torstai 27. marraskuuta 2014

Anna hyvän kiertää

Opinnäytetyötä tehdessäni törmäsin ongelmaan, jossa minun oli vaikea löytää viimeiseen käsiteltävään aiheeseeni materiaalia. Tämä osuus opparistani oli myös sellainen, jolla näkisin olevan kaikista merkittävin arvo koko työssä. Päätin pistää kyselyä työtovereilleni aiheesta. En odottanut minkäänlaista vastausta kysymykseeni, sillä kaikilla riitti hommia omissakin töissä. Ehdin harkita viimeisen osuuden karsimista pois työstäni.

Yksi työtovereistani, jolta kyselin tietoa opinnäytetyöhöni, järjesti erillisen palaverin, kutsui meidät kaikki mukaan ja kävi läpi aihetta kunnolla. Olin täysin ällikällä lyöty siitä, miten nopeasti palaverikutsu tuli ja että lähes kaikki kutsutut osallistuivat siihen. Sain hyvin materiaalia opinnäytetyötäni varten, mutta ennen kaikkea sain apua siihen, vaikken odottanut kenenkään todella vastaavan kyselyyni. Tästä olen tavattoman kiitollinen kollegalleni, joka on uhrannut omaa aikaansa aiheen läpikäyntiin ja kirjoittamani materiaalin oikolukuun ja hienosäätöön.

Avun pyytäminen on jostakin syystä minulle vaikeaa. Yleensä pyydän apua vasta sitten, kun kaikki muut mahdolliset keinot on käytetty. Lienenkö jotenkin ylpeä tai hieman liian itsenäinen, mutta välillä apua pyytäessäni tunnen itseni hölmöksi. Toisinaan huomaan, että kun kysyn apua, en välttämättä saa apua siihen ongelmaan, joka minulla on ratkaistavana. Pitää vielä kaiken lisäksi kysyä apua "oikealla" tavalla ja "oikealta" henkilöltä.

Mutta kun saa juuri sen avun, mitä tarvitsee ja jonka toinen suostuu antamaan, tunne on sanoinkuvaamaton. Tunnen pitkästä aikaa syvää kiitollisuutta toista ihmistä kohtaan tämän auttavaisuuden vuoksi. En tiedä, kuinka harvinaista on saada tällaista apua ja nimenomaan työporukassa, mutta minä olen kaikesta saamastani avusta hyvin kiitollinen.

Toivon mukaan jatkossa voin itse auttaa vastaavasti muita työtovereitani ja uusia tuttavuuksia. Haluan antaa hyvän kiertää tässä asiassa. Toisen auttaminen paitsi antaa hyvää mieltä autettavalle, se myös piristää auttajan mieltä. Siitä koostuu hyvä meininki yhteisössä, oli kyse töistä, opiskelusta tai mistä tahansa ihmisjoukosta, joka muodostaa jonkinlaisen yhteisön.

-----

Edellinen kirjoittaja kysyi minulta: miksi talvi on parempi vuodenaika kuin kesä? Paremmasta en tiedä, mutta talvesta löydän montakin positiivista asiaa, kun kerta pidän talvesta. Tässäpä siis pikaisesti listattuna muutama positiivinen asia, mitä talvesta löydän:
- ihmiset vaikuttavat rauhallisemmilta (ja jopa järkevimmiltä) kuin kesällä
- lumi (jos on lunta) ja pakkaslumi
- kumeat äänet lumen myötä (esim. miten lumi narskuu kenkien alla)
- mahdollisuus luistelemiseen ulkona
- paljon lomia ja juhlia (Suomessa itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi, talviloma)
- jäätelön syönti ulkona kylmässä antaa aivan omanlaisen tunteen kuin kesällä
- tähtitaivas
- "jääputoukset" kallioissa

Seuraavalta bloggaajalta kysyn: Milloin ja missä asiassa sait viimeksi merkittävää apua? Pistäkääpä lukijat vaikka kommentteihin omat kokemuksenne avunsaamisesta. Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia avunsaamisesta ja siitä, miten helpoksi itse kokee avun pyytämisen.

- Leena

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tanssi on ihanaa part 2! :)

Tänään mä kirjoitan taas tanssista! Sori piinaan teitä tällä aiheella, koska tanssi on mulle niin tärkeetä ja haluisin, että se olis tärkeetä myös kaikille muille ;) Eiks se yleensä mee niin, että jos on joku ihana asia elämässä, niin siitä haluaa kertoa kaikille muillekin..ja ihmettelee, että miks en muut ei tajuu, kuinka ihana se on! Sama juttu taitaa toimia parisuhteessakin. Siis se, että kuvittelee, että oma kumppani on vähintäänkin jotain Supermanin luokkaa! Tai toi vaihe kestää siis jonkun aikaa...ei välttämättä ikuisesti ;)

Tässä yks tanssiin liittyvä video, joka kannattaa katsoa:

Elli, the girl with a heart-video!

Olin siis tänään opettamassa reggaetonia ja tuli tosi hyvä fiilis, koska ihmiset on niin iloisia! Uskokaa tai älkää, mutta positiivisuus ja energia leviää. Se on tosi tarttuvaa. Jos ryhmässä on huono energia niin sen huomaa heti. Tässäkin asiassa kannattaa luottaa omiin tunteisiin. Jos joku asia ei tunnu hyvältä, niin se ei varmastikaan ole hyväksi. Ja sit kannattaa tehdä jotain muuta. 

Minä ja Karo WeLoveDance-kilpailussa Kulttuurikeskus Caisassa :)


Toisaalta moni asia ei tunnu hyvältä sen takia, että sen eteen saattaa joutua tekemään tosi paljon töitä ennen kuin pääsee tavoitteeseensa. Esimerkiksi minä baletti-tunnilla toimii tässä hyvin esimerkkinä. Aloitin baletin noin kuukausi sitten ja olen aivan pihalla koko tunnin! Mutta nautin tunnilla olemisesta kuitenkin todella paljon. Olen varmastikin koko ryhmän huonoin, mutta se ei haittaa, koska haluan kehittyä. Ja mun mielestä paras keino kehittyä on tanssia parempien kanssa. Jos on aina "parempi" kuin muut, niin mistä vastus löytyy? Jotta vois kehittyä, niin pitää olla mukavuusalueen ulkopuolella.



Edellinen kirjoittaja kysyi multa, että onko jokin harrastus jäänyt vähemmälle huomiolle. Mulla ei tällä hetkellä ole oikein muita harrastuksia kuin tanssi, mutta venyttely on jäänyt vähemmälle huomiolle viime aikoina, mikä on tietenkin tosi huono juttu. Koska pitäisi venytellä enemmän!




Seuraavalta kirjoittajalta kysyisin, että miksi talvi on parempi vuodenaika kuin kesä? Kysyn tämän, koska talvea kestää nyt pari kuukautta ainakin ja olisi hyvä etsiä jotain positiivista talvesta ;) Itse nimittäin rakastan lämpöä ja aurinkoa! Mutta talvessakin on omat hyvät puolensa.

Tässä vielä mun yks lyhyt tanssivideo. ;) 

Ihanaa talvea kaikille :)
T.Petra

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vanha rakkaus

Teos (osa siitä) vuodelta 2001
Olen jo pari vuotta taaksepäin viimein myöntänyt olevani askartelija. En kuitenkaan ole viime vuosien askarteluistani huolimatta keskittynyt millään lailla siihen puoleen josta olen todella paljon aikoinani nauttinut, nimittäin piirtämiseen. Löysin sen uudelleen eilen. Sain Pinterestin kautta löytämästäni kilpailusta inspiraation ja hahmottelinkin luonnoslehtiöön idean jonka päätin toteuttaa ja osallistua kilpailuun. En millään muotoa usko kilpailusta mitään voittavani, pääosin koska se on kansainvälinen kilpailu, mutta koska se sai mielenkiintoni ja piirustushaluni heräämään, päätin sen joka tapauksessa lähettää. En tehnyt sitä eilen valmiiksi, tai tavallaan tein, mutta uskon haluavani lisätä siihen vielä jotakin, en vain tiedä mitä. Minulla on vielä useampi päivä aikaa julkaista se, joten voin hyvin odottaa hetken. Kahdeksan tunnin piirtelyn jälkeen (siitä on siis aikaa kun olen viimeksi piirtänyt ja olen hyvin pikkutarkka useassa asiassa), olen nyt tyytyväinen tulokseen ja muistan taas miksi olen joskus rakastunut piirtämiseen. Harmittaa suorastaan että olen kyseisen harrastuksen lähes täysin hyljännyt noin kymmenen vuotta sitten. Kuinka paljon olisinkaan voinut tässä ajassa nauttia siitä ja kehittää taitojani, sillä kehitettävää riittää. Koska osallistun sillä kilpailuun, en laita edes väliaikaisesta työstä kuvaa tämän kirjoituksen oheen, mutta käyn lisäämässä sen viikon päästä viimeistään, tai ainakin osan siitä.

Haluaisinkin kehottaa kaikkia muistelemaan niitä harrastuksia joista on joskus nauttinut, ja jotka on jossain vaiheessa syystä tai toisesta hylännyt. Olisiko niissä jotakin mikä saattaisi rikastuttaa nykyistä elämää?

* Lisäys: piirrostyö ja lopullinen, koneella väritetty työ. Parempikin olisi voinut olla mutta minulla oli rajallisesti aikaa käyttää ja tuossakin meni aikaa. 





-------------------------

Pauli haastoi minut tutkimaan mielikuvia sanonnoista ”jokainen on oman elämänsä seppä” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään”. Nämähän ovat mielestäni hyvin erilaisia sanontoja ja herättävät minulla ainakin hyvin erilaiset mielikuvat.

Jos lähestyn aihetta mielen hyvinvoinnin kannalta, sanoisin melkein että ensimmäinen sanonta ”jokainen on oman elämänsä seppä”, on luonteeltaan jopa hieman negatiivinen. Se väittää, ettei omaan elämään vaikuta kukaan muu kuin henkilö itse ja sehän ei pidä paikkaansa. Totta kai me kukin valitsemme henkilöitä omaan elämäämme, mutta nuo ihmiset vaikuttavat ja muokkaavat sitä siinä missä ihminen itsekin. On hienoa että muistamme osuutemme oman elämämme rakentamisessa, koska se kuitenkin on oma elämämme, mutta muut ihmiset vaikuttavat ja saavatkin vaikuttaa siihen. Uusilta ihmisiltä ja ystäväpiiristämme saamme vaikutteita jotka muokkaavat meitä kaiken aikaa eteenpäin.

Toinen sanonta, ” kukaan ei ole seppä syntyessään”, sen sijaan antaa positiivisemman mielikuvan, sillä se muistuttaa ettei kukaan osaa asioita automaattisesti, vaan että elämämme on jatkuvaa oppimista. Se on hieno asia että jokainen päivä osaltaan kerryttää tietojamme ja taitojamme, kehittäen meitä ihmisinä.


Haastan seuraavan bloggaajan vastaamaan myös teille lukijoille asettamaani haasteeseen, eli miettimään onko jokin itselle mieleinen harrastus jäänyt vähemmälle huomiolle. Pohdi asiaa, ja kerro löysitkö jotain uudelleen.

//asta

maanantai 17. marraskuuta 2014

Yeesin ständiltä kajahtaa: Nuoret toivovat maailmalta yhteisöllisyyttä ja karnevaalihenkeä

Brasilialainen karnevaalihenki ja venäläiset pelmenit. Siinä on nuorten ohje hyvään mieleen, josta suomalaiset laajemmin voisivat ottaa oppia.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa nuorten vaikuttamistapahtuma Ruuti Expoon (30.10) osallistunut Nuorten mielenterveysseura Yeesi kysyi nuorilta, mitä kaikkea muista kulttuureista voisimme oppia mielen hyvinvoinnin edistämiseksi. Maailman Kartta -tehtävässä nuoret saivat kirjoittaa ajatuksiaan paperilapulle ja liimata lapun tämän jälkeen Yeesin ständillä sijainneelle suurelle maailmankartalle.
Yeesin-ständi Ruuti Expossa
Tehtävään osallistui noin 50 nuorta, joista suurin osa kaipasi Suomeen yhteisöllisyyttä, avoimuutta, ja positiivista elämänasennetta. Nuoret kiittelivät vastauksissaan keskieurooppalaisten kohteliaisuutta ja hyviä tapoja, eteläeurooppalaisten ystävällisyyttä ja avoimuutta, sekä itäeurooppalaista ruokakulttuuria, joka saa väsyneimmänkin mielen piristymään. Pohjoisamerikkalaista kulttuuria kuvastaa nuorten mielikuvissa yhteisöllisyys ja avoimuus. Rapakon toisella puolella ihmisiä on helppoa lähestyä eikä pipo liialti kiristä. Latinalaisessa Amerikassa ihmiset suhtautuvat elämään rennosti ja osaavat nauttia hetkestä vaikeuksista huolimatta, mitä nuorten mukaan kuvastaa karnevaalihenki ja samban elämänmakuiset rytmit.
Maailman Kartta -tehtävän tarkoituksena oli omalta osaltaan saada nuorten ääni kuuluviin ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa. Yeesi nosti tapahtumassa esiin mielen hyvinvoinnin tärkeyden ja siihen vaikuttamisen. Toiminnallisten tehtävien tarkoituksena oli saada nuoret huomaamaan, kuinka jo pienillä teoilla pystyy vaikuttamaan omaan ja läheisten hyvinvointiin.
Mielen hyvinvointi on keskeinen teema kaikessa nuorisotyössä. On tärkeää saada nuorten ajatukset ja ideat kuuluviin heidän hyvinvointiinsa liittyvissä asioissa. Nuorten mielen hyvinvoinnin edistämiseksi voidaan ottaa oppia muiden kulttuurien hyvistä puolista, mikä kannustaa mielenterveys- ja nuorisojärjestöjä tarttumaan entistä vahvemmin monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden teemoihin. Tämän tavoitteen toteutumiseksi Yeesi on perustanut englanninkielisen monikulttuurisuustiimin, jonka tavoitteena on järjestää mielen hyvinvointiin liittyvää mielenterveys- ja nuorisotoimintaa kansainvälisessä hengessä.

Kirjoittanut: Pauli Pesola, Yeesin vapaaehtoinen

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kirjoittamisen riemusta ja tuskasta



Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa, kun tietää mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen on myös periaatteesa hyvin helppoa. Kirjoitusprosessi alkaa yksittäisten ajatusten kirjaamisesta paperille, jonka jälkeen sanat rakentuvat kuin itsestään sulavaksi tekstiksi. Käytännössä homma ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertaista. Jokaista meistä vaivaa ainakin joskus kirjoitusjumi, kun pää lyö tyhjää ja kirjoittaminen takkuaa. Mikä sitten avuksi?

Opiskelijoiden hyvinvointia edistävän Nyytin verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessa (linkki alhaalla) pohditaan kirjoittamisen aloittamisen vaikeutta. Marakatin lyödessä lyödessä lautasia pääkopassa kannattaa kynänpään pureskelun sijaan istua alas ja kirjoittaa, mitä vain mieleen tulee. Tekstin aloituksesta ei kannata stressata liikaa, vaan keskittyä niihin asioihin, joista tietää ja on eniten sanottavaa. Kun tekstiä lopulta saadaan paperille sitä voi myöhemmin muokata ja jäsentää selkeämmäksi. Jos deadline pukkaa päälle, voi olla viisasta hyödyntää jaksottaista kirjoittamista (ns. pomorodo-tekniikka) tai jos kirjoittaminen ahdistaa, voi kirjoituspäiväkirjan kirjoittaminen auttaa eteenpäin.

Vinkeistä saattaa olla apua, kun tietää mistä kirjoittaa. Mitä jos ei tiedä, mistä kirjoittaa? Joskus selailu netissä voi auttaa ja voi törmätä johonkin ajankohtaiseen teemaan ja kirjoitukseen, joka herättää ajatuksia. Tämäkin teksti sai alkunsa selailemalla nettiä – etsin nimittäin vinkkejä omaan kirjoitusjumiini tämän blogikirjoituksen aloittamiseksi.

Kirjoittaminen on joskus hyvin stressaavaa, etenkin jos kyseessä on jokin tärkeä ja laaja-alainen projekti, kuten opinäytetyö tai gradu. Omalla kohdallani gradun tekeminen oli pitkä prosessi, jota varten joutui lukemaan ja sisäistämään paljon tietoa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin itse kirjoittaminen. Oma teksti tuntui riittämättömältä ja kömpelöltä, ajatukset takkuilivat ja kirjoittaminen ahdisti. Gradussa kului ikuisen viilailun ja korjailun vuoksi kaksi vuotta, mutta kun lopulta työn palautti ja vieläpä sai siitä kohtalaisen hyvän arvosanan, jouduin kysymään itseltäni: oliko se tosiaan kaiken sen stressaamisen arvoista? 

Tunnollisuus ja korkea tavoitetaso ovat hienoja ominaisuuksia, mutta liiallinen tunnollisuus ja perfektionismi lamaannuttavat. Tulisiko sittenkin tyytyä riittävän hyvään täydellisyyden tavoittelun sijaan?

Vaikka kirjoittamiseen liittyy paljon kimurantteja ja hankalia elementtejä, kirjoittaminen on toisaalta joskus hyvin palkitsevaa. Sanoilla on usein myös terapeuttinen luonne: omien mietteiden kirjaaminen paperille saattaa selkeyttää ajatuksia ja antaa uusia oivalluksia. Tässä mielessä kirjoituspäiväkirjan tai vaikkapa blogin pitäminen saattaa auttaa kirjoitusjumissa, etenkin opinnäytetyötä tai gradua kirjoittaessa. 


*****

Edellinen bloggaaja eli Maria kysyi kirjoituksensa lopuksi, voiko raha tehdä onnelliseksi. Vastaan kliseisesti, että raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa elämää. On kuitenkin selvää, että onnellisuutta voi olla vaikeaa kokea, jos elää jatkuvassa puutteessa ja köyhyydessä. On tunnettu tosiasia, että köyhyys on suurin yksittäinen uhka mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Vähävaraisuus voi saada kyseenalaistamaan oman arvon rahaa palvovassa kutlttuurissa, mutta saa samalla kysymään, onko raha todella ihmisen mittari. Rahalla saamme ehkä kauniin kodin ja hienoja vaatteita, mutta todellisuudessa se, mitä kaipaamme on muiden arvostus ja rakkaus. Tavaroiden ja materian haaliminen saattaakin tuoda helpotusta arjen ahdistuksiin, mutta ei välttämättä auta täyttämään sisäisiä tyhjyyden ja arvottomuuden tunteita. Rikkauksien etsimisen sijaan kannattaakin etsiä onnea ihan arkisista, tavallisista asioista.

Seuraavalta bloggaajalta haluan kysyä, mitä sinulle tulee mieleen seuraavista sanonnoista: ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään”. Oikeaa vastausta ei luonnollisesti ole, mutta voit esimerkiksi miettiä sitä, kuinka sanonnat kytkeytyvät mielen hyvinvointiin jne.

Terveisin,

Pauli




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Oma koti, oma elämä

Parin päivän päästä tulee kuukausi täyteen siitä, kun muutin omilleni. Kertaakaan ei ole ollut sellainen koti-ikävä, että haluaisi muuttaa takaisin kotiin. Toki olen kaivannut kissoja ja äitini luona löhöämistä, mutta sehän nyt vain on täysin normaalia mukavuudenhaluisuutta. 

Korso itsessään ei ole läheskään niin paha paikka, kuin ihmiset antavat ymmärtää. Illalla vastaan kävelee nuorisoa ja ehkä joku satunnainen iltahuppelistaan nauttiva dallaaja - harvoin olen nähnyt noita spugeleita muualla kuin ostarilla baarien edessä norkoilemassa. Arkiaamuisin koen jonkinlaista yhteisöllisyyden tunnetta, kun työ- ja koululaisväestö kokoontuu juna-asemalle kohtaamaan seuraavan arkipäivänsä. Omasta mielestäni Korso on melko mukava paikka asua, vaikka aluksi olinkin enemmän varuillani, kun en vielä tuntenut paikkoja. 
Ohessa kuva ensimmäisestä sisustuksesta, joka on hieman muuttunut jo. Pesin kolme ensimmäistä viikkoa nyrkkipyykkiä, sillä en omista pyykinpesukonetta, enkä tiennyt, missä taloyhtiön pesutupa on (saatikka lähteä etsimään sitä). Älkää huoliko, nyt olen jo löytänyt ja käyttänyt pesutupaa, ettei tarvitse taantua 1800-luvun pyykinpesuun. Olen kokeillut erilaisia ruokia ja pitänyt asunnon siistinä. Oikeastaan on todella kivaa olla vastuussa kaikesta ja tiedostaa, että kukaan muu ei tiskaa astioitani tai imuroi ja pyyhi pöytätasoja. Aluksi vastuu stressasi paljon, ja tulin pakkomielteiseksi hellan levyjen vahtimisesta. Teen sitä vieläkin: aina ennen kotoa poistumistani on pakko katsoa, että kaikki hellan levyt ovat poissa päältä ja kahvinkeitin pois seinästä. Eihän se ole ihan normaalia stressaa niistä niin paljon, mutten koe sitä mitenkään isonakaan ongelmana. Muuten olen kyllä levollinen kämpän suhteen. Muuton jälkeen oli parin viikon stressinjälkeinen väsymys, jolloin en jaksanut nähdä kavereita tai sukulaisia paljoakaan, mutta vaihe on mennyt jo ohi.

Töitä on ollut paljon, vaikka syksyn hiljaisuudesta varoiteltiin paljon. Maksoin koko loppuvuoden vuokrat jo lokakuussa, koska en halunnut alkaa stressata pienen palkan riittävyydestä. Tuntuu hyvältä, kun tietää, että on ainakin yhden tärkeän asian hoitanut valmiiksi etukäteen. Joulukuussa aloitan toisen työn viiden kuukauden ajaksi, mutta jatkan muuttohommia viikonloppuisin ja huhtikuussa taas sydämen kyllyydestä. Lähtö hieman harmittaa, koska olen alkanut löytää paikkani gruntskulla ja tuntemaan ihmisiä. Ehkä vaihtelu kuitenkin virkistää, ja kuten Cheek sanoo; joskus on hyvä lähteä, että voi tulla takaisin.

Kokonaisuudessaan elämäni on nyt hyvällä mallilla, ja tunnen oloni itsenäiseksi ja omalla tavalla vapaaksi. Tunnen olevani oman elämäni herra, vastuussa niin hyvässä ja pahassa, ja tiedostaen sen, että pitkälti omat valintani päättävät tulevaisuuden tapahtumien suunnan elämässäni. Olen siirtynyt vankkureista hevosen selkään. Tästä olen haaveillut pikkulapsesta asti.

Edellinen bloggari kysyi, olenko tehnyt jouluvalmisteluja, ja mitä joulu merkitsee minulle. En ole valmistellut mitään kotona, enkä varmaan tulekaan valmistelemaan, sillä en aio viettää joulua yksin näinkin kotoisessa kaksiossani, vaan todennäköisimmin siirryn äidin ja paapan luokse viettämään joulua sukulaisten voimin. Siinä tuleekin samalla vastaus jatkokysymykseen joulun merkityksestä. Olen aina ollut jouluihminen, ja aloitin usein jouluaattoon päivien laskemisen jo heinäkuussa. Joulu on lahjapapereiden rapinaa, glögiä ja sitä monipuolista jouluruokaa, josta valitsen vain perunat, rosollin, siivun kinkkua ja puoli lautasellista herneitä. Joulu on ähkyn yhteinäistä valittamista sohvalla rötköttäen ja pohtien, kauanko kestää, että jaksaa hakea neljännen lautasellisen ruokaa. Joulu on se päivä, jolloin kokoonnutaan sukulaisten voimin, kuten usein sunnuntaisin Paapalla, mutta tunnelma on raukea kaikkien ollessa kertakaikkisesti liian täynnä höseltääkseen yhtään ylimääräistä.

Seuraavalle bloggarille kysymys: Voiko raha tehdä onnelliseksi?


maanantai 10. marraskuuta 2014

Tuleeko joulu liian aikaisin?

Moikka! 

Nyt kun kaupoista on halloween jutut hävinneet, ovat toisen juhlan tavarat vallaneet monet hyllyt, nimittäin joulu koristeet ja suklaat. Kunnolla ei ole tullut lumikaan maahan ja silti joulu kiireys valtaa ihmiset. Onko joulun tarkoitus hermostuttaa ihmiset?

On ihana kun joulun kunniaksi saa laittaa pitkin paikkoja jouluvaloja, joulupalloja ja tonttuja kurkkimaan kaikkialle. Saa avata joulukalenterista luukun joka aamu ja syödä suklaata äärettömiin. Unohtamatta kinkkua ja kaikkia niitä muita jouluherkkuja. Tärkein mielestäni joulussa on se kun saa olla perheen kanssa ja touhuta yhdessä, ei pitäisi olla kiire minnekkään.


Joulu tuntuu joka vuosi tulevan vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Joululauluja lauletaan jo marraskuussa, niin en minä ainakaan enää jouluna niitä jaksa kuunnella. Lahjoista hermoillaan monta kuukautta ja valitellaan kuinka rahaa menee. Ja sitten yhtenä päivänä pitäisi muka keretä saunoa, syödä, käydä kirkossa, viettää yhdessä aikaa, laulaa joululauluja, käydä haudalla ja vaikka mitä muuta. Miksi joulu ei voi vain olla aikaa jolloin muistetaan kivoin pienin asioin läheisiä? Miksi sen täytyy olla enemmän stressaamisen aihe, kuin mukava yhteinen juhla? Käykö joskus niin, että joulu menettää merkityksensä kokonaan ja muuttuu materiaaliseksi sekin? Alkaako joulukalenterikin marraskuusta tai kuinka käy joulupukin ja tonttujen, uskooko kukaan enää?


En kiellä etteikö joulu olisi silti yksi parhaista juhlista, mutta olisi paljon kivempi viettää joulua ihan rauhassa silloin kun se on, eikä aloittaa jo kuukautta aijemmin kaikki järjestelyt. Kirjoittaa pieni toivelista pukille ja olla tyytyväinen jokaiseen pikku pakettiinkiin, eikä miettiä sitä millä lahjalla voin leuhkia kavereille jotka saavat kalliita puhelimia ja kaikkia muita uusia hienouksia.  Ja kun minusta oikeasti paras paketti on se mistä saan lämpimät villasukat ja uuden yöpuvun. On mukava ilahduttaa ihmisiä pienillä paketeilla ja joulu onnitteluilla. Katsoa joka vuosi joulupukki ja noitarumpu elokuva perheen kanssa, vaikka sen melkeen jo ulkoa muistaakin. Kaikki nämä pienet asiat saavat aikaiseksi jotain mahtavaa ja ikimuistoista, mutta miksi kaikki se pitää aloittaa liian aikaisin ja miksi sen täytyy hermostuttaa ihmiset niin aikaisin.


Sain edelliseltä bloggaajalta haasteen:
Mitä tunteita sulle herää sanasta kohtalo? Uskotko kohtaloon? Uskotko että jonkin asian pitää tapahtua? Onko sinulle tapahtunut mitään sellaista joka mielestäsi on kohtaloa? 

Kohtalo selvästi herättää hiukan pelon ja hämmennyksen sekaisia tunteita, sillä se on aika kaukainen asia koska en usko kohtaloon. En sano etteikö se mahdollista olisi, mutta omalla kohdalla en usko että asiat tapahtuvat kohtalon takia.


Seuraavalle bloggaajalle esitän kysymyksen:
Joko sinä olet aloittanut jouluvalmistelut? Mikä merkitys joululla on sinulle?

- Essi K.

torstai 6. marraskuuta 2014

Talvimasennus, niin pimeetä

Ihan ekaksi vastaan edellisen kirjoittajan kysymykseen: 
Nyt tuli todella paha kysymys sillä minä en tietääkseni osaa mitään järkyttävän erikoista asiaa. En tiedä onko erikoistaitoni tämä mutta tiedän pystyväni soittamaan pianoa kyynärpäällä. Ja aika hyvin olen esimerkiksi Adelen someone like you kappaleen soittanut pelkällä kyynärpäällä. :D 

Mutta nytten siihen postaukseen: 

Minä olen ollut erittäin kiireellinen koulussa. Koulussa on vain järkyttävästi oppimista ja itse tyhmänä valitsin monta aineitta. Sekä minua ärsyttää kun Joulu saapu. Siis on todella kivaa kun tulee joululomaa ens vuoteen asti. Saa levätä koulusta. Mutta muuten en itse ole ollut koskaan joulu ihmisiä. Joulu ei ole vain semmoinen aika mulle mistä tykkään, varmaan ainoa kiva juttu joulussa on lomaa. Ehkäpä saatan olla negatiivinen tässä asiassa. Mutta joulussa se kaikki, se lumi ja kylmä sää ja kaikki kaupat on kiinni ja joulukuusi. Sitten pitää ostaa ihmisille lahjoja, rahaa menee aivan jumalattomasti. Okei en enää viitsi levittää negatiivisusta joulusta, joillakin on sitä joulu mieltään ja tykkää joulusta. Oma henkilökohtainen mielipide on että en tykkää joulusta, vain se loma on ihan kiva.
Mulla on töissäkin hyvin kiireellistä, vaikka käyn vain kerran viikossa töissä on silti kiire. Siis virallisesti mulla on vain 1 työpäivä joka kestää tunnin. Sillä olen ohjaamassa sitä tanssikerhoa, mutta viikon aikana pitää kehitellä koreografioita. Tässä on enää 6 päivää aikaa keksiä ja kehitellä venyttely muotoista koreografiaa. Ilman tahteja, mutta ei sellainen kunnon venyttely. Harmittaa kovasti kun tää työ ja koulu syö niin paljon aikaa viikosta. Mutta se tunne kun on päässyt illalla kotiin, keittää teetä ja katsoo rennosti telkkaria vaikkapa. Se tieto että on hoitanut kaikki tältä päivältä ja nyt saa rentoutua.
Sitten mulla näyttää olevan aika paljon negatiivistä tekstiä tästä vuoden-ajasta. Mutta jatketaan samalla aiheella, tässä vuoden ajassa ketuttaa se pimeys. Jo 17.00 aikaan on niiiin pimeetä, ja mulla on kiva kävely matka jokapäivä kotiin. Mua pelottaa ja sekä ärsyttää että on pimeetä, kun joutuu kävelemään kotiin. Huonoin juttu on se että minulla ei ole ollut vieläkän heijastinta, mutta sain semmosenkin hankittua. Oikeesti, suosittelen hankkimaan heijastimen ja käyttämään sitä. Sillä tulee tosi nopeasti pimeetä ja aamullakin on aika pimeetä. 


https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xpa1/v/t34.0-12/10385100_730694263646230_1742396914_n.jpg?oh=ebacc9121483755d0831a2579a82e34c&oe=545D79F2&__gda__=1415419602_44f17f2f73325d16ebe8d75f7d191625
 Kuvassa on minun jalkani sekä kuva on minun ottamani tänään. Myös minun muokkaamani. 


Tässä tämä postaukseni nyt on ja haluaisin kysyä YLEISESTI kaikilta, että onko mielestäsi tämä vuodenaika ja muutenkin joulu sinuun mieleesi? Vai etkö itse satu tykkämään kylmästä säästä mutta olet taas joulu mielinen? Vastaa kommenttiin, olisi kivaa tietää. (: 

Nyt sitten seuraavalle kirjoittajalle haluaisin esittää sellaisen kysymyksen kuin - 
Mitä tunteita sulle herää sanasta kohtalo? Uskotko kohtaloon? Uskotko että jonkin asian pitää tapahtua? Onko sinulle tapahtunut mitään sellaista joka mielestäsi on kohtaloa? 

♥ ~ Elina 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Opinnot takana ja elämä edessä?

Morjensta pöytään!

Kuten on tullut tavaksi, aloitan blogiavautumiseni vastaamalla edellisen kirjoittajan kysymykseen. Edellinen bloggaaja Saara heitti kysymyksen, että missä näen itseni 5 vuoden kuluttua. Ensimmäiseksi haluaisin kommentoida tähän, että etkö nyt sitten hyvä ihminen mitään vaikeampaa keksinyt? :D Asun tällä hetkellä Berliinissä toista vuotta. Ennen kuin muutin tänne kerkesin olla Englannissa haisemassa opintojen perässä melkein vuoden. Ennen Englantia olen tyytynyt ihan Suomen olojen jännitykseen. Koska ELÄMÄ ON SEIKKAILU, voin 5 vuoden päästä nähdä itseni asumassa yhtä hyvin Suomessa, Saksassa kuin missä tahansa muuallakin. Alueellinen sijainti on siis toissijaista – niin kauan kun on mielenkiintoisia työtehtäviä ja hyvää porukkaa ympärillä.

Ole rohkeasti oman elämäsi supersankari!
Joskus kieltämättä tuntuukin, että elämä on täynnä kysymysmerkkejä. Että hommat menee eteenpäin vähän niin kuin tämä teksti – mielessä on jokin visio, mutta ei varmaa tietoa miten sen tavoittaa, mitä tulee tapahtumaan matkan varrella ja johtaakohan tämä nyt sitten kuitenkaan oikeastaan mihinkään. Koitetaan siis säheltää tässä jotain ja katsotaan sitten, että millaisen pläjäyksen sitä saikaan oksennettua paperille. Itseäkin hieman jännittää. Näin on usein myös elämässä – mielessä on haaveita, tavoitteita ja visioita, mutta täydellistä varmuutta tulevasta ei kuitenkaan ole. Tavoitteiden saavuttamiseksi saattaa edessä olla mm. asuinpaikan vaihto, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uusien taitojen opettelu.

Muistan itse hyvin elävästi englanninkielisten liiketalouden opintojeni alkuvaiheessa, kun meinasin saada henkisen sydänkohtauksen jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Opintoihimme nääs kuului järkyttävä määrä esitelmiä. En tuolloin ymmärtänyt kuka helkkari tykkää pitää esitelmiä ja varsinkaan ENGLANNIKSI. Sanomattakin lienee selvää, että näiden tehtävien suorittaminen aiheutti järkyttävän määrän ylimääräistä hikoilua ja ahdistusta. Hetki sitten opintoni päättäneenä juuri tuo aika on kuitenkin kasvattanut itseäni ihmisenä kaikesta eniten – mukavuusalueelta poistuminen ja haasteista selviäminen. Tänä päivänä harmittaakin kovin, että nykyiseen työkuvaani ei kuulu esitelmien pito millään lailla.

Jos tästä sepustuksesta jotain jäi käteen, niin toivottavasti seuraava: Kyllä. Elämä on täynnä haaveita, tavoitteita, haasteita ja kysymysmerkkejä. Kaikki tämä yhdessä kuitenkin tekevät elämästä jännittävän, hauskan ja elämisen arvoisen. Sekä haasteet että kysymysmerkit pitää vain oppia hyväksymään ja näkemään positiivisesti.

Blogin protokollan mukaisesti minun tulee esittää seuraavalle bloggaajalle jokin hassunhauska ja fantsu kysymys. Kysymykseni kuuluu, että mikä on kaikista erikoisin taitosi? Nyt ei siis puhuta mistään matematiikasta tai kielten puhumisesta, vaan jostain todella erikoisesta! Osaatko esim. hyppiä päälläsi, arvata lappu silmillä mikä mauste on kyseessä heittämällä purkin ikkunasta ulos, tai jotain muuta?

Mielenkiinnolla odottaen.......


Essi L.