sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Opinnot takana ja elämä edessä?

Morjensta pöytään!

Kuten on tullut tavaksi, aloitan blogiavautumiseni vastaamalla edellisen kirjoittajan kysymykseen. Edellinen bloggaaja Saara heitti kysymyksen, että missä näen itseni 5 vuoden kuluttua. Ensimmäiseksi haluaisin kommentoida tähän, että etkö nyt sitten hyvä ihminen mitään vaikeampaa keksinyt? :D Asun tällä hetkellä Berliinissä toista vuotta. Ennen kuin muutin tänne kerkesin olla Englannissa haisemassa opintojen perässä melkein vuoden. Ennen Englantia olen tyytynyt ihan Suomen olojen jännitykseen. Koska ELÄMÄ ON SEIKKAILU, voin 5 vuoden päästä nähdä itseni asumassa yhtä hyvin Suomessa, Saksassa kuin missä tahansa muuallakin. Alueellinen sijainti on siis toissijaista – niin kauan kun on mielenkiintoisia työtehtäviä ja hyvää porukkaa ympärillä.

Ole rohkeasti oman elämäsi supersankari!
Joskus kieltämättä tuntuukin, että elämä on täynnä kysymysmerkkejä. Että hommat menee eteenpäin vähän niin kuin tämä teksti – mielessä on jokin visio, mutta ei varmaa tietoa miten sen tavoittaa, mitä tulee tapahtumaan matkan varrella ja johtaakohan tämä nyt sitten kuitenkaan oikeastaan mihinkään. Koitetaan siis säheltää tässä jotain ja katsotaan sitten, että millaisen pläjäyksen sitä saikaan oksennettua paperille. Itseäkin hieman jännittää. Näin on usein myös elämässä – mielessä on haaveita, tavoitteita ja visioita, mutta täydellistä varmuutta tulevasta ei kuitenkaan ole. Tavoitteiden saavuttamiseksi saattaa edessä olla mm. asuinpaikan vaihto, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uusien taitojen opettelu.

Muistan itse hyvin elävästi englanninkielisten liiketalouden opintojeni alkuvaiheessa, kun meinasin saada henkisen sydänkohtauksen jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Opintoihimme nääs kuului järkyttävä määrä esitelmiä. En tuolloin ymmärtänyt kuka helkkari tykkää pitää esitelmiä ja varsinkaan ENGLANNIKSI. Sanomattakin lienee selvää, että näiden tehtävien suorittaminen aiheutti järkyttävän määrän ylimääräistä hikoilua ja ahdistusta. Hetki sitten opintoni päättäneenä juuri tuo aika on kuitenkin kasvattanut itseäni ihmisenä kaikesta eniten – mukavuusalueelta poistuminen ja haasteista selviäminen. Tänä päivänä harmittaakin kovin, että nykyiseen työkuvaani ei kuulu esitelmien pito millään lailla.

Jos tästä sepustuksesta jotain jäi käteen, niin toivottavasti seuraava: Kyllä. Elämä on täynnä haaveita, tavoitteita, haasteita ja kysymysmerkkejä. Kaikki tämä yhdessä kuitenkin tekevät elämästä jännittävän, hauskan ja elämisen arvoisen. Sekä haasteet että kysymysmerkit pitää vain oppia hyväksymään ja näkemään positiivisesti.

Blogin protokollan mukaisesti minun tulee esittää seuraavalle bloggaajalle jokin hassunhauska ja fantsu kysymys. Kysymykseni kuuluu, että mikä on kaikista erikoisin taitosi? Nyt ei siis puhuta mistään matematiikasta tai kielten puhumisesta, vaan jostain todella erikoisesta! Osaatko esim. hyppiä päälläsi, arvata lappu silmillä mikä mauste on kyseessä heittämällä purkin ikkunasta ulos, tai jotain muuta?

Mielenkiinnolla odottaen.......


Essi L.

3 kommenttia :

  1. "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?" on typerin kysymys, joka työhaastatteluissa esitetään. Se perustee perinteiseen, lineaariseen yhteiskuntamalliin, jossa on tavoiteltava tietynlaisia asioita. Olen ollut kaksi vuotta samalla työnantajalla, mutta pisin työpätkä oli 8 kk. Silti joka kerta uudessa haastattelussa kysytään, missä näen itseni 5 vuoden päästä. Vastaus on, että jos nykymeno jatkuu, olen haastattelussa neljättätoista kertaa. Jos ajattelen elämääni viisi vuotta taaksepäin, olen asunut neljässä eri maassa, opiskellut kaksi vuotta siellä, ollut harjoittelussa täällä, matkustellut maailmaa ja tehnyt pätkätöitä.Yritä siinä miettiä, missä olet viiden vuoden päästä. Minua ei yhtään haittaa pätkätyöt - elämäntyylini, kuten monen muun nykynuoren, ei vaadi vakituista työpaikkaa. On jopa helpottavaa, kun tietää, ettei jotain tee ikuisesti. Mutta sitten ei pitäisi kysyä tyhmiä kysymyksiä, kuten missä näet itsesi viiden vuoden päästä.

    Kesti pitkään ennen kuin onnistuin vastaamaan työhaastattelussa "oikein". Eli "näen itseni tämänkaltaisen organisaation tehtävässä X" (joka on 1-2 pykälää ylempänä kuin mitä olet hakemassa).

    VastaaPoista
  2. Hihi, ihanaa että onnistuin vähän herättämään keskustelua tuolla kysymyshaasteellani Essille. :D Tiiän itsekin, ettei elämää voi suunnitella liikaa eteenpäin, mutta silti monet tekee sitä, myös tuttavapiirissäni. Siksi halusin kysyä tän kysymyksen, ja sain siihen hienon vastauksen. Kiitos Essi L.!

    -työharjoittelija Saara

    VastaaPoista
  3. Väittäsin, että jokaisella meistä on jokin unelma tai visio tulevaisuutemme suhteen, oli se visio sitten ammatillinen tai mikä muu tahansa. Tavat vision toteuttamiseksi niin kuin itse visiokin saattavat hyvinkin muuttua matkalla.

    Kiitos kannanotosta! Tällaista lisää!

    VastaaPoista