keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syksy on jo pitkällä

Juuri kun kesän lämpöön ja luonnon vihreyteen oli hieman jo ehtinyt tottua, pimeys ja kylmyys valtasivat jälleen maan. Jäinen viima ja puiden lehtien lakastuminen saavatkin helposti kysymään: Tässäkö se taas oli? Mitä minä nyt teen, kun kesän lämmön viimeisetkin rippeet ovat auttamatta taakse jäänyttä elämää?

Syksyyn kuuluu tietynlainen melankolisuus luonnon kuihtuessa ja valon määrän vähentyessä. Pimeydestä johtuvaa apeutta ei ainakaan helpota opiskeluista tai töistä aiheutuva stressi. Syyskuussa moni myös aloitti uudet opinnot tai muutti toiselle paikkakunnalle töiden tai opiskeluiden perässä. Tällaiset suuret elämänmuutokset aiheuttavat usein epävarmuuden ja yksinäisyyden tunteita, mitä syksyn pimeys saattaa omalta osaltaan edelleen vahvistaa. 

Syksy on kieltämättä mielelle haastellista aikaa. Vaikka syksy merkitseekin monille pelkkää synkkyyttä ja harmautta, itseään voi rohkaista ajattelemalla orastavaa talvea ja joulun tuloa. Ja vuoden vaihtuessa voikin jo sitten lohduttautua, että puolen vuoden päästä on jälleen hetken aurinkoista ja lämmintä.

Lintujen lentäessä etelään ja muiden eläinten vaihtaessa talviturkkia päälle olisi ehkä hyvä miettiä sitä, kuinka itse suhtautuu syksyyn ja edelleen talven tuloon. Siitä huolimatta, että kaamosmasennuksen torjumiseksi on olemassa enemmän tai vähemmän toimivia konsteja, myös omaa suhtautumista muuttamalla on mahdollista saada helpotusta lieviin syysmasennusoireisiin. Itselleen voi esittää vaikkapa seuraavat kysymykset: Mitä minä itse ajattelen syksystä? Entä mitä hyviä asioita syksyyn kuuluu?

Vaikka olenkin kesäihminen, myös syksy on monessa mielessä mukavaa aikaa. Etenkin loppusyksyn pimeyden kestää kun tietää talven ja joulun saapuvan. Edelleen aikuisiällä nautin jäätyneiden lammikoiden pinnan raksauttelusta ensimmäisten pakkasaamujen jäljiltä. Samoin ensilumen leijaileminen saa minut iloiseksi.

Koska syksy koettele kaikkia ikään ja säätyyn katsomatta, kasvavan pimeyden ja kurjan kelin takia voi saada paljon anteeksi. Koulutoverit ja työkaverit nyökyttelevät myötätuntoisesti syysmyrskyssä likomäräksi kastuneelle myöhästelijälle. Huonon päivän töissä tai koulussa voi sysätä räntäsateen tai orastavan kaamoksen syyksi. Lenkkitossujen seisominen käyttämättöminä eteisessä ei myöskään tuota pahimmallekkan sohvaperunalle kovinkaan suuria tunnontuskia, jos ulkona sataa kissoja ja koiria.

Syksyn sateilla on mukava avata parvekkeen ovi ja kuunnella sateen ropinaa samalla, kun katsoo elokuvaa tai lukee kirjaa. Ikkunan avaaminen raolleen ennen nukkumaanmenoa auttaa myös unen päästä kiinni saamisessa, sillä mikään ei ole niin rentoututtavaa kuunneltavaa kuin sateen tasainen ropina. Myös syysmyrskyissä on oma jännittävä puolensa, kun myrskytuulen ujellus saa ikkunat helisemään ja kattopellit repeilemään liitoksistaan.

Myös itse pimeydessä on omat hyvät puolensa: saa nimittäin polttaa kynttilöitä!

Syksy on ennen kaikkea aikaa, jolloin voi katsella taaksepäin kulunutta vuotta. Mitä hyvää tähän vuoteen on mahtunut? Mistä asioista olen iloinen? Entä mikä meni mönkään? Syksyn pimeimpinä hetkinä koko vuosi näyttäytyy helposti synkkänä ja surkeana, ja tuntuu, että kaikki valui taas hukkaan. Mutta jos oikein pohtii ja miettii asioita, niin kuluneeseen vuoteen mahtuu helposti paljon hyviä asioita, joista voi olla kiitollinen.

*****

Edellinen bloggaaja eli Emppu esitti erinomaisen kysymyksen kirjoituksensa lopuksi, joka kuului seuraavanlaisesti: Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on kolme merkittävää sanaa: moi, kiitos ja anteeksi. Mikä näistä kolmesta sanasta on sinun mielestäsi tärkein, ja miksi.

Moi, kiitos ja anteeksi ovat kaikki tärkeitä sanoja, mutta jos yksittäinen sana pitää valita, niin se taitaa olla tuo anteeksi. Mielestäni tärkeämpää yksittäisen sanan sijaan on kuitenkin se, millä tavalla ja kuinka vilpittömästi toiselta anteeksi pyytää. Tämä tietenkin pätee myös tervehtimiseen ja kiittämiseen. Esimerkiksi juuri tuo tervehtiminen kuuluu normaaleihin, hyviin tapoihin, mutta oikein lämpöisestä moikkauksesta tulee surkeanakin päivänä hyvä mieli. Samoin kaupan kassalla sanomme usein kiitos, mutta toisen kiittäminen esimerkiksi hyvin tehdystä työstä antaa hyvän mielen niin kiitoksen antajalle ja kuin sen vastanottajalle.

Seuraavalta bloggaajalta haluan kysyä seuraavaa: Mikä on mielestäsi suurin yksittäinen nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointia haastava / uhkaava asia tai tekijä tämän päivän maailmassa, ja miksi? Jos tuntuu vaikealta valita vain yksi asia, voit toki tuoda esille useampiakin asioita!

Syysterveisin,

Pauli



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti