torstai 24. huhtikuuta 2014

Sisäinen onni auttaa nauttimaan elämästä

Kuluneet viikot ovat olleet tärkeitä oman onnellisuuteni takia. Koko alkuvuosi meni vähän heikommin - poikaystävän ero, kirjoitukset ja päätökset tulevaisuudesta aiheuttivat kovasti paineita ja stressiä, mikä johti jonkinasteiseen masennukseen. Vasta jälkeenpäin ymmärrän, miten alakuloinen ja onneton todella olin. Olihan niitä iloisiakin päiviä, mutta niihin liittyi usein muita ihmisiä ja erikoista toimintaa, joka teki elämästä hieman jännittävämpää. Iloisuus oli ikään kuin ulkoista ja riippuvaista muista ihmisistä; onnellisuus oli kuin kuori, joka peitti ytimessä olevaa surua ja ahdistusta. Usein ajattelin olevani onnellinen, mutta jälkeenpäin miettiessä ymmärrän, että iloisuus oli puolittain tekaistua, koska sisällä velloi vielä negatiivisuutta, jota yritin piilotella.

Merkittävin muutos tapahtui, kun monen kuukauden tauon jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin naapurin koiran kanssa juoksulenkille. Siinä juostessa tuli Feng shuin tapainen, missä muistin yhtäkkiä, miltä tuntui juosta viime kesänä, jolloin lenkkeilin ahkerasti. Muistin sen ilon ja ylpeyden, mitä koin, kun olin tarmokkaana juossut lenkin, vaikka oli sateista tai olo väsynyt. Muistin sen onnen tunteen, sillä juokseminen oli ennen kova pala itselleni. Ylitin itseni joka lenkkikerralla, ja olin aidosti onnellinen. Se onni kumpusi sisältä, enkä tuntenut onneni olevan riippuvainen muista kuin itsestäni - olin oman onneni herra.
       Tuo sisäisen onnellisuuden muistaminen antoi voimaa jaksamaan, sillä muistin, miten onnellinen olin silloin, ja tiesin voivani saavuttaa tuon onnen esimerkiksi urheilemalla, kuten viime kesänä. Käsitin, että alkuvuonna on ollut vaikeaa, ja olen yrittänyt olla onnellisempi kuin todellisuudessa olinkaan. Oivalluksen myötä olen ollut iloisempi ja avoimempi tulevaisuudelle, ja tiedän onnellisuuden tulevan itsestäni. Minä olen arvokas, minä pystyn tähän.

 Muistaessani onnellisuuden lähteitä päätin lähteä seikkailemaan busseilla kuvausreissuille kohti tuntematonta. Tein tällaisia satunnaisia seikkailureissuja viime vuonna, ja joka kerta oli kiva palata kotiin, kun oli tutustunut omaan kotiseutuunsa. Kävin kuvaamassa Espoon Keskuspuistossa ensimmäistä kertaa, ja parin tunnin kävelykierroksella myös raitis ilma ja hyötyliikunta kohottivat mielialaa kummasti. Suosittelen!

Viime viikolla seisoin bussipysäkillä auringossa, kun yhtäkkiä päähäni pamahti ajatus omasta elämästäni: ylioppilaskirjoitukset ovat ohi, valmistun lukiosta pian ja minulla on suunnitelmia tulevaisuudelle. Minulla on työpaikka (ja pian ehkä kaksikin) ja ympärilläni ihania ystäviä, jotka tukevat ja ovat tukeneet vaikeina aikoina. Koko alkuvuoden ja lyhyenlännän talven haaveilin kesästä, koska kuvittelin asioiden olevan silloin paljon paremmin. Nyt kesä on aivan kulman takana, ja vaikka mikään ei sinänsä ole muuttunut, olen silti täällä. Selvisin talvesta! Selvisin kaikista rankoista päivistä, jolloin elämä tuntui kovin raskaalta ja ylitsepääsemättömältä. Löysin uudestaan sen sisäisen onnen, joka on tärkeä osa elämää. Siinä seisoskellessani tulin niin onnelliseksi, että bussikuskikin varmaan ihmetteli, mikä hullu tällä kertaa nousee kyytiin.



Valokuvaajakaverini kanssa olemme käyneet kuvailemassa Helsingissä ja Nurmijärvellä, jälleen itselleni uusissa paikoissa. Kun on enemmän energiaa ja positiivista mieltä, lähtee innokkaammin mukaan uusille reissuille. Kotoa pois lähteminen ei ole tehtävän suorittamista, vaan uusien kokemusten hakemista ja muistojen haalimista.

Pamela kysyi, minkälaista kesää toivon. Toivon, että olisi aurinkoista ja lämmin, mutta myös myrskyistä, sillä rakastan rajua ukonilmaa, kunhan tosin olen jossain rakennuksessa turvassa kameran kanssa. Toivon, että pääsisin hakemaani työpaikkaan, jolloin olisi paljon töitä. Haluaisin kesän olevan työn puolesta raskas, sillä mielelläni kokisin hyvin raskasta työtä osatakseni arvostaa vapaapäiviä sitten, kun niitä on. Haaveeni on, että yövuoron jälkeen voisin joko julkisilla tai pyörällä ajaa isoisoisäni katolle lepäämään ja ottamaan aurinkoa. Viettäisin aikaa illemmalla kavereideni kanssa, kun olen saanut nukuttua. Voi kuulostaa tylsältä rutiinilta, mutta olinhan Frendit-testin mukaan kontrollifriikki Monica, joten kaipa se on luontaista :)

...ja tottakai kesään kuuluu myös esimerkiksi ne illat, jolloin nähdään kaverin kanssa ja grillataan makkaraa tuplapekonikerroksella ja jälkkäriksi paahdetaan vaahtokarkkeja. Nautitaan hetkestä ja läheisistä! Suljetaan tietokoneen läppärit ja vietetään konkreettisesti aikaa kavereiden kanssa (eikä silloinkaan olla kännykällä Facebookissa)! Kerätään kokemuksia, joita on kiva muistella jälkeenpäin ja haaveilla toteutettaviksi myös tulevaisuudessa. Eletään, kun voidaan!

Toivoisin, että Sinä, lukija, pysähtyisit hetkeksi ja miettisit omaa elämääsi. Mitä sinulla on, mistä et haluaisi luopua? Työ, asunto, opiskelupaikka, läheinen ihminen tai ihmisiä, tai ehkäpä koulutus johonkin ammattiin. Haluaisin Sinun hetkeksi heittävän murheet, menetetyt asiat ja vaikeasti tavoiteltavat haaveet sivuun ja nauttivan siitä, mitä Sinulla on nyt tässä elämässä. Monet eivät näe työpaikkaansa ilon aiheena, mutta ainakin heillä on työpaikka - liian moni pääsee vain haaveilemaan siitä. Meillä on usein tapana keskittää energiamme menetettyjen asioiden surkutteluun ja niiden asioiden haaveiluun, jota meillä ei ole, ja unohdamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on. Emme oikeastaan osaa pysähtyä, sillä on aina kurkotettava pidemmälle.
Nyt on hyvä aika miettiä, mitä on jo saavuttanut. Lepää hetki, ja nauti saavutuksistasi. Olet pärjännyt hyvin. On sinulla elämässäsi sitten opiskelu- tai työpaikka, hyvät suhteet läheisiisi, oma asunto, kauan haaveiltu laite tai mikä tahansa muu saavutettu tavoite, olet ansainnut sen. Nauti siitä!

Kysymys seuraavalle kirjoittajalle: Oletko saavuttanut jotain, mistä aikaisemmin tuskin uskalsit haaveillakaan? (Esimerkiksi maratonin juokseminen tai jonkin kalliin tavaran, kuten hienon auton, ostaminen)

Näihin tunnelmiin, näihin aatoksiin. Muistakaa kevään loppukirin keskellä myös levätä ja nauttia!

Maria

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti