keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vanha rakkaus

Teos (osa siitä) vuodelta 2001
Olen jo pari vuotta taaksepäin viimein myöntänyt olevani askartelija. En kuitenkaan ole viime vuosien askarteluistani huolimatta keskittynyt millään lailla siihen puoleen josta olen todella paljon aikoinani nauttinut, nimittäin piirtämiseen. Löysin sen uudelleen eilen. Sain Pinterestin kautta löytämästäni kilpailusta inspiraation ja hahmottelinkin luonnoslehtiöön idean jonka päätin toteuttaa ja osallistua kilpailuun. En millään muotoa usko kilpailusta mitään voittavani, pääosin koska se on kansainvälinen kilpailu, mutta koska se sai mielenkiintoni ja piirustushaluni heräämään, päätin sen joka tapauksessa lähettää. En tehnyt sitä eilen valmiiksi, tai tavallaan tein, mutta uskon haluavani lisätä siihen vielä jotakin, en vain tiedä mitä. Minulla on vielä useampi päivä aikaa julkaista se, joten voin hyvin odottaa hetken. Kahdeksan tunnin piirtelyn jälkeen (siitä on siis aikaa kun olen viimeksi piirtänyt ja olen hyvin pikkutarkka useassa asiassa), olen nyt tyytyväinen tulokseen ja muistan taas miksi olen joskus rakastunut piirtämiseen. Harmittaa suorastaan että olen kyseisen harrastuksen lähes täysin hyljännyt noin kymmenen vuotta sitten. Kuinka paljon olisinkaan voinut tässä ajassa nauttia siitä ja kehittää taitojani, sillä kehitettävää riittää. Koska osallistun sillä kilpailuun, en laita edes väliaikaisesta työstä kuvaa tämän kirjoituksen oheen, mutta käyn lisäämässä sen viikon päästä viimeistään, tai ainakin osan siitä.

Haluaisinkin kehottaa kaikkia muistelemaan niitä harrastuksia joista on joskus nauttinut, ja jotka on jossain vaiheessa syystä tai toisesta hylännyt. Olisiko niissä jotakin mikä saattaisi rikastuttaa nykyistä elämää?

* Lisäys: piirrostyö ja lopullinen, koneella väritetty työ. Parempikin olisi voinut olla mutta minulla oli rajallisesti aikaa käyttää ja tuossakin meni aikaa. 





-------------------------

Pauli haastoi minut tutkimaan mielikuvia sanonnoista ”jokainen on oman elämänsä seppä” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään”. Nämähän ovat mielestäni hyvin erilaisia sanontoja ja herättävät minulla ainakin hyvin erilaiset mielikuvat.

Jos lähestyn aihetta mielen hyvinvoinnin kannalta, sanoisin melkein että ensimmäinen sanonta ”jokainen on oman elämänsä seppä”, on luonteeltaan jopa hieman negatiivinen. Se väittää, ettei omaan elämään vaikuta kukaan muu kuin henkilö itse ja sehän ei pidä paikkaansa. Totta kai me kukin valitsemme henkilöitä omaan elämäämme, mutta nuo ihmiset vaikuttavat ja muokkaavat sitä siinä missä ihminen itsekin. On hienoa että muistamme osuutemme oman elämämme rakentamisessa, koska se kuitenkin on oma elämämme, mutta muut ihmiset vaikuttavat ja saavatkin vaikuttaa siihen. Uusilta ihmisiltä ja ystäväpiiristämme saamme vaikutteita jotka muokkaavat meitä kaiken aikaa eteenpäin.

Toinen sanonta, ” kukaan ei ole seppä syntyessään”, sen sijaan antaa positiivisemman mielikuvan, sillä se muistuttaa ettei kukaan osaa asioita automaattisesti, vaan että elämämme on jatkuvaa oppimista. Se on hieno asia että jokainen päivä osaltaan kerryttää tietojamme ja taitojamme, kehittäen meitä ihmisinä.


Haastan seuraavan bloggaajan vastaamaan myös teille lukijoille asettamaani haasteeseen, eli miettimään onko jokin itselle mieleinen harrastus jäänyt vähemmälle huomiolle. Pohdi asiaa, ja kerro löysitkö jotain uudelleen.

//asta

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti