sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kirjoittamisen riemusta ja tuskasta



Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa, kun tietää mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen on myös periaatteesa hyvin helppoa. Kirjoitusprosessi alkaa yksittäisten ajatusten kirjaamisesta paperille, jonka jälkeen sanat rakentuvat kuin itsestään sulavaksi tekstiksi. Käytännössä homma ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertaista. Jokaista meistä vaivaa ainakin joskus kirjoitusjumi, kun pää lyö tyhjää ja kirjoittaminen takkuaa. Mikä sitten avuksi?

Opiskelijoiden hyvinvointia edistävän Nyytin verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessa (linkki alhaalla) pohditaan kirjoittamisen aloittamisen vaikeutta. Marakatin lyödessä lyödessä lautasia pääkopassa kannattaa kynänpään pureskelun sijaan istua alas ja kirjoittaa, mitä vain mieleen tulee. Tekstin aloituksesta ei kannata stressata liikaa, vaan keskittyä niihin asioihin, joista tietää ja on eniten sanottavaa. Kun tekstiä lopulta saadaan paperille sitä voi myöhemmin muokata ja jäsentää selkeämmäksi. Jos deadline pukkaa päälle, voi olla viisasta hyödyntää jaksottaista kirjoittamista (ns. pomorodo-tekniikka) tai jos kirjoittaminen ahdistaa, voi kirjoituspäiväkirjan kirjoittaminen auttaa eteenpäin.

Vinkeistä saattaa olla apua, kun tietää mistä kirjoittaa. Mitä jos ei tiedä, mistä kirjoittaa? Joskus selailu netissä voi auttaa ja voi törmätä johonkin ajankohtaiseen teemaan ja kirjoitukseen, joka herättää ajatuksia. Tämäkin teksti sai alkunsa selailemalla nettiä – etsin nimittäin vinkkejä omaan kirjoitusjumiini tämän blogikirjoituksen aloittamiseksi.

Kirjoittaminen on joskus hyvin stressaavaa, etenkin jos kyseessä on jokin tärkeä ja laaja-alainen projekti, kuten opinäytetyö tai gradu. Omalla kohdallani gradun tekeminen oli pitkä prosessi, jota varten joutui lukemaan ja sisäistämään paljon tietoa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin itse kirjoittaminen. Oma teksti tuntui riittämättömältä ja kömpelöltä, ajatukset takkuilivat ja kirjoittaminen ahdisti. Gradussa kului ikuisen viilailun ja korjailun vuoksi kaksi vuotta, mutta kun lopulta työn palautti ja vieläpä sai siitä kohtalaisen hyvän arvosanan, jouduin kysymään itseltäni: oliko se tosiaan kaiken sen stressaamisen arvoista? 

Tunnollisuus ja korkea tavoitetaso ovat hienoja ominaisuuksia, mutta liiallinen tunnollisuus ja perfektionismi lamaannuttavat. Tulisiko sittenkin tyytyä riittävän hyvään täydellisyyden tavoittelun sijaan?

Vaikka kirjoittamiseen liittyy paljon kimurantteja ja hankalia elementtejä, kirjoittaminen on toisaalta joskus hyvin palkitsevaa. Sanoilla on usein myös terapeuttinen luonne: omien mietteiden kirjaaminen paperille saattaa selkeyttää ajatuksia ja antaa uusia oivalluksia. Tässä mielessä kirjoituspäiväkirjan tai vaikkapa blogin pitäminen saattaa auttaa kirjoitusjumissa, etenkin opinnäytetyötä tai gradua kirjoittaessa. 


*****

Edellinen bloggaaja eli Maria kysyi kirjoituksensa lopuksi, voiko raha tehdä onnelliseksi. Vastaan kliseisesti, että raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa elämää. On kuitenkin selvää, että onnellisuutta voi olla vaikeaa kokea, jos elää jatkuvassa puutteessa ja köyhyydessä. On tunnettu tosiasia, että köyhyys on suurin yksittäinen uhka mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Vähävaraisuus voi saada kyseenalaistamaan oman arvon rahaa palvovassa kutlttuurissa, mutta saa samalla kysymään, onko raha todella ihmisen mittari. Rahalla saamme ehkä kauniin kodin ja hienoja vaatteita, mutta todellisuudessa se, mitä kaipaamme on muiden arvostus ja rakkaus. Tavaroiden ja materian haaliminen saattaakin tuoda helpotusta arjen ahdistuksiin, mutta ei välttämättä auta täyttämään sisäisiä tyhjyyden ja arvottomuuden tunteita. Rikkauksien etsimisen sijaan kannattaakin etsiä onnea ihan arkisista, tavallisista asioista.

Seuraavalta bloggaajalta haluan kysyä, mitä sinulle tulee mieleen seuraavista sanonnoista: ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään”. Oikeaa vastausta ei luonnollisesti ole, mutta voit esimerkiksi miettiä sitä, kuinka sanonnat kytkeytyvät mielen hyvinvointiin jne.

Terveisin,

Pauli




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti