keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ville esittäytyy

Olen Ville, 20-vuotias media-alaa opiskeleva Yeesiläinen. Opiskelen radio-ja tv-jounalistiikkaa HEO kansanopistossa Kalliossa. Kaikki perusopinnot radio-ja tv työstä on siis puristettu yhdeksään kuukauteen. On aika monta projektia lyhyessä ajassa, mutta sehän passaa. Olen aina ollut käytännönläheinen tyyppi, mutta istumalihaksiakin löytyy tarpeen tullen. Koulua ennen vedän tiistai sekä torstai aamuisin aamuradioshowta Lähiradion taajuudella klo 7-9, mutta show on jäämässä Abban tavoin määrittelemättömän pitkälle tauolle piakkoin, joten älä ihmettele jos Aamulenkki ei taajuudelta kuuluisikaan kohta enää. Aamulenkki on parasta mitä on vähään aikaan kohdalleni sattunut. Radion tekeminen on todella hyvää harjoitusta jatkon kannalta, jos ja kun radioalalle pyrin, vaikka se palkatonta onkin. Suuren osan vapaa-ajastani vietän tyttöystäväni, eli jo aikaisemmin blogia kirjoittaneen Oonan sekä kavereideni kanssa. Pelailen myös koripalloa miesten 5-divarin höntsäjengissä ja käyn salilla aina, kun siihen aikaa ja motivaatiota riittää.


Olen asunut Espoossa koko ikäni ja pohjoisen Espoon skutsissa yli 18 vuotta. Täällä minusta on läheisten mukaan kasvanut empaattinen ja hajamielinen kaveri. Saatoin pienenä poikana istua äitin kanssa autossa ja vaipua omaan pieneen maailmaani äitin puhuessa valtoimenaan monia minuutteja, kunnes lopulta havahduin ja kysyin “puhutko kenties minulle?”, kun autossa oli vain minä ja äiti. Olen myös kova unohtamaan asioita, kuten tyttöystäväni tai äitini menoja. Yhtäkkiä läheiseni on lähdössä Barceloonaan tai toinen tulossa meille bussilla ja kuulen siitä (muistan sen) vasta kun ovi kolahtaa. En tee sitä tahallani, mutta en ihmettele, jos se joskus ärsyttää. Mutruisia kulmakarvoja tuleekin esiin aina silloin tällöin, mutta kaikki minulle läheiset ihmiset kuitenkin tietävät, että muistamattomuuteni ei johdu siitä ettenkö välittäisi heistä, vaan luonteestani.
Jos jotain olen elämässä tähän asti ehtinyt oppia, niin sen, että jokaisesta pienestä asiasta joka on vähän huonosti, ei tarvitse aina avata suutaan. Maailmassa on ihmsiä, joilla ei ole mitään ja he antavat siitäkin osan ihmisille, joista he välittävät. Ole siis kiitollinen siitä, mitä sinulle on annettu: kouluttautumismahdollisuus, lämmin koti, ruokaa ja terveys. Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri.

No, mutta eipäs mennä liian syvälle heti näin esittelykierroksella. Tulin Yeesiin mukaan kunnolla vasta tänä syksynä, kun osallistuin ensimmäiseen projektitiimiin. Olin suunnittelemassa tulevia tapahtumia ja kävi ilmi, että Yeesi-esittelyvideolle olisi kysyntää. Minulta taas löytyi tarjontaa, nimittäin kuvaus- ja editointitaitoa (tai vähintään intoa). Aloin siis tekemään esittelyvideota ensiksi suunnittelemalla sen rakenteen Toivolan Suvin kanssa. Kuvasin materiaalia kahdessa Yeesin tapahtumassa sekä vapaa-ajalla kotonani. Videota editoitiin konttorityöntekijän työpäivän verran Suvin kanssa ja lopputulos on nähtävissä Yeesin nettisivuilla. Ja hauskaa oli, se on tärkeintä! Olen syksyn aikana käynyt projektitiimissä jo toisen jos kolmannenkin kerran ja Yeesin tapahtumissa agenttina muutamaan otteeseen, eikä loppua näy. Seuraavaksi halailemaan kylmissään olevia helsinkiläisiä Vapaaehtoisten päivänä 4.12!

En kuuntele hirveästi musiikkia, joka on ironista sinänsä, kun radioalalle aion, mutta biisi joka minua parhaiten kuvaisi olisi varmaan Awolnation yhtyeen Sail. Sen biisin tahdissa voisin purjehtia maailman ympäri, joka on yksi suurimmista unelmistani.

Kyssäri täältä seuraavalle blogittarelle, Lauralle: Mikä on suurin unelmasi?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti