perjantai 17. tammikuuta 2014

Homma hanskassa - hanskat hukassa?

Ihan ensiksi haluan sanoa suuret kiitokset edelliselle bloggarille Pamelalle sekä voimia ja kaikkea hyvää.

Pamela kysyi minulta, mikä oli viime vuoden suurin haasteeni ja miten siitä selvisin. Vuosi 2013 oli kiistatta elämäni tapahtumarikkain, sekaisin, hauskin, vaikein, mullistavin ja mielettömin. Siksi sanoisinkin, että suurin haaste on ollut elämääni tasapainon löytäminen. Tasapainolla tarkoitan niin mieleni tasapainoa kuin myös tasapainoa kaikessa toiminnassani, mitä ikinä elämässäni teenkin. Se on minulle aina tuntunut vaikelta, sillä ääripää-ihmisenä teen kaiken aina joko täysillä tai en ollenkaan. Voisi sanoa, että homma on kyllä minulla hanskassa, mutta usein hanskat ovat myös hukassa. Käsitteet ”kultainen keskitie” tai ”kaikkea kohtuudella” ovat mielestäni mahtavia neuvoja elämään, mutta käytännössä minulle täyttä hepreaa. En tietyissä asioissa yksinkertaisesti osaa ottaa rauhallisesti. Innostun helposti. Ja annan sen viedä itseni kokonaisvaltaisesti mukanaan. Haluan saada asioista kaiken mahdollisen irti. Se on luonteenpiirteeni, josta todella pidän, mutta etenkin elämäntilanteessa, jossa tapahtuu hirveästi kaikkea koko ajan saattaa se käydä raskaaksi. Siksi juurikin viimevuonna korostui elämässäni pyrkimys tasapainoon.


Miten olen tästä dilemmasta sitten selvinnyt? Jaa.. Rehellisesti, en taida olla. Toki olen tämän oivaltamisen kautta hiljalleen tehnyt muutoksia olemiseeni, jotka ovat tuoneet mielettömästi lisää hyvinvointia elämääni. Hidastamisella (josta kannattaa muuten lukea lisää täältä: http://www.slowmovement.com) ja rehellisesti itseni kuulemisella on ollut suuri vaikutus. Olen oppinut arvostamaan rauhaa, maltillisuutta ja yksinkertaisuutta. Joskus vähemmän on todellakin enemmän. Mutta toisaalta olen myös pohtinut, onko se, mihin pyrin koskaan edes saavutettavissa? Voiko täyttä tyyneyttä ja mielen tasapainoa lopulta saavuttaa? Onko kokonaisvaltaisen tasapainon löytäminen elämässä mahdollista ja - mikä oleellisempaa - tarpeellista?

Elämähän on jatkuvaa virheiden tekemistä ja oppimista. Haasteesta seuraavaan siirtymistä. Olisiko sittenkin tasapainon etsiminen ja sitä kohti pyrkiminen itsessään se idea? Elämäähän verrataan aina matkaan. Ei se määränpää, vaan se matka. Niin kai se voisi olla tässäkin tapauksessa. Itse ainakin koen olevani onnellisimmillani pyrkiessäni johonkin. Onnellisuuteni tulee sen jonkin etsimisestä. Hmm.. Ehkä jos todella niin päättäisin ja haluaisin, voisinkin kulkea sitä kultaista keskitietä. Mieleni olisi täysin tasapainoinen, mitkään vastoinkäymiset tai toisaalta onnenpotkut eivät hetkauttaisi sitä suuntaan eikä toiseen. Tekisin kaikkea kohtuudella ja homma pysyisi niin sanotusti hanskassa. Kuulostaa oikeastaan aika hyvältä, levolliselta. Ehkä se todella olisi jopa minun kaltaselleni levottomalle luonteelle mahdollista. Mutta täysin toinen asia onkin, haluanko? Ehkä pitäisi vaan heittää koko hanskat menemään.

Näiden mietteiden myötä heitän seuraavalle bloggarille Marialle kysymyksen:

Mitä kohti sinä juuri tällä hetkellä elämässäsi pyrit?

Mukavaa, hauskaa ja hanskatonta perjantaita toivottelee Oona


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti