keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Voihan myrsky ja mylväys


On ollut sellasta haipakkaa tää kevättalvi/kevät, että ihme ku vielä oon yhtenä kappaleena. Pelkästään koulu on aiheuttanu stressiä sen verran, että välillä meinaa pää hajota, mutta siihen on lisäks tullu vielä oman henk.koht.elämän haasteet. Tuntuu ettei oo tarpeeks aikaa ystäville, tai jos olis aikaa ni ei saaha aikatauluja sovitettua yhteen. On myös tullu eteen tilanteita, joissa on pitänyt tehä vaikeita päätöksiä ja ne on tuntunu pahalta, mutta kuitenkin tietää tekevänsä oikein. Ne vaan ei kaikkia osapuolia miellytä ne ratkaisut. Sitten siitä tulee riitaa ja taas lisää myllerrystä...

Nyt on koulu aikalailla purkissa, kaikki tehtävät on tehtynä ja nytkin parhaillaan vietän vapaa viikkoja kevätjuhlaa odotellessa. Stressaavan kevään jälkeen tuntuu ihan kivalta vaan olla kotosalla ja ihmetellä. Toki myönnän, että arkirytmi on kadonnut melko perusteellisesti, päivät vaan seuraa toisiaan ja keskiviikko vois olla mun mielestä vaikka lauantai. Oon koittanu töitä etsiä. Tai siis markkinoida itseäni työpaikoille joissa on ollut hakua, mutta tähän mennessä on tullut ah-niin-ihania-sähköposteja "kiitos mielenkiinnostasi, mutta valitettavasti tällä kertaa et tullut valituksi...." niinpä niin. Todella turhauttavaa. Mutta täytyy vaan koittaa jaksaa oottaa ja toivoa, että vielä joku työpaikka kokee mut sinne sopivaks työntekijäks. :)
Väsäsin äsken kutsukortteja valmistujaisjuhlia koskien... Se tuntui jotenkin oudolta, kun en oo ehkä ihan täysin sisäistänyt tätä koko valmistumista. Sen mukana tulee niin isoja muutoksia, että ehkä haluan vaan pysytellä siinä tutussa ja turvallisessa. Kesän aikana olis muutto edessä. Toiselle paikkakunnalle ja poikaystävän kanssa yhteen. Jännää ja ihanaa samaan aikaan :) 

Mielialat on heitelly stressin takia ääripäästä toiseen. Välillä on itkettäny ja seuraavassa hetkessä taas naurattanu. Välillä on ollu sellanen olo, että psyyke ei vaan kestä tätä kaikkea. Mietin tänään tässä itsekseni istuskellessa, että jos minä oon ollu kovilla tänä keväänä ni kyllä sitä on ollu mun läheisetkin. Ne on joutunu kattomaan mun stressaamista, kuuntelemaan mun samoja aiheita viiteen kertaan (koulu, oppari, näytöt, koulu, oppari, näytöt...) ja silti ne näyttää mua vielä jaksavan. Ihania ihmisiä <3

Vaikka tälläkin hetkellä on paljon stressiä ja oon henkisesti hyvin lopussa, oon kuitenkin odottavainen tulevan kesän suhteen. Meille tulee kesäkuun alussa mun kämppiksen kirjekaveri ulkomailta ja vaikka muuttaminen onkin ihan syvältä, ni silti ootan sitäkin innolla. Pääsee alottamaan yhteistä elämää ja laittamaan kotia. Toki se on muutos, joka vaatii aikansa mutta toivon ja uskon että se on muutos vaan parempaan. :)

                                             

Vastaus edellisen kirjoittajan kysymykseen, jossa hän kysyi, että olenko saavuttanut jotakin josta aiemmin uskalsin tuskin haaveillakaan on hieman monisäikeinen. Uskon, että olen saavuttanut itsessäni ja kehittynyt ja kasvanut ihmisenä tavalla johon en olisi uskonut ehkä koskaan kykeneväni. Mutta enpä osannut kuvitella, että minulla olisi ennen 25-ikävuotta takataskussa kaksi ammattia, että onhan sekin saavutus. :)
Seuraavalle kirjoittajalle kysymys: Jos saisit valita itsellesi jonkin ns. voimaeläimen/toteemieläimen, mikä se olisi ja miksi? :)

Aurinkoisia päiviä kaikille ja onnea loppurutistuksiin kaikille opintoihin ja töihin. Kesän lämpöisiä päiviä odotellessa! :)
https://www.youtube.com/watch?v=HkY_BksDUxo

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti