perjantai 15. marraskuuta 2013

Maria esittäytyy

Moikkamoi!

Olen 18-vuotias lukiolainen Espoosta, ja valmistun ensi keväänä. Itse asiassa tänään perjantaina pitäisi tulla ensimmäiset viralliset YO-tulokset, ja jännittää ihan kamalasti! Kirjotin ruotsin ja maantiedon, ja alustavien pisteiden mukaan ruotsista pitäisi tulla E ja maantiedosta E tai M. Noh, saa nähdä!

Mä harrastan valokuvausta, lenkkeilyä (valitettavan satunnaista tosin) ja kitaransoittoa. Mulle valokuvaus on se juttu, ja sen vuoksi oikeastaan olenkin ollut Yeesin toiminnassa mukana - yleensä valokuvaamassa tapahtumia tai muuten vain standitoiminnassa houkuttelemassa ihmisiä. Yeesistä jää aina hyvä fiilis, koska porukka on ihan mahtavaa, ja varsinkin nuoret ovat oikeasti kiinnostuneita tapahtumista.


Ajattelin, että Yeesin blogin kirjoittaminen voisi olla kivaa, koska olen jo aikaisemmin kirjoittanut blogia englanniksi ja yrittänyt kertoa elämästä sun muusta. Ei varmaan kovin jännää, kun mun elämässä ei oo Salatut Elämät -tyylisiä juonenkäänteitä joka päivä, mutta en mä kovin negatiivisia asioita haluaisikaan kertoa - Mulla on todella positiivinen asenne elämään, ja pyrin aina löytämään asioista jotain hyvää. Totta kai mullakin on niitä huonoja päiviä, jolloin tekee mieli kiroa kaikki omia kengännauhoja myöten, mutta näin yleisesti ottaen ajattelen, että elämä on lyhyt, joten miksi tuhlata aikaa kiukutteluun ja turhaan valittamiseen, kun voisi olla onnellinen siitä, mitä jo on. Meillä on usein tapana keskittyä vain asioihin, joita meillä ei ole, eikä osata arvostaa sitä kaikkea, mitä ollaan elämän aikana jo saatu.

Jos mä oon jostain syystä huonolla tuulella, ahdistunut tai allapäin, uskokaa pois, mua on helppo piristää! Mä arvostan ihan hirveästi niitä pieniä hetkiä, joilla tuntuu olevan joku merkitys. Mä kirjotan sellaisia hetkiä ylös yhteen vihkoon, josta niitä on mukava lukea jälkeenpäin. Kerran mulla oli ihan kamala päivä, eikä mikään oikein sujunut. Oli ihan kamala nälkä ja väsymys, ja mä tunsin itseni tosi mitättömäksi ja turhaksi ihmiseksi, joka vain häiritsee muiden olemassaoloa. Bussissa oli mun vanha luokkalainen, joka ei edes moikannut mua, vaikka ennen juteltiin aika paljonkin. Mua harmitti vielä enemmän, koska tämä kaveri on oikeasti tosi mahtava ihminen. Mä jäin bussista, ja just astuessani ulos kuulin mun takaa huudon: "Moi Maria!" Mä käännyin. Se kaveri hymyili mulle, "Mä en huomannu sua!", ja hymyili leveämmin. Mun hymy ei meinannut mahtua bussin ovista ulos, koska mä olin niin iloinen! Noinkin pieni hetki, kun joku moikkaa, voi saada mun päivän ihan erilaiseksi. Mä olin hyväntuulinen monta päivää sen jälkeen, ja toivottavasti sain joitakin muitakin paremmalle tuulelle.

Todennäköisesti tulen kirjoittamaan tällaisia hetkiä myös tänne blogiin, joskaan niitä ei tule tilaamalla, vaan sitten kun sellainen sattuu kohdalle. Mulla on koulu myös aika iso osa elämää tällä hetkellä, joten siitäkin tulee kerrottua jotakin. Mun mielestä elämässä pitää kokeilla mahdollisimman paljon (totta kai joku järki pitää olla), eli blogiin saattaa tulla myös jotain kokemuksia. Yksi mun haaveista on lentää kuumailmapallolla, koska rakastan korkeita paikkoja, mutta en usko, että näin talven alla tulen kertomaan siitä kovinkaan pian. Mä olen aina ollut kiinnostunut unista ja niiden merkityksistä ja uskon kirjoittavani tännekin jotain hupsuja tai omasta mielestäni kiinnostavia unia.

Ja vastaus Oonan kysymykseen, minkä supervoiman haluaisin. Mä haluaisin osata lentää! En pelkästään siksi, että tosiaankin rakastan korkeita paikkoja, vaan rakastan myös vauhdin huumaa, ja ehkä olen niin laiskakin, että lentäminen kuulostaa paljon ihanammalta kuin käveleminen. Vaikka jos realistisesti ajatellaan, niin lentäminenkin vaatii varmasti paljon lihasvoimaa. Lentäminen liitetään usein lintuihin ja linnut vapauteen, joten taustalla voi olla myös halu olla vapaa ja kahlitsematon maan pinnalle.

Kysymys seuraavalle bloggarille eli Erjalle: Jos saisit olla jokin eläin, mikä olisit, ja miksi? 

Hei, muistakaa hymyillä ja moikata tuttuja! Vaikka tuntuu hassulta sanoa vain moi, niin se kertoo sille toiselle, että se on olemassa. Jos kukaan ei moikkaa, niin tuntuu siltä, ettei kukaan huomaa. Ja hymy näyttää aina kauniimmalta kuin mutrusuu! (:

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti