torstai 18. joulukuuta 2014

Koska meillä on joulu...

Opinnot ovat tältä vuodelta ohitse. Tiistaina oli viimeinen tentti jonka jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin Imatralle. Edellisen viikonlopun sain ottaa aika rennosti sillä viimeinen tentti oli akateemista kirjoittamista eikä siihen juuri voi lukea. Treeni olisi kyllä varmaan tehnyt hyvää, mutta se on sitten aivan toinen asia…

Koska meillä on joulu
 Käytin viime viikonloppua hyväkseni tavaroiden läpi käyntiin ja pakkailin mukaan tavaroita joita en kaikesta huolimatta välttämättä tarvitse vaikka ne olinkin mukaan ottanut. Niin sanottu joulusiivous siis. Nyt olisi sama edessä Imatralla. Huone tuntuu hyvin täydeltä ja sekavalta, sillä se on edelleen siinä tilassa missä se oli silloin kun lähdin opiskelemaan ja muutin tavarani vuokrakaksiosta takaisin vanhemmilleni, no, ei nyt ehkä ihan niin huonossa tilassa enää, mutta paljon on edelleenkin vain laatikoissa ja laatikot ympäri huonetta. Enemmän tavaraa kuin tarvitsen joka tapauksessa ja nyt olisi taas aika käydä niitä lävitse. Osittain haluaisin vain heittää kaiken roskiin, mutta ymmärrän ettei siinä ole mitään järkeä. Siellä on ihan järkeviä asioita. Ottaen huomioon että olen niitä jo ainakin viiteen otteeseen tänä vuonna jo käynyt läpi ja heittänyt suuren osan pois…oikeastaan siellä on siis parhaat jäljellä. Ei mitään täysin turhaa ole voinut selviytyä kaikista aikaisemmista karsinnoista. Joulusiivouspa tosiaan. Mitä heittää pois kun on jo moneen otteeseen päättänyt että näistä en raaski luopua? Kirjat? Elokuvat? Askartelutarvikkeet? Urheilukamat? Pelit? Ei. Ja sitten kuitenkin kyllä. Pakkohan noille jotain on tehdä. En kuitenkaan tarvitse niitä päivittäin, tai edes viikoittain. Osaa ehkä, mutta niitä ei ole kimppakämpässä järkeä säilyttää. Kirjoista ja sarjakuvista taas en vain raaskisi luopua, ne ovat kuin rakkaita ystäviä. Niitähän minulla tietysti on eniten. Niitä ja elokuvia ja tv-sarjoja.

Yritän ajatella positiivisesti. Teen tuon siivouksen mahdollisimman nopeasti pois alta, niin voin huoletta treenata joululauluja sellolla, lukea kirjaa tai vaikka lähteä serkun luo kyläilemään. Voisihan sitä vaikka vaihteeksi pelata jotain lautapeliä kun siitä on taas jo viikko päässyt vierähtämään. Joululahjatkin kun on jo pääpiirteittäin hankittu, niin suurin murhe on miettiä mitä kivaa voisi tehdä kun on aikaa ja mahdollisuuksia. Kirjat ovat kyllä päässeet hieman pölyttymään odotellessaan avautumista ja niitä on melkoinen pino odottamassa… No, yksi asia kerrallaan. Tälle illalle se on tuo edessä avautuva näkymä joka odottaa läpikäyntiä. Onhan joulusiivous kuitenkin aika perinteinen joulua edeltävä puhdistautumisrituaali ja vaikka keskitänkin tällä hetkellä vain yhteen huoneeseen, luo se kuitenkin mahdollisuuden puhtaampaan, raikkaampaan mielentilaan. Voi hyvillä mielin keskittyä nauttimaan joulun ajasta ja sen tuomasta rauhasta kun ei ole keskeneräisiä tehtäviä mieltä painamassa.

Miksi tätä edes pohdin? No, minä aloitin aika tarkalleen vuosi taaksepäin lukemaan enemmän minimalismista ja sen seurauksena heitin itselleni haasteen ylimääräisten ja tarpeettomien tavaroiden pois heittämisestä. En saavuttanut silloin asettamaani puolen vuoden tavoitetta, mutta en kuitenkaan jättänyt asiaa siihen. Opiskelupaikan saaminen itse asiassa avusti tavoitetta entisestään, koska nyt minulla ei yksinkertaisesti ole tilaa säilyttää kaikkea tavaraa jonka omistan. Käytän vanhempieni taloa varastona ja koska uskon että kaikki mikä joutaa varastoon on ylimääräistä (sillä periaatteella en tarvitse niistä mitään). Osan tarvitsen siinä vaiheessa jos ja kun saan oman asunnon, mutta suuri osa on enemmän esteettistä kuin tarpeellista. Tai ei nyt kyllä esteettistäkään, pikemminkin hyödyllistä jota minä en tarvitse. Yritän kuitenkin vähentää yhä edelleen ja parhaiten sen itse huomaan siinä kuinka vähän haluan ostaa yhtään mitään. Ajatukset päätyvät nopeasti ”Tarvitsenko tätä?” ja ”Miksi?” –raiteille. On minulla vielä tehtävää, ei sillä. Joitain asioita ostan edelleen ajatusta nopeammin ja se pitäisi saada karsittua pois.



Edellinen bloggaaja kyseli millaista on mielestäni hyvä elämä. Hyvä elämä…jaa-a… Hyvä elämä on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, itselle tarpeellisia asioita, tärkeitä ihmisiä…Sitä on elämä, jonka lopuksi on kiitollinen olemassaolostaan ja niistä kaikista kokemuksista joita se toi mukanaan.

Huh. Kuulostipa mahtipontiselta. Tarkoitin vain, että hyvä elämä koostuu monista hetkistä ja vaikkei kaikki aina menekään niin kuin itse kuvitteli tai toivoi, jokainen hetki kuitenkin antaa lisäarvoa itselle ja omalle elämälle. Pitää vain rohkeasti kohdata niin ilot kuin surutkin, sillä molemmat ovat osa elämää.    


Heitetäänpä seuraavalle bloggaajalle jouluisempi kysymys: 
Miksi sinä juhlit joulua?


Iloisia joulusiivouksia muillekin ja hauskaa joulunaikaa.

//asta

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti