torstai 29. toukokuuta 2014

Ne tärkeimmät

Seisoin Forumin Kipon edessä, ja olin juuri tilannut smoothien, kun näin hänet. Tuijotin kuppilan ohi käytävään, ja sieltä hän tuli. Käänsin katseeni pois heti, kun tunnistin hänet, jotta hän ei tunnistaisi minua. Hän ei ollut yksin, ja tiesin, että hänen seurassa oleva mies oli hänelle tärkeä, koska olin nähnyt heidät sattumalta yhdessä jo monta vuotta aiemmin. Sen ajan, kun hän oli minulle tärkeä, olin 69-vuotias. Hän oli paras ystäväni, ja olimme kuin paita ja peppu. Arkisin emme menneet mihinkään ilman toisiamme, ja vietin useat viikonloput hänen kodissa. Hän soitti upeasti pianoa, rakastin katsella ja kuunnella hänen taidetta. Rakastin häntä. Tuntui oudolta ja melkein epätodelliselta nyt 32-vuotiaana välttää hänen katsetta ja olla vaihtamatta sanaakaan, mutta oloni oli levollinen. Hän kuului menneisyyteni. Hän oli siellä tärkeä, mutta siellä myös tahdoin hänen pysyvän. Annoin tämän minulle tärkeän ihmisen olla vain parin metrin päässä, kävellä rauhassa ohitseni...ja hyvä niin.

Kuudennella luokalla ihastuin ja deittailin ensimmäistä kertaa. Norjalaisen pojan kanssa. Hiljattain vaihdoin hänen kanssa kuulumisia, ja kuinka ollakaan, tunnen vieläkin sen helpon yhteyden häneen. Hänen kanssa minun on mahdottoman helppo jutella ja jatkaa juttua vaikka kuinka pitkään. Tuntuu hyvältä, että pystyn tänäkin päivänä niin luontevasti olla vuorovaikutuksessa hänen kanssa. En ole ihastunut häneen enää, mutta lämpö häntä kohtaan on säilynyt. Hän jätti hyvän maun siitä, mitä ihastuminen ja parisuhde voisivat pitää sisällään. Tässä mielessä hän on minulle tärkeä vieläkin.

16‒20-vuotiaana seurustelin ensimmäistä kertaa aikuisen miehen kanssa. Meillä oli samat mielenkiinnon kohteet, ja neljän vuoden ajan juutuimme tuntikausiksi keskustelemaan meitä kiehtovista aiheista lukemattomiin ruokapyötiin Helsingissä, Lontoossa, Pietarissa, Liverpoolissa ja Pariisissa. Vaikka rakkaus ja suhde loppuivat jo 12 vuotta sitten, tämä tärkeä mies vaikuttaa minuun vielä tänäkin päivänä. Aikoinaan hän stimuloi mielenkiintoani ihmismielen ihmeelliseen maailmaan oman ammattinsa ja meidän keskustelujen myötä. Hän rohkaisi minua kohti ammattia, joka pistäisi minut kasvotusten mielenterveysasioiden kanssa. Hän näki taitoni, vahvuuteni, ja työnsi eteenpäin. Voin yhtään liioittelematta sanoa, että en välttämättä olisi löytänyt suuntaani ilman häntä. Hän oli...tai on...erittäin tärkeä ihminen minulle. Kannan häntä, kuten muitakin tärkeitä, edelleen mukanani, ja muistelen häntä usein.

Seuraavaksi rakastuin syvästi skottilaiseen kokkiin, kun opiskelin ja työskentelin Skotlannissa. Olimme nuoria, villejä, hulluja ja palavasti hulluna toisiimme. Kun palasin Suomeen meidän noin 3 vuotta kestäneen vuoristoratasuhteen jälkeen, odotin ja uskoin, että rakkaus häneen loppuu, kuten aiemmin tärkeän miehen kohdalla, mutta näin ei käynytkään. Hänen myötä löysin itsestäni uuden ulottovuuden – erittäin tunneherkän ja intohimoisen sellaisen. Hän sai  kauneuteni loistamaan, mutta toi myös esille kasvun paikat, mikä oli vielä parempi. Vaikka se tuntui rankalta, kasvoin ihmisenä, koska huomasin, että voisin suhtautua tiettyihin asioihin viisaammin. Olen uudessa elämässä nyt, mutta hän oli...tai on...minulle erittäin tärkeä ihminen. 

Viime syksynä äitini hautajaisissa kukaan ei halannut niin pitkään ja syvästi kuin yksi serkuistani. Siinä halissa mieleen tulvahti meidän yhteinen lapsuus. Iällisesti meitä erotti alle vuosi, psyykkisesti ei edes sitäkään. Vietin sadat kesäpäivät hänen kanssa leikkien, tutkien ja seikkaillen. Hautajaisissa hänen ei tarvinnut sanoa sanaakaan, koska halista tunsin, mitä hän ajatteli. Hän muisti, miten tärkeä äiti oli minulle. Hän oli nähnyt sen omilla silmillään, hän oli nähnyt meidän rakkauden. Hän tiesi, miten syvälle menetys iski. Mutta hän antoi lohdun ja lämmön lisäksi paljon muutakin. Kenties pitkälti hänen ansiosta, suhteeni miehiin ovat olleet niin onnistuneet. Hänen kanssa sain eräänlaisen kumppanuuden toimimaan, sain tulevaisuuden kumppanuuksiin harjoitusta. Sain kauniin ja hyvän käsityksen toisesta sukupuolesta ja yhtä onnistuneen vuorovaikutuksen. Hänestä tuli myös ensimmäinen miespuolinen kaveri, ja kenties senkin takia minun on ollut niin helppo ystävystyä miesten kanssa. Vaikka tänä päivänä ei nähdä toisiamme juuri ollenkaan, hän on tärkeä minulle monesta syystä.



Ja vihdoin tullaan tähän päivään. Yhdeksän vuotta sitten rakastuin ensimmäistä kertaa kotimaiseen mieheen. Olen rakastunut häneen edelleen ja hänen kanssa olen vieläkin. Äitini tykkäsi hänestä kovasti, tuli hänen kanssa toimeen upeasti, ja heillä oli yhteinen huumorin aihe: minä. Rakastin sitä. Ammatillisen kasvun kurssilla opettajat ottivat puheeksi valmistumisen tämän vuoden joulukuussa, ja täsmensivät, että valmistujaisjuhlaan saa ottaa vain 2 vierasta. Kun lähdin tunnilta, itku tuli, koska kaikkien tärkeiden ihmisten keskellä ja tärkeiden vuosien varrella, oli ollut vain yksi absoluuttisesti tärkeä: äiti. Se kaikista tärkein. Kukaan ei antanut niin paljon eikä ollut yhtä pitkään aktiivisesti elämässäni. Hän oli nähnyt valmistumiset Helsingissä ja Skotlannissa, mutta tulevaa valmistujaista hän ei näkisi. Olisin ilman muuta halunnut kahdeksi vieraakseni äidin ja nykyisen kumppanin. Mutta heti, kun sain äidin kipeästi pois mielestä, tuli mieleen tietty läheinen ystäväni. Hänen kanssa minulla on pitkä,  lämmin ja intensiivinen historia: hyvä ystävyys, joka alkoi yli 17 vuotta sitten, ja tänä päivänä olen hänen lapsen kummi. Hänet valitsisin toiseksi vieraaksi. Isä kuoli syöpään, kuten äiti. Äidin äiti, johon minulla oli läheinen suhde, kuoli vuosi ennen äitiä. Sisarruksia minulla ei ole, velipuolia lukuunottamatta. Onneksi on ystäviä, ja ainut lapsi yrittää parhaansa rakentaa ystävistä perheen, ilman elämää suurempia odotuksia. Edellinen kirjoittaja kysyi minulta: ”kuka on tärkein ihminen sun elämässä ja miksi?” Vastaus: sekä nykyiset että menneet tärkeät ihmiset, koska he vaikuttavat merkittävästi nykyiseen elämääni. Kannan mukanani tärkeistä syistä tiettyjä ihmisiä, koska arvostan sitä kaikkea, jota he antoivat tai edelleen antavat minulle. Aina sydämessä ja mielen hyvinvointia tukemassa pysyvät...ne tärkeimmät.



-Pamela



Tämä bloggaaja jää nyt kesälomalle, ja todennäköisesti bloggaukset loppuvat tähän minun osalta, koska ensi syksyyn ei kauheasti mahdu mitään ylimääräistä  viimeisen kurssin, opinnäytetyön viimeistelyn ja viimeisen työharjoittelun ohella. Sitä paitsi tahdon tehdä tilaa oikeasti nuorille kirjoittajille, jotta Yeesi pysyy sekä nimellisesti että käytännössä: ”Nuorilta nuorille!” :)


Welcome to the blogging team, visiting blogger Renata! Here’s the idea: Bloggers write about mental well-being from their personal perspective and usually in relation to their own life. You can write about your thoughts, feelings, and experiences. At the end of your text, you can pose a question to the next writer; we call it the “challenge”. Here’s my challenge to you: What are 5 things you love about your home country?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti