistä.
 
Ystävät tukevat ko tuntuu että seinät kaatuu niskaan, auttavat ongelmissa parhaansa mukaan ja ovat tarvittaessa vaan hiljaa ja kuuntelee. Tärkeintä mielestäni on se, että ystävien seurassa voi olla aivan oma itsensä ja he hyväksyvät sinut sellaisena mikä olet.
Minun ystävät syövät minun ruuat, sotkevat minun kodin ja tulee kyläileen iltasin, niin että minun nukkumaan meneminen venähtää, silti joka kerta olen iloinen kun nään heitä ja ihan syystä. 


Viikko sitten, helmikuun 14. päivä oli ystävänpäivä. Silloin varmasti moni muisti ystävää tekstarilla, ehkä laittoi kortin postissa ja osa varmasti myös vietti aikaa läheisten ystävien seurassa. Myös minä lähetin ystävänpäivä toivotuksen kaikille ystävilleni, ja vietin illan minulle todella tärkeän ihmisen seurassa. Katsoimme leffaa ja teimme ruokaa, olin onnellinen siitä ettei tarvinnut viettää ystävänpäivää yksin vaan olin hyvässä seurassa. 

Mielestäni joka päivä on ystävänpäivä ja viikon jokaisena päivänä voi muistaa ystävää. Usein kuulee perusteluksi sen ettei ehdi pitää yhteyttä koska on töitä, koulujuttuja sekä muita menoja, mutta sekin että pysähtyy hetkeksi ja kysyy ystävältä edes 'Mitä kuuluu?' varmasti piristää toista ja se ei vie paljoa aikaa. 
Haastan teidät kaikki, laittamaan viestiä teidän ystäville. Voit kertoa kuinka tärkeä hän on tai vaikka vaan kysyä kuulumisia, mutta tärkeintä on että pidät yhteyttä ja näytät että välität. 


Paras ystävä voi olla jollekkin lemmikki, sisarus, seurustelukumppani, luokkakaveri tai ehkä jompi kumpi vanhemmista. Tärkeintä on, että on joku jonka seurassa on hyvä olla, ja joka kuuntelee. 

Kaikkien joilla on ystäviä, pitäisi olla kiitollisia siitä, koska joillakin ei ole ketään kelle kertoa murheista tai jonka kanssa jakaa ilot. Ystävyys on asia johon kannattaa panostaa.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
– he eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.


Sain edelliseltä postaajalta eli Meriltä kysymyksen: Mikä inspiroi sinua?

Hmm, musiikki inspiroi minua paljon, sekä kuvat. Kuvissa inspiroivia asioita ovat värit sekä tunnelma.

Kysymykseni seuraavalle kirjoittajalle on: Mitkä on sinusta hyvän ystävän tärkeimmät ominaisuudet?

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

- Anni 


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Miete onnellisuudesta

Moi!

Mun nimi on Meri ja oon vasta muutama viikko sitten alottanut Yeesissä. Mielenkiintosta päästä mukaan tällaseen toimintaan ja jakamaan hyvää mieltä kaikille – vaikka sitten näiden kirjotusten muodossa. : )
En varmasti oo ainoo, josta tuntuu hieman orvolta keksiä aihe, joka kiinnostaa lukijoita, ilman pienintäkään hajua siitä, mikä sitten kiinnostaa lukijoita. Päätin siis kuunnella viisaampia, ja poimia tän tekstin punaiseksi langaksi Dalai Laman lausahduksen ”The purpose of life is to be happy”.

To be a wildflower, is to be the only one that doesn't need to be told how to grow...

Kliseistä kyllä, mä pohdin (välillä liikaakin) paljon onnellisuutta, hyvinvointia, elämän tarkotusta. Toi Dalai Laman lause tuskin avaa portteja mihinkään sen suurempaan ymmärryksen maailmaan, mutta ite oon monesti huomannut, että tässä elämässä monet odottaa koko aika jotakin. Että valmistuu koulusta, saa sen unelmiensa työpaikan, pääsee eläkkeelle. Kiirehditään eteenpäin valtavat määrät stressiä harteilla, silmät sumeina, juostaan kilpaa kellon kanssa. Nopeempaa ja nopeempaa, pakko ehtiä jonnekkin elämän etapille. Ja kun sinne ei päästä heti just ja nyt niin tuskastutaan ja masennutaan. Heti mulle kaikki nyt.

Nykypäivän maailma on hektistä ja se asettaa tiettyjä odotuksia ja vaatimuksia. Jossain vaiheessa sitä vaan mennään rajan yli. Unohdetaan, että se elämä on tässä ja nyt. Tää päivä voi olla sun viimeisesi. Ja mitä ihminen saavuttaa sillä pelkällä kilpajuoksulla? Hyvät arvosanat? Paljon rahaa? Onhan toki nekin tärkeitä, muttei niitä tärkeimpiä. Kyllä välillä pitää juosta ja kovaa. Mutta ei aina.

Insert beach setting, cotton candy smell, and warm sunshine

Mulle toi lause merkitsee hidastamista ja ympärilleen katsomista. Nauttimista. Ei kukaan voi olla onnellinen, jos vaan vetää henkihieverissä eteenpäin pakonomaisesti, huomaamatta muuta maailmaa. Ei silloin voi huomata kevään ensimmäistä leskenlehteä, naapurin mummoa joka hymyilee postilaatikolla, söpöä koiraa puistossa. Koska ei se onni enempää vaadi. Vain hetken pysähtymistä ja silmien avaamista maailmalle.

Ja sit toi Inkan kysymys, mikä on lempivuodenaikasi ja minkä takia?

Mun lempivuodenaika on ehdottomasti syksy. Tiedän, että monet sanoo tähän kesä, mutta mulle se just elokuun lopusta syyskuun alkuun oleva aika on sitä parasta aikaa vuodesta. Rakastan loppukesän ilta-aurinkoa, hieman viileempää säätä kuin keskikesällä ja jotenkin sitä tuntua, että nyt voi alottaa alusta. Syksyllä on taas hyvä syy kietoutua peiton alle sateella, tai mennä lenkille auringonpaisteeseen. Syksy on vaan yksinkertasesti paras. : D


Ja mun kysymys on: Mikä inspiroi sinua?


maanantai 16. helmikuuta 2015

Stressin orjat



Hei!

Nimeni on Inka ja ekaa postausta kirjoitan. Mahtavaa päässä kirjoittamaan tännekkin omia mielipiteitä ja kirjoituksia! Aloitan ensin Paulin kysymyksellä eli:

Millainen on täydellinen talvipäivä?
Täydellinen talvipäivä alkaa aikaisella heräämisellä. Loikoilen sängyssä ja katson Netflixiä. Aamupalaksi lämmintä juomista ja puuroa. Valoisan ajan aikana käymme kavereiden kanssa laskemassa pulkkamäkeä ja pitämässä hauskaa ulkona. Illalla istun viltin alla vielä hyvän kirjan kanssa.

Päiväni  olisi siis aika stressitön, eikö? Miettiessäni tekstiini aihetta, en saanut mitään ideaa. Haluan saada hyvän tekstin aikaan, jotta joku lukisikin sitä. Mitä, jos kirjoitan kirjoista? Äh, en lue kauheana kirjoja. Elokuvat? Opiskelu? Alkoi vaivata pieni stressi aiheen kanssa. Sepä se. Stressi. Aihe valittuna.

Suurin osa ihmisistä kärsii ns. turhanpäiväisestä stressistä. Pitää tavoitella täydellisyyttä, hankkia kalenteri täyteen tekemistä ja olla aina valmis suunnitelma päivälle.Viime keväänä päästyäni peruskoulusta, huomasin mihin elämäni oli mennyt. Ei irtiottoja arjesta, stressi painoi päälle ja täydellisyyden haku oli vallannut vapaa-aikani. Ainoa asia, mitä olin odottanut, olivat hyvät arvosanat. Koulupaperit olivat hyvät, mutta missä oli muu elämäni?

Siinä vaiheessa aloin opettelemaan "Ei"-sanan käyttöä. Teen asioita oman jaksamiseni ja aikatauluni mukaan. Koulu menee hyvin, Aikaa kavereille ja harrastuksille löytyy. En valtaa elämääni turhanpäiväisellä tekemisellä, enkä lupaudu mukaan asioihin, jotka eivät itseäni kiinnosta ja aiheuttavat turhaa stressiä. Asioilla on tapana järjestyä,

Toivon kovasti, kun ollaan päästy jo pitkälle kevättä, teille stressitöntä kesän odotusta! Muistakaa, että stressi ei saa olla hallitseva tekijä teidän päässänne.

Kysymys seuraavalle kirjoittajalle:
Mikä on lempivuodenaikasi ja minkä takia?


torstai 12. helmikuuta 2015

Opiskellen kohti kevättä


Taas on se aika vuodesta, jolloin kirjastojen lukusalit ja koulujen penkit täyttyvät ahkerista opiskelijoista ja koululaisista. Kevätlukausi pyörähti jo reilu kuukausi sitten käyntiin, mutta kevään tuloon ja kesälomaan on vielä reippaasti matkaa. Tulevana lauantaina on kuitenkin piristävä ystävänpäivä ja sunnuntaina onkin aika taas laskea mäkeä laskiaispullaa kaverin kanssa pulkassa mutustellen. Samalla kun käy sivistynyttä keskustelua teemasta ”manteli vai hillo”, voi jutella vaikkapa opiskelun iloista ja suruista.

Opiskelu on mukavaa, kun opittava aihe on edes jossain määrin kiinnostava. Vielä mukavampaa touhusta tulee, kun opettaja ei olemukseltaan kasva jäkälää, ja opiskelutoverit ovat kivoja ja samalla aallonpituudella. Parasta opiskelussa on oppimisen kokemukset ja onnistumisen elämykset. Myös myönteinen palaute lämmittää.

Aina lukeminen ei maistu. Silloin on fiksua tehdä jotain muuta.
Kaikki opinnot eivät välttämättä ole mukavia. Esimerkiksi pakolliset kielikurssit ja vieraalla kielellä sönköttäminen muiden kuunnellessa saa opiskelijan vääntelehtimään kiusaantuneesti pulpetissaan. Joskus oppitunnilla istuminen myös muodostuu puuduttavaksi pakkopullaksi. Vaikka kuinka yrittäisi keskittyä oleelliseen ja löytää kalvosulkeisista jotakin kiintoisaa, aina ei vain nappaa. Tällöin mieli vaipuu valmiustilamaiseen horrokseen ja olemus muistuttaa lähinnä puussa torkkuvaa laiskiaista.

Yksi asia mihin ei koskaan totu on esiintyminen. Seminaaritilanteet ja esitelmien pitäminen saavat monen kädet tärisemään ja perhoset pyörimään vatsassa. Itseään voi kuitenkin lohduttaa sillä tosiasialla, että suurin osa ihmisistä jännittää. Joten seuraavan kerran kun huomaat olevasi peura liikennevaloissa, hengitä ja ajattele, ettei tähän kuole.

Yksin ei ole mukava olla, vaikka itsenäinen opiskelu voikin muuten maistua. Olisi tärkeää, että jokaisella meistä olisi ainakin yksi oikea ystävä. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja olla oma itsensä koulussa ja sen ulkopuolella. Siksi kaikenlainen kiusaaminen on ehdoton no-no.

Jokainen oppii omalla tavallaan

Opiskelu on välillä raskasta esimerkiksi lukion koeviikolla, jolloin monen asian yhtäaikainen pänttääminen vie mehut ahkerimmiltakin opiskelijoilta. Etenkin väsyneenä tai stressaantuneena oppiminen vaikeutuu, jolloin mielikuvat epäonnistumisesta koetilanteessa voivat vallata mielen. Jos ajatus karkaa tai koestressi vie liikaa huomiota opittavasta itseen, tällöin voi olla järkevää heivata oppikirja ja tehdä jotain aivan muuta. Tunnollisuus on hieno piirre, mutta täydellisyyden tavoittelu lamauttaa. Etenkin perfektionisteille pänttäämisestä pidättäytyminen voi olla vaikeaa, mutta pidemmällä tähtäimellä voi olla rakentavaa opetella olemaan rennosti laiska. Ei tarvitse olla täydellinen, vaan riittävän hyvä menestyäkseen!

Sen sijaan, että pohtisi kuumeisesti mitäköhän opettaja tällä kertaa kysyy, on mielekkäämpää kysyä itseltään, mikä juuri minua kiinnostaa tässä aiheessa ja mitä minä haluan oppia. Ei kokeiden tarkoituksena ole rääkätä opiskelijoita ja tentata osaatko jonkin asia ulkoa, vaan ennen kaikkea selvittää mitä osaat ja mitä olet oppinut. Siksi on tärkeää kiinnittää huomio siihen, kuinka itse oppii parhaiten.

Opiskelu on tekniikkalaji, siinä missä piirtäminen tai vaikka lumilautailu. Ei ole vain yhtä tapaa oppia, vaan itsellensä sopivan tavan löytää vain kokeilemalla. Yksi viihtyy itsekseen tenttikirjan parissa, toinen tarvitsee kaveria oppiakseen. Joku toinen tekee muistiinpanoja eri väreillä koristellen, siinä missä joku toinen kutoo sukkia samalla keskittyneesti kuunnellen.

Opintotehot paranevat kun tuhertaa vihkoon.
Minulle piirtäminen on yksi keino keskittyä kuuntelemiseen. Olen aina piirtänyt ja kokenut sen rentouttavana asiana. Olen välillä miettinyt sitä, vaikutanko muiden silmissä välinpitämättöämältä tai tylsistyneeltä tuhertaessani luennolla. Piirtäminen ei kuitenkaan todellisuudessa vaadi minulta paljoa keskittymistä. Toimintana se auttaa minua kohdentamaan huomioni ja energiani kuultuun.

Opiskelun suurin arvo on opiskelussa itsessään

Opiskeluun liittyy monia asioita, jotka saavat niin opintonsa aloittaneen kuin vastavalmistuneenkin mietteliääksi. Mitä hyötyä pänttäämisestä on? Opiskelenko itselleni sopivaa alaa? Mitä sitten jos valmistuttua huomaa, ettei koulutuksella irtoa huippuduunia ja tuntuu muutenkin siltä, että opinnot ovat valuneet hukkaan?

Vaikka opintojen tarkoituksena on valmistaa ammattiin tai antaa valmiuksia työelämää varten, kaikki opiskelu on itsessään tärkeää. Jokainen oppitunnilla vietetty tunti ja luettu sivu antaa eväitä elämää varten. Opiskelu itsessään voi auttaa löytämään sen, mistä oikeasti on kiinnostunut ja mikä todella on itselle arvokasta. On tärkeää pysähtyä välillä miettimään, miksi opiskelen ja mitä opiskelulta itse haluaa.

Opiskelun ei tarvitse olla ajelehtimista kohti vääjäämätöntä, vaan kurssia on mahdollista muuttaa. Tarttuminen ruoriin saattaa pelottaa, mutta palkitsee lopulta.


***

Olipa mukavaa aloittaa kevätkauden bloggaaminen ensimmäisenä kirjoittajana! Syyskauden bloggaaminen sujui omalta kohdalta oikein mukavasti, mutta kieltämättä joulupaussi teki hyvää. Nyt riittääkin taas virtaa ja uusia ajatuksia teille kaikille yeesiläisille jaettavaksi näin blogin välityksellä!

Lopuksi haluan kysyä seuraavalta bloggaajalta kyssärin, johon voit vastata omassa blogikirjoituksessasi: Millainen on täydellinen talvipäivä?

Terkuin,

Pauli