torstai 25. syyskuuta 2014

Vanha sielu nuoressa kehossa

Tiedättehän sen tunteen, kun fyysinen keho tuntuu nuoremmalta tai vanhemmalta kuin oma mieli? Minä olen tuntenut näin todella pitkään. Peruskoulusta lähtien minusta on tuntunut, että ajatusmaailmani oli lähempänä kolmekymppistä kuin silloista ikääni. Yhä edelleen, vaikka olen lähestymässä parinkympin puoltaväliä, tunnen itseni henkisesti vanhemmaksi kuin mitä olen.

Ikää on loppujen lopuksi vaikea määritellä. Muistan kerran 19-vuotiaana, juuri tietotekniikan opiskelut aloittaneena, kun olin ruokatunnilla syömässä muutaman opiskelijatuttavan kanssa. Kyselimme toisiltamme, minkä ikäisiä olimme. Minua luultiin yli 26 -vuotiaaksi. Tuo luulo johtui siitä, miten käyttäydyn kuulemma aikuismaisesti. Sitä vastoin moni parinkympin puolivälissä oleva henkilö oli vaikuttanut pikemminkin 18-vuotiailta. Jopa töissäkin, missä olen todennäköisesti nuorimpia työntekijöitä, minua kohdellaan kuin olisin jo aikoja sitten koulusta valmistunut asiantuntija. Luulo ei sinällään ole huono asia, olen pikemminkin otettu siitä, mutta sisimmässäni hämmästelen: "Minähän olen vasta 23-vuotias nuori". Tuntuu omituiselta huomata, miten oma käyttäytyminen vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät toisensa.

Silti joissain asioissa minä olen kuin lapsi, täysin tietämätön. Ihmissuhteet lienevät suurin tietämättömyyden aihe minulle. Kenties esimerkkinä tästä on se, miten vaikeaa on muodostaa ystävyyssuhteita, löytää samanhenkisiä ihmisiä, tuntea olevansa ylipäätänsä samalla aallonpituudella jonkun kanssa. Rakkaus (siis parisuhdetyyppinen) on minulle täysin tuntematon aihe, josta kokemukseni on yhtä kuin null eli tyhjä (en ole edes koskaan ihastunut kertaakaan). Toki näissä vaikuttaa hyvin paljon moni muukin asia, kuten oma luonne, mutta tässäkin asiassa koen henkisen ikäni tekevän minut ehkä hieman vanhanaikaiseksi, ainakin tällä hetkellä. Esimerkiksi arvostan enemmän sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat muodostuneet muuta kautta kuin netin kautta. Kommunikointi esim. facebookin yms. välityksellä tuntuu minulle kankealta verrattuna tekstiviesteihin. Videoita katson mieluummin PC -tietokoneella tai televisiolla kuin älypuhelimella. Hädin tuskin ymmärrän, mitä erilaiset slangisanat tarkoittavat.

Pohdinpahan vain, että kun olen yli 30-vuotias, tunnenko silloin olevani mieleltäni nuorempi kuin mitä kehoni tulee olemaan?

Petra kysyi minulta, minkälainen ihminen herättää mielenkiintoni. Totta puhuakseni en tiedä. Ehkä semmonen ihminen, joka kulkee tavalla tai toisella omia teitään. Ehkä ennen kaikkea sellainen ihminen, jonka kanssa voi keskustella. Keskustelulla tarkoitan kaikkea muuta kuin small-talkia. Tarkoitan nimenomaan läpikotaista, vaeltelevaa, rikasta keskustelua, jossa vaihdetaan (totta kai, toisia kunnioittaen) mielipiteitä, kokemuksia, uutisia jne. On hyvin vaikea määritellä, millainen ihminen kiinnittää huomioni, koska pidän mieleni avoinna ja uskon, että jokainen on jollakin tavoin mielenkiintoinen. Tai sitten en ole vain kohdannut ihmisiä niin paljon elämäni aikana, että osaisin antaa kunnon vastausta...

Seuraavalle kirjoittajalle tämmöinen kysymys: Mikä on ollut mieleenpainuvin keskustelu, jonka olet koskaan käynyt? Mitä keskustelu käsitteli?

Flunssaparanemisia toivottaen

- Leena

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti