sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Askel kohti tuntematonta

Moiksan kaikille!

Mulla pyörii vain yksi ajatus päässä: muutto, muutto, muutto, muutto! Kävi nimittäin niin, että sain sen Metsolan kämpän, ja muutan ensi viikon torstaina - neljän yön päästä!! Vaikka kesä ja alkusyksy kiitivät hurjaa vauhtia töiden takia, syys- ja lokakuu ovat menneet madellen. Jokainen päivä on tuntunut pitkältä, kun on vain odottanut muuttopäivää. Tilasin oman firmani muuttamaan, joten ei tarvitse stressata itse muutto-operaatiosta. Yksin muuttaminen sen sijaan jännittää vietävästi, minkä huomaa kehossakin: sairastuin "flunssaan" viikko sitten, mutta tauti kesti vain muutaman päivän. Äitini sanoi jo aikoja sitten, että minulla on tapana sairastua aina, kun jokin asia jännittää. En aluksi uskonut häntä, koska tuntui typerältä muka sairastua ilman tartuntaa. Myönsin kyllä tulevani kipeäksi lähes aina, kun esimerkiksi lomat oli alkamassa tai loppumassa, kirjoitukset edessä tai jokin muu tapahtuma hollilla. Lähes heti hyväksyttyäni sairastumisen syyn paranin. Jännitys näkyy myös siinä, että toisinaan käyn aivan ylikierroksilla, ja pian uuvahdan, enkä jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Koittakaa kestää, kaverit! Tämä on pian ohi (:



En ole hirveästi käynyt kuvaamassa, vaikka töissä on ollut jopa vapaapäiviä. Sen sijaan olen pyörinyt kaupoilla ja ostanut tavaraa uuteen kotiin. Nyt on lähes kaikki perustarpeet, mitä tarvitsen - vielä tarvitsen sohvan, hyllytilaa ja jokusen istumapaikan, mutta niitä voi hankkia myöhemminkin. Rahaa on palanut, mutta en ole ostanut mitään turhaa. Hieman jännittää, miten opin käyttämään rahaa, kun aikasemmin omia pakollisia menoja on ollut vain ripsaus tulevasta määrästä. Pianpa sen näkee!


Muuton lähentyessä olen huomannut tuntevani enemmän ikävää äidille ja kissojen luokse. Yksi elämän suurista muutoksista on käsillä, ja tapani mukaan tutkin, miten se vaikuttaa itseeni ja käyttäytymiseeni. Analysoin usein asioita jo liiaksikin, mutta ehkä olen luonteeltani sellainen, että haluan tuntea tietäväni joka asiassa, missä mennään. Monet ovat kyselleet, miltä tuntuu muuttaa yksin. Sanon saman kaikille: jännittää, mutta en pelkää. Olen valmis, olen odottanut tätä jo pitkään. 

Tätä kirjoittaessani en ehkä alleviivaisi sitä, etten pelkää. Voiko jokin asia jännittää niin paljon, että alkaa pelätä? En tiedä, mitä muuta pelkäisin, kuin sitä, että astun uuteen elämäntilanteeseen, missä en ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon silti selviäväni - tämä on varmaan sellaista muutoskriisiä, jossa haluaisi palata turvavyöhykkeelleen vain siksi, että se olisi helpompaa.

Ensi kerralla saattekin kuulla, miten yksin asuminen on lähtenyt käyntiin! Vie varmasti aikaa, ennen kuin täysin oppii omiin rutiineihin, mutta ei tässä ole mikään kiire.

Edellinen kirjoittaja kysyi, mikä on parasta syksyssä, ja mikä auttaa jaksamaan syksyn yli. Syksyssä ehdottomasti parasta on ruska ja värit, joihin luonto suorastaan räjähtää ilmojen viiletessä. En ole koskaan ajatellut, että luonto kuolee syksyllä, sillä keväällä samat kasvit jatkavat taas kasvuaan. Näin ollen en tarvitse mitään erityistä jaksaakseni syksyn yli - syksy on omanlaisensa vuodenaika siinä missä muutkin. Voi olla, että juuri värikäs luonto antaa nautittavaa syyspäiviin, ja usein lehtien varisuttua maahan onkin jo aika kääntää katse talveen ja jouluun. Pimeät ja sateiset syysillat tuntuvat mukavilta musiikkia kuunnellen ja kavereiden kanssa leffailtoja pidellen. Äidiltäni olen oppinut polttamaan kynttilöitä iltahämärissä, joten saa nähdä, millainen romanttinen syyskauden kotopesä omasta kämpästäni vielä tulee, mikäli tavat jatkuvat omaan asuntoon asti.

Seuraavalle kirjoittajalle kysymys: Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on kolme merkittävää sanaa: moi, kiitos ja anteeksi. Mikä näistä kolmesta sanasta on sinun mielestäsi tärkein, ja miksi? 

Mukavaa loppusyksyä kaikille! Muistakaa, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää! (:

Emppu

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti